I am convinced that it's all about eagerness

Harvinaisen vakavat ilmeet

Onpa ollut treenintäyteinen alkuviikko. Meillä oli Merin kanssa tälläinen mukava pieni treeniviikonloppu keskellä viikkoa. Eilen oli myöhäisillan treenit joissa teemana takaakiertoja. Kyllähän Kirva kiertää siivekkeet tosi hienosti ja tiukasti käskystä kaukaakin, mutta puolella ei aina ole niin väliä. 

Jos sille ikinä  muuten tarvitsee mitään nostavaa ja virittävää sanaa, niin irroituskäsky kiitos toiminee siinä paremmin kuin nykyisessä roolissaan... Enpä muista koska oltaisiin viimeksi treenattu illalla, näytti Kiivu olevan aikamoinen iltavilli.

Tänään tehtiin sitten aamutreeni. Muuten meni ihan mukavasti, mutta kepeillä meinasi tulla vähän ongelmia. Radalla oli kohta missä koiran piti pujotella seinää päin samalla kun ohjaaja juoksee koiraa vastaan toiseen suuntaan ja tässä jäi pujottelu kesken. Parit toistot lelun kanssa ja sitten kyllä sujui villimmätkin versiot.

Toisella kierroksella tehtiin takanaleikkauksia, tiukkoja niiden olla pitää jos Kirvalta kysytään.

Safin kanssa ei nyt kovin ajatuksella mitään tehty, mutta se teki oikein hienoja aan kontakteja ja pari kertaa hienot sylkkäritkin ihan oikein. Palkaksi sai hajottaa jonkun autosta löytyneen lelun, koska en yhtään muistanut mihin laitoin maanantain jäljiltä Safin Cuz-pallon. Se on muuten ihan Sapun ykköslelu, se vinkuu, se on pallo  ja se on kestävä! Muita leluja menisi aina vähintään yksi per treeni, mutta Cuz on kyllä kestänyt, kunhan ei tietenkään yhtään anna mälvätä.

Treenien jälkeen suunnattiin Renkomäkeen hyvälle lenkille, jonka jälkeen oli vuorossa hiukan ostoksia. Hyvinkin edullista puhvelinmaitomozzarellaa kyllä löysimme, mutta uutta reissukassia tai juomasankoja ei löytynyt edes vähemmän edullisemmin. 

Making mama so proud but your voice is too loud

Perinteiset tapaninpäivätreenit.

Kamala tuo törmäys tuossa. Kippe varmaan kauhistui kun tönötin edessä ja katsoi parhaaksi jäädä ilmaan roikkumaan.

Veteraaniagilityyn ei kuulu pujottelu. Ei ainakaan kaikkien välien. Enkä todellakaan osaa enää yhtään ohjata Safia. Mutta ei se mitään, se tykkää silti. Ja me tahdotaankin vaan leikkiä.

Treenien jälkeen tehtiin tunnin kuralenkki Mäkelässä. Kurassa olivat myöskin Kirvan niskahaivenet hänen pyörittyään ihmisen jätöksissä. Aina yhtä viehättävää. Onneksi, onneksi olin siitä vielä matkalla Lahteen käymään, koska täällä kotona ei ilmeisesti tuon myräkän takia tule vettä. Se siitä joulusaunasta sitten.

366 times bitten 732 times shy

Eilen oli treenipäivä. Kirvan kanssa aluksi muisteltiin että mitä eroa onkaan hyppäämisellä ja hopilla, ja sen jälkeen Meri vähän juoksutti meitä. Tehtiin monta kertaa uutta pikkupuomia, siinä tuli jopa pari läpijuoksua, joten kovaa mentiin. Safi teki helppoa rallattelua, pikkupuomit olivat silläkin tosi hienoja.
Treenien jälkeen Mäkelään lenkille ja sitten meille syömään. Mukava pikku joulujuhla.

Äsken käytiin parin tunnin lenkki, pojat nauttivat kovasti eilen saadusta lumesta. Minäkin kyllä, kunhan sitä ei enempää tule että ladut pysyisivät poissa. Kohta ajattelin jatkaa Kirvan temppukoulun parissa. Tarkoitus olisi opettaa valojen kytkentää. Ja koska naksutin on ollut aika pitkällä lomalla, niin Safi taitaa jatkaa ihan vaan peruuttamisen harjoittelusta.

Tässä vielä yksi mehevä versio jouluklassikosta.

Nyt aatto jatkuu herrojen Gough, Grant ja Hornby seurassa!

Paraplyttipanna

"Den mat man tillreder av det som råkar finnas i kylskåpet när det regnar så mycket att man inte vill fara till butiken."

Eilen treenattiin Lotan kanssa. Meillä oli kyllä varsin nihkeä päivä Kipen kanssa. Ensinnäkin tein ihan liikaa, ja sen mitä tein tein huonosti. Kannattaa silti katsoa ihan nuo videon viimeiset hetket, kiitti Lotalle.

Treenien jälkeen lenkkeiltiin Mäkelässä, ja sen jälkeen ajelin hakemaan lierot mukaan ja lähdettiin uudestaan lenkille. Attis ja Gib olivat oikein suloisia uusissa Sadepompissaan, mutta kyllä nuo valkoiset tassut on aika hurjat näillä säillä. Safin ja Kirvanhan tassut ovat ihan puhtaat, vaikka lattiani onkin jotenkin mystisesti törkyinen. Taitaa olla joulusiivouksen paikka.

Great Dane's cheekbones and teenage hormones

(Tämä on sitten taas näitä Turun ylistyskirjoituksia.)
Viimekin viikko oli laiska. Maanantaina ja tiistaina tehtiin pitkät lenkit ja keskiviikkona treenattiin viikon ainoat treenit. Mutta ne olivatkin sitten ihan mahtavat! Kirva vaan on niin kovin taitava. Taitavia olivat myöskin Sinni ja Hoppu, mutta Safin treenit olivat varsin karu kokemus. No, ensi kerralla iloisemmin sitten.

Kuva täältä

Viikonloppu oli koirille ihan äärettömän tylsä. Perjantaina ajeltiin Turkuun, tällä kertaa Elinan luokse. Matkalla käytin poikia lenkillä Kaarinassa vähän muistelemassa vanhoja kotiseutuja. Illalla mentiin katsomaan pitkästä aikaa stand-upia.Tällä kertaa vuorossa oli englanninkielistä ohjelmaa, ja illan parasta antia oli kiistatta ruotsalainen Ahmed Berhan. Ehdottomasti parhaita koomikoita mitä olen ollut katsomassa.

Lauantaina pojat saivat aamulla ihan hyvän peltolenkin. Kirvan kanssa testailtiin myös vähän pudotetun esineen etsimistä. Se tekee kyllä kaikkia etsimispuuhia varsin kivasti hyvin vähäisestä harjoittelusta huolimatta.
Päivällä käytiin katsastamassa Logomo. Ihan kelpo kokemus sekin. Illalla kierreltiin tunnin verran sateista ja synkkää YO-kylää ja sen jälkeen olikin taas hyvä jättää pojat illaksi kuivattelemaan Elinalle.

Oli todella piristävä tälläinen pieni irtiotto arjesta. Ja oiva osoitus siitä, että ei sitä näköjään aina tarvitse mihinkään muualle Eurooppaan suunnata jos vähän matkailua halajaa (kuten olen tähän asti ajatellut ja tehnyt). Turku on niin eri maata. Kielikin siellä on kuin musiikkia korville. Ja mikä parasta, sinne saa varsin vaivattomasti koiratkin mukaan. Ei varmaan tule yllätyksenä että Tuulissuolla aiotaan suurin osa meidän talven kisoista kisata!
Aino ja Ellu: sanokaa sitten kun alkaa ahdistamaan kun pyörimme karvaamassa nurkkianne.

PS. Terkkuja sille kuka tulee meidän blogiin hakusanoilla "turun huutosakkit!".

Had a t-shirt on that said we're all gonna die alone

Viime viikko oli laiska. Tässä on ihan kaikki mitä treenattiin:


Torstaina mentiin kyllä hallille Merin kanssa, mutta sitten todettiin että ei me jakseta ja suunnattiin lenkille urbaanimaisemiin. Heiteltiin jopa koirille keppiä. Niinpä, jos yhtään tuntee Sinniä ja Kirvaa, niin osaa ehkä vinkata että se ei ole se kaikkein fiksuin aktiviteetti.

Perjantaina pikkujouluiltiin kevyesti Annikan ja Viivin kanssa, lauantaina kun oli sopivan myöhäinen lähtö Jyväskylän kisoihin. Ajosää mennessä oli kyllä aika hurja, mutta onneksi olin tarpeeksi ajoissa matkassa.
Vuoden viimeiset kisat noudattivat kyllä kiltisti tutuksi tullutta tulossarjaa, eli pari hyllyä.
Kirva oli tosi hieno ja kulki kyllä oikein miellyttävän tuntuisesti. Itse puolestani oli ihan luokattoman huono, todella huolimaton. Ei niitä nollia nyt näin vaikea pitäisi olla tehdä.
Mutta silti ihan hyvät kisat, Kirva oli oikeasti huippu. Ja jotenkin aika hyvässä mielentilassa, täynnä sellaista hyvää ja innokasta energiaa, ei sellaista liikaa voimia vievää räjähdän-tähän-paikkaan-energiaa mitä usein kisoissa. Kisapäivä oli siis hyvä, varustetasonkin olin valinnut juuri oikeaksi, ei ollut liian kylmä eikä kuuma ja luntakin sopivasti. Safi pääsi kaikille lämmittelyille ja jäähyille mukaan, niin Kirva keskittyi muuhunkin kuin minulle huutamiseen.

Ja jottei ihan pelkäksi laiskotteluksi menisi, niin kyllä me yksi mukava uusi lenkkipaikka löydettiin viime viikolla. Taitaa vaan jotain latuja ilmestyä sinnekin pian.

Where might you find a diphthong?

Olipahan rankka viikonloppu. Sekä lauantaina että sunnuntaina tuli oltua yli 12h messarissa. 

Kirva oli kumpanakin päivänä ROP, sai tittelit ja cacibitkin. Lauantain cacibin myötä Kippe voidaan vahvistaa myös inttivalioksi.

Lauantaina tuomarina oli kroatialainen Dubravka Reicher. Ihan kivaa oli mennä kehään kun oli oletettavaa että tuomari on kroateja joskus aikaisemminkin nähnyt. Tuomarin mielestä Kirva ja Selma-sisko olivat hyviä rotunsa edustajia, vaikkakin paljon kevyempää tyyppiä mihin hän on Kroatiassa tottunut. Hyvä niin!

2,5 years, nice head and expression. Very good neck and topline. Good angulations and movement. Just enough strong bone. Very good coat. Correct bite.

Ryhmäkehässä koettiinkin sitten jymy-yllätys, kun venäläinen Evgeny Kuplyauskas valitsi Kirvan suuresta ykkösryhmästä kuuden parhaan joukkoon. Aika veto tuomarilta nostaa kroati esille.

Kuva: Viivi

Sunnuntaina tuomarina oli Harry Tast, hänen mielestään sekä Kirvalla että VSP Selmalla oli vähän liian lyhyet turkit. Hänen sanelemansa arvostelu kuulosti kuitenkin ihan Kirvalta, ja sen lisäksi ihan osuvalta luettelolta hyviä agilitykoiran ominaisuuksia.

2,5v uros, jäntevä ja tempperamenttinen kokonaisuus. Kevyt hyväilmeinen pää. Tasapainoisesti kulmautunut. Kevyt raajaluusto. Lyhyt turkki. Kiireiset, mutta säännölliset liikeet.

Oltuaan järjettömän pitkät päivät messukeskuksen hälinöissä Kirva alkoi sunnuntaina olemaan aika poikki ja koitti ahtaissa tiloissa alkaa kiukuttelemaan muille koirille. Muuten jaksoi kyllä olla reippaana ja esiintyikin hienosti.

Quite honestly. Not brutally honestly.

Maanantaina kävin tekemässä pienin treenin. Vähän sivuetäisyyttä aalla ja keinulla sekä hyppytekniikkaa okserilla. Kirva teki aat paljon paremmin kun siellä ei ollut lelua valmiina vaan jatkettiin rataa. Esimerkiksi tuossa videolla ekassa toistossa ei ole lelua, mutta toisessa palkka odottaa hypyn takana. Ei se nyt onneksi mitään jää tuijottelemaan, mutta ihan kun jotenkin haluaisi varmistua lelun saamisesta tekemällä superhuolellisesti, mikä näyttää toki vähän tylsältä. Keinut sen sijaan olivat parempia lelun kanssa, eivät mitään hyviä siltikään.

Safi teki saman a-treenin kuin Kippe. Kontaktit oli ihan hyviä, mutta noissa takaaleikkauksissa olisi todella paljon parannettavaa.


Tänään oltiin treenaamassa Lotan ja poikien kanssa. Kirva tuli aluksi pari kertaa ekan riman ali. Rimoja oli sekalaisesti 55-65cm, yhden 65cm se pudotti kummallakin kerralla, mutta vain toiseen suuntaan, silloin kun piti mennä suoraan. Ekalla yrittämällä vika rima sentään päästiin (rumasti) yli, mutta tokalla kerralla siitäkin tultiin monta kertaa ali. Kirva lähti jotenkin kontaktilta suoraan heittämääni palkkaan kiinni, eikä yhtään noteerannut että siinä olisi ehkä vielä hyppykin hypättävänä. Sain sellaisen kätevän ohjeen, että voisin vapautuksen jälkeen vielä käskyttää sen hypyn, ja kappas, sehän toimi. On se nyt kumma että agilitykoiraa pitää käskeä hyppäämään! Keinut olivat tänään vielä huonompia kun maanantaina. Taidan laittaa keinutreenit samanlaiselle säästökuurille kun puomit.

I can't believe you were gonna go and get me a kebab!

Perjantaina valmistauduimme kisaviikonloppuun paahtamalla kastanjoita. Ne olivat herkullisia, vaikka onni vähän heittelehtikin kuorien suhteen.

Lauantaina rotumestaruudet Jyväskylässä.
Ekalla radalla oli neljäntenä esteenä kepit, jotka Kirva jätti varmaan ainakin 3 kertaa kesken. Eikä mitenkään lintsannut viimeistä väliä, vaan ihan siitä keskeltä, kohtaa vaihdellen tuli pois. Joka kerta sitä edeltävä pujottelukin näytti tosi epävarmalta ja oudolta. Jos ei oltaisi juuri käyty fyssarilla, niin olisin varmasti ajatellut että se on niin kipeä ettei tahdo pujotella. Nyt se ei vaan sitten osannut. Oli kyllä varsin hämmentävää. Puomi oli tosi hidas, tuli sinne ison kaarteen jälkeen niin vinossa, että ehkä ihan hyväkin ettei kiihdytellyt. Keinusta sain samanmoisella kaarteella lopussa vielä ohi. Tulos oli komea 19 ja jotakin.

Hyppäri kaatui siihen, että jäin odottelemaan pussille lähetyksessä enkä sitten tosiaan ehtinyt ohjaamaan sen jälkeistä takaakiertoa. Lopussa vielä improvisoin vähän, erittäin epäonnistuneesti tosin. Eipä meinannut sitten loppusuorasta tulla mitään.
Jäi kyllä aika kurjat fiilikset näistä kisoista, ei siitä että oltiin taas rotumestiksien surkeimpia, vaan siitä että ne sen aiheuttaneet suorituksetkin olivat niin surkeita. Onneksi Puubi, Pimpo ja Myyrä tekivät vähän parempaa työtä.

Kirva kävi ekan radan jälkeen jäähdyttelylenkillä uimassa takki päällä. Ei kovin fiksua, etenkään pakkassäässä.
Kisojen jälkeen ajettiin Pietarsaareen, oltiin vasta joskus yhden maissa perillä, joten pikaisten paikallisten herkkujen jälkeen suunnattiin pian petiin. Sunnuntaina oli luvassa vielä kolme starttia. Tellushalli oli aivan mielettömän mukava kisapaikka. Ehdottomasti yksi parhaista!
Ekalle radalle sain jotenkin tosi hyvän latauksen päälle, ja ihan kelpo veto tehtiinkin. Muurin palikka sieltä tuli alas.

Hyppärikin oli ihan ehjä suoritus okserille asti. Se okseri menikin sitten ihan palasiksi.

Vika rata oli hyvä. Kirveltää vähän vieläkin sille yhdelle väärälle hypylle irtoaminen lopussa. Mutta oli se hyvä. Lauantain keppiongelmien jälkeen oli balsamia haavoille nähdä kuinka määrätietoisesti Kirva haki avokulmaan, jonka takana häämötti putkiansakin.

Go and make a tent in the living room and eat Dairylea

Viime viikolla treenattiin kaksi kertaa. Maanantaina hyppytekniikkaa ja pituusjuttuja ja tiistaina oli sitten isommat treenit Merin kanssa. Silloin tehtiin Killin kanssa Turun toisen javascript:void(0)radan alkua, jonka sai kyllä hyvinkin onnistumaan sieltä neljän hypyn takaa.

Keskiviikkona pojilla oli taas aika Patricialle. Kummallakin löytyi kyllä jonkin verran hoidettavaa. Mukavaa on se, että Kirva alkaa olla ihan siedettävä hoidettava!

Perjantaina saimme pitkästä aikaa kylään Sussen, Maksin, Rinon ja Ansan! Olipa hauskaa nähdä heitä kaikkia. Kirvakin oli kovin onnessaan vanhojen tuttujen näkemisestä.

Lauantaina lähdettiin Kirvan kanssa Kotkaan kisoihin. Kävin aamusella ensin Lahdesta noukkimassa Ficon ja sen jälkeen vielä Viivin kyytiin kisaseuraksi. Ficon startit olivat ennen Kirvaa. Että olikin mukava olla kisapaikalla tuollaisen vähän normaalimman koiran kanssa. (No joo, tuskin Kirvakaan mitenkään epänormaali on. Lähinnä vaan turhan vapaalla kasvatuksella varttunut astetta kiihkeämpi kaveri.) Kotkalaisten uuden hallin vieressä meni rutkasti mukavia metsäpolkuja, joita tallailtiin päivän mittaan moneen otteseen sekä Ficon että Kirvan kanssa.

Ekalta radalta tehtiin ihan ok nolla! Olin varautunut siihen, että joudun maanittelemaan Ficoa puomilla pidempäänkin alas asti, ja samalla ehdin siirtyä ties minne. No se tulikin melko suoraan alas asti, josta sitten vapautin vaikka en kyllä ollut vielä siellä missä piti. Siihen tuli sitten vähän improvisoitu huitaisu, joka aiheutti kyselyä, mutta ei onneksi muuta. Keinu oli Ficoksi nopea ja A-este Emiliaksi häpeällinen. Käsilleni on kyllä tehtävä jotain. Ne jos jotkin ovat kaukana visioistani. Olisivat edes sellaiset kunnolliset kunnioitusta herättävät Keski-Eurooppalaiset vispiläkädet, mutta ei.



Tokalla radalla aan jälkeen (nyt sentään vaadin alas asti) huiskaisin ensin väärälle hypylle, ja sitten sen jälkeen vielä putken sijasta puomille. Tällä radalla kyllä tuli muitakin huolimattomuusvirheitä.

Hyppäri meni hyvin. Kepeillä sain kiellon aikaiseksi, mutta ihan mukava suoritus kuitenkin yhtä surkeaa pakkovalssia lukuunottamatta.
Onneksi oli ihan supermukavaa Ficon kanssa, koska Kirvan kanssa ei kyllä ollut.

Eka rata olisi ollut oikeinkin hauska hyppäri, mutta Kippepä varasti lähdössä, joten tätä rataa ei siis menty. Jännä juttu kyllä, viimeksi on tälläisiä lähtöongelmia ollut toukokuussa Imatralla.
Seuraavalla radalla kyllä pysyi, mutta huonoa menoa muuten. Kolmannelle radalle ei enää jääty, aikataulut oli niin kovasti myöhässä enkä tahtonut tyystin pilata edellisviikonlopun mahtitunnelmia.

Tällä viikolla ollaan treenattu vaan kerran. Tiistain treenin aiheena Merin kanssa oli poispäinkäännökset. Menivät mielestäni ihan hyvin, vaikka Meristä me ei niitä tarpeeksi hyvin osattukkaan.
Kiusa ja Meri tulevatkin tänään illalla tänne, jotta päästään sitten hyvin matkaan huomenna. Jukra että olenkin kaivannut näitä reissuja!

Never socks before pants, that's the rule

Tänään on vietetty kyllä melkoista lepopäivää. Aamulla käytiin vähän juoksemassa. Sehän tarkoittaa nääntymistä minulle ja erittäin lyhyttä ravilenkkiä pojille. Muuten päivä onkin kulunut pitkästä aikaa alla olevien tovereiden seurassa.

Sen sijaan tulevat viikonloput vietetään seuraavissa merkeissä:

Ihan mahtavaa. Tällä hetkellä into tehdä agilityä on ihan suunnaton. Olen päässyt jotenkin uudestaan ihastumaan tähän touhuun.

People like lager and nuts

Torstaina treenattiin taas Merin ja unkarilaisneitojen kanssa. Kirvalle oli jostain syystä vaikeaa kun loppusuora loppui muuriin, juoksenteli siitä monesti ohi. Oli siellä muutakin vaikeaa kyllä. Mutta yksi leikkausvalssi onnistui ihan mahdottoman hienosti joka kerta.  Safi teki yhtä Kipen harjoituksista, meni yllättäen aika paljon paremmin kun Kiivu. Oli tosi miellyttävää tehdä lämmittelyt ja jäähdyttelyt hienoissa huurteisissa maisemissa, mutta Kirvan ei olisi ehkä tarvinnut harrastaa pakkasuintia.

Tämäkin Viivin ottama

Eilen käytiin parin tunnin lenkillä Annikan, Viivin, Mörkön ja Leevin kanssa ja suunnattiin siitä sitten suoraan Kirvan kanssa Turkuun. Sinne on kyllä aina yhtä mukava mennä, tuntuu että olisin asunut siellä kauemminkin kuin sen puolitoista vuotta. Normaali kaupassakäyntikin on paljon hauskempaa kun ihmiset ympärillä puhuvat turkua. Majoituimme taas Ainon luona, vaikka hän ei itse ollutkaan paikalla. Tuo kisakotini on kyllä tosi kätevä, siellä kun odottaa aina vähän niinkuin parannellut versiot omista leffa- ja musiikkikokoelmistani. Niiden parissa ilta sujui rattoisasti, ja käytiinpä vielä hyvä ravilenkki yo-kylän ympäristössä.

Tänään oli oikein hyvä agilitypäivä. Kirva oli aika kiehumispisteessä kun huomasi päässeensä ihanalle ja tutulle ATTn hallille. Mutta on se vähän järkiintynyt, nyt hankaluuksia käyttäytymisessä oli enimmäkseen vaan siinä hallin pihalla, mutta kun Luolakalliontieltä päästiin johonkin suuntaan niin Kirva hiljentyi ravailemaan ihan nätisti sekä remmissä että irti. Pitäisi itse olla vaan rauhallisempi, Kirva kun ei aina ole se ainoa kellä kiehahtaa...

Ekalta radalta saatiin vika sm-nolla. Suoritus oli ihan oivallinen, mutta yhdessä kohdassa olin taas tutustumisessa mennyt muiden kelkkaan ja virheellisesti ajattelin että on muka jotenkin vaikea saada koira irtoamaan yhdelle hypylle. No eipä ollut, ja Kirva kävi kääntymässä ihan muuallakin. Ei kyllä ehtinyt niitä vääriä hypätä, joten nollahan sieltä tuli kerta rata oli muuten aika kiva.

Tokalla radalla pilasin alun, oli kyllä niin järjetön suunnitelma että ei siitä sen enempää. Ensi kerralla ei tarvitse edes miettiä mitään tyhmyyksiä, kun otetaan treeniin tuollaiset alut. Greco oli tosi hyvä tuollaisissa missä pitää ohjata monen hypyn takaa pelkkästään yläkropan suuntaa muuttamalla, mutta Kipen kykyihin en vielä luottanut. Puomi ihan hullun hyvä, ja aallakin sain hyvin vähän pysymistreeniä.

Kolmannelta radalta saatiin kanssa nolla. Se hyppäri olikin kyllä tosi helppo, mutta kivahan sitä oli mennä. Hiukan yhdessä kohdassa levähti tämäkin, mutta kyllä minä tämänkin varsin kelvolliseksi suoritukseksi laskisin.

Kovin tyytyväinen kyllä olin päivän tekemisiimme. Eikä muuten tullut yhtään rimaa kolmella radalla alas! Viimeisellä kyllä osui jo pariin. Pieni takaisku oli ehkä housujeni repeäminen. En ymmärrä missä tilanteessa se on tapahtunut, mutta toinen lahkeeni oli pohkeen kohdalta täysin revennyt. Huomasin sen vasta yhdessä vaiheessa radan reunalla istuessani, toivottavasti en ihan koko päivää ole siellä sen näköisenä tallustellut menemään. Onneksi oli varahousut mukana.

When I was an astronaut I bought a fancy charm

Jaahas, mitäköhän tässä ollaan tehty.

Perjantaina oltiin treenaamassa Merin, Sinnin ja Tapin kanssa. Meillä meni ihan mukavasti, mitä nyt Kirva puri minua ihan järjettömän kovaa kädestä. Vaikka nuorempana noita vahinkoja lelun kanssa sattui aika useinkin, niin tämä oli kyllä ehdottomasti pahin onnettomuus tähän asti. Sattui ihan hemmetisti, ja käsi turposi palloksi. Tästä sisuuntuneena otettiin vielä uusi kierros. Olin tietenkin aika raivona, ja härnäsin Kirvaa ihan kunnolla. Sen piti istua lähdössä liikkumatta ja lelua hapuilematta vaikka huidoin sillä sen naamaa. Ihan kiltisti Kippe kyllä oli.
Safikin treenasi vähän, se oli ehkä leppoisampaa kuin Kiivun kanssa.

Kuvan otti Viivi

Treeneistä lähdettiin Merin syntymäpäiväjuhliin. Leipomishommat ei paketoidulla kädellä ihan onnistuneet, mutta vakiokakku oli silti herkullista, vaikka vähän liian kypsäksi lipsahtikin. Synttärionginasta sai tosi mukavat kotiinviemiset, fleeceleluja Kirvalle ja lisää Platinumia (ja mikrokuvun!).

Lauantaina lähdettiin aamu-ulkoilulle Evolle Lotan ja poikien kanssa. Haettiin vähän ekstramutkia matkaan, ja metsässä tulikin vietettyä lähemmäs viisi tuntia. Lotta, Visa ja Kirva painelivat tehokkaasti koko ajan, mutta minä, Kuje ja Safi otimme kyllä loppulenkin jo vähän rauhallisemmin...

Sunnuntaina olin aamupäivän VAUn hallilla katsomassa agilitytreenejä, joten kyllähän sitä piti päästä sitten itsekin. Ihan kelvollisesti meni, ei siitä sen enempää.

Tänään kävi hallilla tekemässä aika rankan treenin Kirvan kanssa. Työn alla oli 24 esteen oikein mukava ja soljuva rata, jonka tahdoin tehdä nollana. Sain joka kerta jonkun pienen huolimattomuusvirheen aikaiseksi, mutta molempien jaksamista uhmaten pienen jaloittelutauon jälkeen käytiin vielä onnistuneesti vetäisemässä rata puhtaasti. Rankat treenit vaativat rankan jäähdyttelyn, joten ajettiin Mäkelän metsien kautta kotiin.

Sain muuten vihdoin säädettyä keittiön radiooni jonkin muun kanavan kun NRJn kuulumaan. Minulla on ollut kamalan huono omatunto siitä, että koirat joutuvat yksinollessaan kuuntelemaan sitä. Kenenkään ei pitäisi altistua moiselle, etenkään jos on vaarana kuulla yhtään Aamupoikia. Monesti en sitten ole edes jättänyt radiota päälle. Nyt kun naapurissani tehdään jotain remonttia, niin on mukavaa kun voin jättää jotakin taustahälyä tännekin.

A monkey needs to dance so do you

Kirva on tuo virheä, rata lähtee vasemmasta alakulmasta ja minä olen tuo lila rusetti.

On kyllä aika laimea kuvata eilisaamuisia hienouksia tuolla kurjalla piirustuksella, mutta ei voi mitään.

Lähdettiin hyvinkin aikaisin putkimiestä pakoon, joten ohjelmassa oli taas aamutreeni. Siellä oli esteet suunnilleen tuolla tavalla valmiina, ja niistä tehtiin tuollainen mukava ja helppo pätkä. Suunnitelmana ei ollut erityisesti irtoamistreeni, mutta mitäs siinä vastustelemaan kun Kirva moista tarjoaa. Edellispäivän hulluvaihde oli todellakin vielä tänään päällä. Olin melko varma että muuten hieno ensimmäinen yritys katkeaa puomiin, vauhti näytti siltä että pysähtyminen ei tule onnistumaan. Mutta onnistuihan se, ja sen jälkeen vielä hieno pieni käännöskin. Tuo puomi oli taatusti hienoin mitä Kirva on koskaan tehnyt.

Tehtiin normaalia pidemmät ja mukavammat lämmittelyt sekä jäähdyttelyt Mäkelän metsissä, halusin etukäteen vähän hyvitellä tämän päivän kurjuutta. Suunnilleen 12h autoilua (850km), yhdet hautajaiset ja työt ovat ehkä vähän liikaa samalle vuorokaudelle. Mutta pojat olivat kovin kultaisia ja kärsivällisiä. Koitin parhaani mukaan hemmotella heitä kotona vähän ekstraherkuilla, vaikka oikea palkinto olisi kyllä ollut kunnon iltalenkki töiden jälkeen. Jää kyllä huomiselle.

Crossing galaxies of taxis and backseats and drunk suites and half-Greeks

Kuva viety Viiviltä

Aamulla lähdin poikien kanssa vähän kiireellä hallille, kun torkkutoiminto oli houkuttanut vähän liian monesti. Onneksi en ollut muistanut siirtää kelloa, joten autossa huomasin että eihän tässä mikään kiire ole. Ehdittiin oikein hyvin treenata ennen seuraavia tulijoita.

Tein 12 esteen radan valmiina olleista esteistä, mukaan tuli pakkovalssi alkuun, kepit umpikulmassa ansaesteellä, takaakierto ja yksi toinenkin hyppy putkihoukutuksella. Kirva oli ihan hullu! Todella liukas ja irtoava, kerrassaan valloittava.

Ratakin meni ihan hyvin, tosin ennen keppejä kävi kyllä aika useasti nappaamassa ekstrahypyn. Parit rimat tuli alas myöskin. Tokalla kierroksella tehtiin rata nollana ja lisäksi vähän häiriötreeniä aalla. Teki tosi hyvin, vaikka juoksin edestä ohi ja jatkoin taaksepäin huudellen estekäskyjä. Putkiansat ei kyllä ole mitenkään erityisen vaikeita Kirvan kanssa, mutta hyppyjä se kyllä hakee monessa kohtaa reitilleen ihan väkisin. Yksi juttu mitä pitäisi oikeasti treenata on tyrkyllä olevat renkaat. Kirvahan on renkaalla varsin usein silloinkin kun ei pitäisi.

Safi kanssa pientä pätkää missä oli pari putkea, kepit ja aa. Jopas teki hyvin! Safilla on kyllä paljon nopeampi pujottelu kuin Kirvalla, mutta ei se kovin itsenäinen tai kulmia osaava ole.

You know about the penguin with the chainsaw?

Lauantaipäivän iloja. Kirva toi kaverit kylään lenkin jälkeen. Safin mielestä nuoriso on vähän rasittavaa.

To have a point of view that makes it through

Tuossa taannoin monen mutkan kautta heräsin siihen, että olemme Kirvan kanssa ajautuneet jotenkin todella kauas siitä tekemisestä mitä olen havitellut. Itse en ole ollut enää puoliksikaan niin itsevarma mitä Kirvan pentuaikana, silloin omat visiot olivat jotenkin tosi selkeät ja tiesin aika varmasti mitä halusin ja miten aioin haluamani saada. Jossain vaiheessa sitä vaan sitten lipsahdettiin joillekin sivupoluille ja takaisin ei olla kovin helposti löydetykkään.

Ei me vieläkään niissä minun visioissani olla, mutta kai niitäkin saa matkan varrella muuttaa?

Kuva: Terhi Salonen

Suurimmaksi osaksihan epäkohdat ovat lähinnä omissa ajatuksissani, mutta mitäs me sitten ihan käytännössä ollaan muutettu? Ehkä näkyvin yksittäinen muutos on treenien kesto/laatu. Viimeisen parin kuukauden aikana lähes jokainen treenikertamme on kestänyt maksimissaan kahden laulun verran. Eli menen hallille, suunnittelen treenin, haen Kirvan, laitan luurit korville ja meillä on n. 3 min aikaa pitää hauskaa. Samalla kaavalla on tehty sekä ratatreenit, (liian vähäiset) hyppytekniikat sekä tekniikkatreenit. Ja hyvin toimii. Itse tulee tehtyä ihan eri temmolla sekä rajoitetun ajan että musiikin tuoman tunnelman takia. Kirvakaan ei ole enää päässyt väsymään liikaa. Jos vuorossa on ollut ratatreeniä, niin ollaan yleensä jätetty yhteen lauluun (ja ihan oikeasti olen malttanut!), mutta tekniikkatreeniä ollaan otettu tauon jälkeen vielä toisen laulun verran.

Molempia on taatusti jäänyt joka kerta vielä kovasti huikomaan, ja yllättävän harvoin tullut mitään sellaisia tilanteita että olisi jäänyt harmittamaan kun ei ehtinyt saada jotain onnistumaan.

Meillä on ollut siis iso kasa todella hyviä treenejä, juuri sellaisia kuin niiden aina pitäisi olla.

Onhan minulla tässä koko ajan ollut hyvinkin selkeänä asiat, joita en halua meidän agilityyn, mutta siinä kaiken kieltämisen ohella on tainnut vähän unohtua miettiä mitä sitä sitten haluaa.

Tiistaina treenattiin viikon toiset treenit Merin, Sinnin ja Tapin kanssa. Kirva ei kyllä tehnyt muuta kuin parit eteenmenot ja siivekkeenkierrot. Päivän pointti taisi tällä kertaa olla treenien jälkeisissä teekesteissä. Juuri passeliin aikaan kestejä ajatellen olin edellispäivänä vastaanottanut näinkin muhkean paketin Englannista syksyn teehetkiä piristämään.

Kisakalenteriakin on katsottu, kyllä se tuosta vielä täyttyy.

Haven't you heard, pretty people never lose the temper

Aamutreenit Lotan ja Visan seurassa, tosi pitkästä aikaa.

Muutama huomio:
+Kirva jaksoi tosi hyvin!
+En jäänyt jankkaamaan rataa
+Parit aika kivannäköiset käännökset tuossa videon loppupuolella
+Aika kiva myös tuo minun kostean sään afroni
+Kirva ei lentänyt lopussa seinään vaikka siltä kovasti näyttää

-Meiltä ei näköjään enää onnistu tuollaiset perus takaakiertopyöritykset, Kippehän hyppää ihan minne sattuu
-Keinulla käskytin ihan koko ajan puomin ja aan käskyä, ei kovin reilua

-Minulla ei ollut ponnaria

Plussalle jäätiin.

Tekeillä on kyllä joku vähän kattavampikin kirjoitus Kirvan agilityn nykytilasta. Tai lähinnä minun pääni nykytilasta. Olemme viime aikoina treenanneet vähän eri tavalla ja se on toiminut toivotulla tavalla.
Kisoihinkin kovasti jo tahdottaisiin, lokakuun rahavarat vaan menivät aika tehokkaasti tuohon MM-kisamatkaan sekä joihinkin autojuttuihin. Mutta marraskuussa kyllä kilpaillaan taas.

French cancan

No niin, tauko on päättynyt, en ilmeisesti kykene olemaan täysin ilman sosiaalista mediaa. Joten mepä palasimme täysin uudistuneena. Tuo otsikon hieno kuva on Viivin ottama, kiitokset siitä.

Tässäpä hiukan matka-asiaa MM-kisaretkeltä ennen paluuta arkeen.

Matkamme alku- ja päätepiste oli Bryssel, jossa vietettiin yksi yö kisojen molemmin puolin.

Liéviniin matka taittui hyvinkin sujuvasti meidän pienellä vuokra-Nissanilla. Yöpaikka oli Arrasissa, joka oli ainakin tuolla tavalla iltavalaistuksessa aika hieno paikka. Valoisalla sitä ei kyllä ehditty edes nähdä.

Kisat olivat oikein hyvät. Meillä oli Merin kanssa ihan parhaat mahdolliset paikatkin, joten mikäs siellä ollessa. Eväänä euron juustot, jotka Ranskassa ovat vähän toista luokkaa (verrattoman maukkaat vuohjenjuustokiekot viereisestä Carrefourista).

Sitä huippuagilityä siellä tosiaan oli ainakin muutaman oikein ilahduttavan koirakon verran. Makseista oli helppo löytää omat suosikit. Minulla ne olivat kroatien lisäksi bordercolliet Venäjältä, Portugalista sekä Tsekeistä. Olihan siellä kyllä paljon muutakin hienoa.

Ennen reissuakin olin jo moneen otteeseen pohtinut tyhmyyttäni luovutettuani juoksukontaktien suhteen, mutta tuolla varmistuin idioottimaisuudestani. Se kaikista täydellisistä täydellisin agilityrata ei vaan ole mahdollinen ilman juoksukontakteja. Niitä ihan oikeita juosukontakteja, ei sellaisia "nyt ollaan mm-kilpailuissa ja voin vapauttaa koirani liian aikaisin"-versioita.

Mutta, koska sinne täydellisyyteen on vielä matkaa, niin aion sillä välin olla täysin tyytyväinen pysähdyskontakteihimme.

Tämä video ei ole mm-kisoista, mutta siinä on yksi kisojen suosikkikoiristani.

Just pretend you've got cheekbones

Siinäpä Syysskabojen huonoin rata ja pari hyllyrataa piirinmestaruuksista.

Tämä blogi taitaa nyt hetkeksi mennä tauolle. Palaamme sitten kun saan jotain tolkkua tähän touhuuni. Olisi ihan reilua antaa Kirvan joskus onnistua.

PS. Videon vika rata, ihan läskiksihän se meni, mutta hauska nähdä miten Kirva tykkää kovastakin sateesta.

PPS. Nyt se on muuten koettu, ekat kisaradat kuusvitosilla. Kammottavaa.

Can you believe we're flying on homemade pillow wings?

Olipa päivä.
Syysskabojen ensimmäinen rata oli fiasko. Lähdin jotenkin todella sekavalla olotilalla radalla, älytöntä että annoin ympäristön vaikuttaa noin paljon. Tai ainakin koin että häiriintynyt olotilani johtui osaksi kiireestä hakea koira kaukaa autosta ja odottaa radalle pääsyä varsin ahtaalla. Mutta nuo elementithän ovat vallan loistavaa treeniä, joten ärsyttänyt ei kyllä yhtään.
Se mikä ärsytti oli irtoamattomuus nelosputkelle. Tai vaihtoehtoisesti se etten mennyt kolmosputken päähän ottamaan vastaan. Oli taas todella kurja olo radan jälkeen, niin kokonaisvaltaista nihkeyttä koko puuha. Sataakin alkoi aika kovaa ja olin unohtanut takin kotiin, menin istumaan autoon ja teki mieli lähteä kotimatkalle.

No, jotenkin sitten sain tunnelmaa nostettua toiselle radalle, ja sieltähän tuli nolla! Ihan ok suoritus, tai ei ainakaan missään nimessä tuntunut niin huonolta mitä kello näytti. Sija 5.

Hyppärille en suinkaan lähtenyt tupla tavoitteenani, mikä oli ehkä ihan hyvä juttu kun radalla oli paljon meille vaikeita juttuja. Eli pituudelle lähettäminen (Kirva ei ollenkaan laske pituutta samanlaiseksi esteeksi kuin esim. hyppyjä, tämä on treenin alla!), okseri, välistäveto muurille ynnä muuta.
Mutta ihan näpsäkkä suoritus tehtiin. Noiden muutamien vaikeiden kohtien lisäksi rata oli aika nopea ja suora profiililtaan, ja olen kyllä ihan tietoinen että sellaiset meitä harvoin suosivat. Siispä olinkin hyvin tyytyväinen tämän radan nollaan ja sijaan viisi. Tämähän tarkoitti sitten sitä tuplaakin! Tai kai se nyt on tupla vaikka radat olivat A ja C? Peräkkäin ne kuitenkin kisattiin.

+ei rimoja
+muuri, okseri ja pituus onnistuivat x monta
+hyppärillä jyrkähkö avokulma kepeille, josta itse piti vielä jatkaa toiselle puolelle, ei epäröintiä
+vallan mainiot lähdöt
-ekan radan kaltaisia kokemuksia ei tarvitsisi enää tulla

Tuo viimeinen rata oli kyllä hyvin miellyttävä kokemus. Normaalisti vaan ihmettelen että ollaanko me nyt oikeasti näin huonoja, mutta tuon radan jälkeen jäi sellainen kehittävä hyvin-meni-ja-vieläkin-voidaan-paremmin-tehdä-olo. Se samanlainen olo mikä tulee useimmiten treeneissä. Harjoitellessa on lähes poikkeuksetta hauskaa, mutta kisoissa viime aikoina ei aina ole ollut. Aamulla olinkin vähän huolestunut kuin tunnuin odottavan melkeen innokkaammin maanantain treenejä kuin kisoja. Mutta nyt kyllä odotan innolla huomista kisapäivää, kuten kuuluukin.
Aina minä nautin siitä että saan mennä Kirvan kanssa radalle, mutta liian usein jotkut typerät möröt koittavat sitä häiritä. Kyllä siellä pohjalla kuitenkin aina on se ilo ja kiitollisuus siitä että saan tehdä pienen ja taitavan kroatipoikani kanssa.

Jonkun radan jälkeen jäähdyttelylenkillä eräs lenkkeilevä herrasmies koki tarpeelliseksi keskeyttää juoksunsa ja tulla kertomaan että "meillä Kannelmäessä pidetään koirat kytkettyinä". Hän oli oikein asiallinen ja miellyttävä, ja pistikin vähän miettimään. Yleensä inhoan ihmisiä jotka kokevat voivansa ottaa omia oikeuksia, esim. pysäköidessä tms. Silti näköjään harrastan samaa asiaa kiinnipitosäännön kanssa. No en toki missään metsässä pitäisi kytkettynä, mutta tuolla verrattain vilkasliikenteisillä paikoilla se voisi olla ehkä ihan asiallista, vaikka Kirva ei kyllä tuohonkaan lenkkeilijään kiinnittänyt millin vertaa huomiota.Typerä sääntö, mutta noudatettavaksihan se on tehty...
Toinen seikka mikä tuosta tapauksesta tuli mieleeni oli palautteen antamisen taito. Juuri maanantaina metsässä kohtasin jonkun sienestävän mummelin joka todella vihaiseen sävyyn marmatti ja huuteli ottamaan ne rakit kiinni. Ne rakit kulkivat aika kaukana hänestä, polkua pitkin eteenpäin. Tuollaisella käytöksellä hän ei saanut aikaiseksi mitään muuta kuin tuohtuneen mielialan meille molemmille. Olen kerran aikaisemminkin törmännyt tuohon luultavasti samaan naiseen samaisessa metsässä, ja jo silloin hän mainitsi jotain poliiseista. Näissä tilanteissa ei siis pojat olleet todellakaan käyneet hänen luonaan tai muuta vastaavaa, taisipa Safi olla vielä remmissäkin kun lähestyttiin polun loppua ja tien alkua.

We can float in a moat and be freaky

Me selvisimme ihan hienosti! Suurimmaksi osaksi asiat menivät kuten on opetettukin, opetus ei vaan ole kovin huolellista ollut. En uskaltanut juurikaan viritellä Safia, olen kuullut huhua etteivät tokopuolella arvosta huutamista ja puremista. Aika rauhallinen suoritus tuo sitten olikin, kuumuuskin auttoi asiaa. Vielä kun olisin uskaltautunut vaan rentotua ja nauttia, seuruun käskytyskin oli kuin jonkun murrosikäisen pojan kiekumista.

Jäävissä mokasin hiukan, pyysin lopussa aina istumaan enkä sivulle, loppuasennot olisivat saattaneet oikealla käskyllä olla vähän parempia.

En minä tässä nyt suurempia aio selitellä, oikein iloinen ja tyytyväinen olen. Mennään varmasti uudemmankin kerran.

Safin häntä on ihana.

Ai niin, pojot:

Luoksepäästävyys 10

Paikkamakuu 10

Hihnaseuruu 9

Vapaaseuruu 9

Maahanmeno 8

Seisominen 7

Hyppy 8

Luoksetulo 9

Kokonaisvaikutus 8

175p, sijoitus 3

PS. Koekumppanit olivat varsin hyviä, joten paikallamakuu oli hyvin turvallinen ja miellyttävä kokemus. Koko riville kympit! Olisipa aina näin.

If you choose to proceed you will indeed concede

Tällä viikolla olikin poikkeuksellisesti kahdet PAW-treenit.

Ekat treenit päättyivät lähes yhtä surkeasti kuin auton viereen luikerrelleen kyyn elämä. Taisin tosin kitua vähän sitä enemmän.

Toinen treeni oli jo onnellisempi. Jyrkät takanaleikkaukset putkilla on selvästi yksi meidän heikkouksista, ne täytyy treenata kuntoon.

Treenien jälkeen jatkettiin vielä optimaalisten linjojen etsintää ompelukerhon parissa.

Safilla oli pelkkää tokotreeniä kumpanakin päivänä, törkeää. Hän kyllä yritti tarjoilla hienoja sisäänmenoja kepeillä, mutta säästetään ne johonkin toiseen kertaan. Meillä on tosiaan huomenna tokokoe, ja minua jännittää aivan hirveän paljon. Olen kahtena yönä herännyt melkoiseen tärinään tokounia nähtyäni ja ajatuskin huomisesta aiheuttaa vatsanväänteitä.

Tänään kisattiin liian lämpimässä Kouvolassa 3 starttia.

Ekalta radalta tuli vika rima alas. Vähän valju suoritus osaltani, mutta kaikin puolin ehjä kuitenkin. Ehjä kokonaisuus oli myös seuraava rata, nyt ollaan tehty viisi suht järkevää rataa peräkkäin ja se on kyllä meidän ennätys! Tällä toisella radalla Kirva ehti yhden putken jälkeen pistäytyä keppien ekassa välissä. Kolmas rata olikin jo silkkaa kurjuutta, ohjasin typerästi heti nelosella ja Kirvakaan ei oikein enää jaksanut hypätä kunnolla. Safi teki pari paikkamakuuta, koiria kulki tosi läheltä joten tuli oikein hyvää harjoitusta.

Paluumatkan varrella, vähän ennen Jaalaa on tosi näppärä uintipaikka koirille jossa pistäydyttiin nytkin. Sapu kahlaili ja Kirva räpiköi menemään kamalalla innolla.

Ai niin, ne lähdöt. Ekan radan lähtö oli huono, Kirva jäi lähtöön haukkumaan ja (istuviltaan) pomppimaan. Kahden seuraavan radan lähdöt hyviä. Nyt ihan ajatuksen kanssa odotin käännyttyäni vielä tovin ennen kuin vapautin, Kippe istui hiljaa ja yllättäen ihan ryhdikkäänäkin.

Why do we even pretend that there's anything other than a yawning blankness

No niin, tässä sitä taas ollaan. Jos vielä joskus puhun epiksiin menemisistä, niin kieltäkää. Ne eivät vaan sovi minulle. En saa siellä mitään muuta aikaiseksi kuin vahinkoa joka turmelee koko tulevaisuuden. Tästä lähtien epäviralliset agilitykilpailut ovat neljäs pykälä boikottilistallani.

Vähän on epävakaalla pohjalla ollut muutenkin tämä meidän harrastaminen viime aikoina, niin turha horjuttaa sitä millään tuollaisilla turhuuksilla.

Safi sai mennä medimöllien radan. Ei irronnut aluksi eikä lopuksi mihinkään. Keskivaiheilla lähti tosi hienosti tekemään, mutta sekin tyssäsi sitten siihen kun se mäjähti tosi pahannäköisesti aalle. Sieltä tuli pieni verinen reikä leukaan, mutta eniten pelkään että kuinka kovasti mahtoi etupää ottaa osumaa?

Kirva teki ensimmäiseksi ykkösten radan. Oli sitten hilautunut lähdössä perään ja seisoi siellä. Pahin juttu oli se, että itse en nähnyt koiraa ollenkaan, asettelin itseni oikeaan asentoon ja kutsuin ekan hypyn yli. Enhän minä enää voinut mitään tehdä kun olin jo pyytänyt hyppäämään. Lisäksi K tuli aalta läpi.

Hemmetti soikoon, nuo virheet on suljettu meidän listalta pois jo ajat sitten. Ei niitä vaan saa tulla. Toisella radalla jouduin uusimaan keinun, mutta ei se ole niin paha juttu, koska olenhan tässä jo monet kerrat kirjoitellut että se on vähän riskirajoilla välillä.

Mutta tuo lähtö, ja sitten aakin vielä! Yöunethan tässä menee.

Viikonlopun lähdöt olivat tosi hyviä. Olen jo monessa viime startissa usein pyytänyt Kirvan istumaan jo hyvissä ajoin ennen lähtölupaa ja siirtynyt sivummalle odottamaan itse. Lisäksi Kiivu on kestänyt oikein hyvin härkkimiset ja sellaiset lähdöt että käännyttyäni koiraa kohti en heti sitä vapauta. Joo, on siellä tullut pari niitä hilautumisia mistä en ole itse ollut tietoinen vasta kuin videolta, mutta ei se nyt jestas sentään ikinä ole seisten minua odottanut! Ja jos vilkuilen välillä, niin ei siellä kyllä liiku muu kuin korkeintaan suu. Mutta katselulinjalle en aio kyllä lähteä, seuraava askel olisi varmaan se että kuljen peruuttaen käsi pystyssä hokien "paikka, paikka".

Lauantaina tehdään sitten sellaiset lähdöt että saadaan normaali varmuus ja vielä rutkasti lisää takaisin.

Toka rata oli muuten aivan huippu, harmi että se nyt jää vähän kaiken varjoon. Neljä merkittävän hienoa käännöstä ja tosi hieno puomi. Ja parissakin kohtaa todella miellyttävää etenemistä.

It's what we needed to have a good time

En keksinyt mitään muutakaan hauskaa tälle päivälle, joten hallille tuli lähtö Attiksen, Comten, Gibsonin, Kirvan ja Safin kanssa.

Nämä olivatkin Comten ensimmäiset agilitytreenit. Suoran putken hän suoritti varsin helposti, mutkaputkea piti vähän pohtia mutta kyllä sinnekin sitten rohkaistui. Lisäksi tehtiin kahden hypyn suoraa.

Gibson ja Attis tekivät pientä radanpätkää ja Gibson lisäksi vähän kontakteja. Attis oli liikuttavan onnellinen päästessään puuhailemaan. Hän haluaisi niin kovin mennä, mutta kun kroppa ei oikein tottele epilepsian ja lääkkeiden heikennettyä motoriikkaa. Eli paljoa ei tehty, mutta muutaman nakinpalan verran kuitenkin. Tuollaiselta hömpsöttelyähän se on, ei enää tietoakaan siitä eteenpäin vievästä voimasta mitä joskus terveenä juniorina. Kipillä sitä ei ole ollut edes havaittavissa, hän hömpsöttää menemään aina tasaisen iloisesti.

(Pari huomiota videosta: Comte on lannistetun näköinen kun sitä kiskoo pois palkalta päin ja Attis on oikeasti tosi hoikka, vaikka näyttääkin vyöryvältä tynnyriltä.)

Safi teki parit pienet radanpätkät joihin sisältyi kontaktit.

Kirvan kanssa oli tarkoitus tehdä vain hyppytekniikkaa. Tahdoin kokeilla jotain meille uutta harjoitusta joten tehtiin power gridiä. En minä nyt tiedä oliko siinä paljon poweria, mutta ihan hienosti sen minusta meni.

Lisäksi rohkaistuin vähän työstämään pujottelun avokulmaa, sen kanssa kun oli PAWin treeneissä kovastikin ongelmia yksi kerta. No nythän se meni hyvin, sain sujumaan ansaesteidenkin kanssa, olin aika varma että kurvaa kepeille tuon minua lähimmän hypyn kautta, mutta ei edes yrittänyt! Tulin vähän liian pitkälle vahingossa itse, palasin sitten vielä takaisin puomin toiselle puolelle.

I wonder what noise the nomatopoeically named hiffchaff might make

Hups, poistin edellisen tekstin vahingossa. Mutta meillä meni tänään hienosti. Ei olla ikinä aikaisemmin onnistuttu tekemään noin ehjiä ratoja kolmea peräkkäin. Kaikilla tuli yksi tai kaksi pientä virhettä, mutta olen joka radasta tosi ylpeä. Tuntuivat juuri siltä miltä pitää.

• Ekalla radalla virhe välistävedosta (ei tullut väliin vaan hyppäsi takaa), ja lopussa mentiin pituuden ohi suoraan maaliin. Muuten tämä oli tosi hyvä rata.
• Tokalla radalla kaksi rimaa. Tulivat kolmoselta ja neloselta, homma hajosi hetkeksi mutta sitten loppuun asti ihan kunnialla. Kontaktit aivan verrattomat.
• Kolmas rata oli hyppäri. En olisi muuttanut mitään ensimmäisistä kymmenestä esteestä. Sen jälkeen yhdellä hypyllä meinasi vähän homma herpaantua ja seuraavaksi työnsinkin Kippeä vähän liikaa muurista ohi.

Huono juttu oli se, että unohdin ottaa Kipen uuden Wuban mukaan, joten tyytyminen oli vanhaan.

Eilen käytiin treenamassa tokoa Viivin ja Leevin kanssa, ihan tosi. Minä en varmaan mitään kovin hyvää treeniseuraa ole, kun en mitään tokotreenietikettejä ja tapoja tiedä (ja kamerakaan ei pysy kädessä), mutta oli kyllä kiva tehdä Sahvin kanssa. Ja onhan nuo mun pojat ihan voittamattomia jos joku haluaa häiriötä haukkumisen muodossa.

Olen juuri sellainen tokoharrastaja, että vastaavana agilityharrastaja ärsyttäisin itseäni suunnattomasti. Mutta ei se mitään, toko on minun ja Safin eläkelaji ja me saamme sen tehdä juuri niin huolettomasti ja huolimattomasti kuin tahdomme!

Some people don't have sleeping bags

Eilen taas PAW-treenit, hyvät oli. Vähän meinasi päivä mennä heti aamusta pieleen myöhästymisineen sun muine juttuineen, mutta sain onneksi lainaksi hyvän mielen päähineen, jota ei kyllä riisuta edes saunassa.

Merillä oli meitä varten reilu 30 esteen rata, mutta lopetin tutustumisen suosiolla jo esteellä 21. Alun takaatyönnöillä en oikein liikkunut mihinkään ja Kirva näytti mallikkaita irtoamisia väärään suuntaan. Tuosta tulikin sitten mieleen yksi juttu mikä kisoissa saattaa kurjaa mieltä aiheuttaa. Kirvaa on koko sen harrastushistorian ajan palkattu esteille menemisestä, oli ne sitten vääriä tai oikeita. Meidän treenaaminen ja palkkaus perustuu hyvin pitkälle pelkän irtoamisen/estehakuisuuden vahvistamiseen, ja Kirva onkin mielestäni kivasti oppinut että epävarmuuden hetkellä valitaan edestä joku este. Kisoissa tämä ei jostain syystä toteudu, vaan satunnaisen valinnan sijasta hän tulee kyselemään minulta, ja sekös ärsyttää. Ihan itse olen tämän ilmiön sieltä kaivellut esiin, kai sen vuoksi että kisoissa olen liian varmistelevasti ohjannut ja Kippe luulee että treenisäännöt eivät ole voimassa.

Tavoitteena siis saada sinkoilut kisoihinkin!

No ne takaatyönnöt kyllä onnistui sitten ihan hienosti. Muuri ei meinannut pysyä kasassa, kulmankierto pakkovalssilla ei ollut järin tiivis ja yhtä vaikeaa päällejuoksumaista kohtaa hiottiin uusintakierroksella vielä niin että Kirva sai apuohjaajalta siitä palkkaa. Puomit hienot!

Safikin treenasi parit pätkät ja nyt vasta alkaa näyttää Cuz-pallo hajoamisen merkkejä. SM-kisoista sen ostin ja sen jälkeen sitä on käytetty n. kerran viikossa agilitytreeneissä. Aika kestäväksi voisi tuota siis kutsua!

Tänään pojilla on tylsä päivä. Kirvalla siksi että hän joutui fyssarille, ja Safilla siksi että hän ei päässyt fyssarille. Kirvan etuosasta hiukan näkyi liioiteltu mustikkatreeni, mutta muuten oli aika kivassa kunnossa. Käyttäytyminen oli taas astetta parempaa, ihan loppuhetkillä siellä oli aistittavissa jopa rentoutumistakin. Kyllä se vielä oppii!

Näköjään piti kaikki kappaleet lopettaa huutomerkkiin!

A satsuma, two curly wurlys and some kind of Bombay mix

Tässä kahden viikon kirjoitustauon aikana olemme esimerkiksi hiukan kilpailleet ja lopettaneet agilityn. Viikon tauon jälkeen aloitimme sen uudestaan.

Viime lauantaina Haminan kilpailut menivät surkeasti. Oikein mikään ei onnistunut. En tätä osaa mitenkään eritellä, mutta päälimmäiseksi jäi aivan hemmetin kurja olo. Niin kurja, että päätin että en minä tätä enää tahdo. Kun ei nämä olleet ensimmäiset kisat joiden jälkeen on ollut aivan liian paha olo.

Treenaamista en sitten kuitenkaan ajatellut lopettaa, koska se on useimmiten hyvinkin mukavaa, ja ilman minkäänlaisia kilpailuaatteita varmasti vielä miellyttävämpää. Lisäksi jos emme kilpailisi niin rimat voisivat aina olla minikorkeudella, melkoista autuutta!

Seuraava viikko eleltiin sitten aika tyytyväisinä ilman agilityä. Viikko ilman enempiä agilityajatuksia tuntui tosi uudelta ja omituiselta. Lenkkeiltiin uusissa paikoissa, kerättiin mustikoita ja oltiin vaan. Jotain pieniä temppujuttuja ja nenäpuuhia tehtiin aktivoinniksi.

(Keskiviikkona tosin käytiin PAWin treeneissä, Safi teki välistävetoja ja Kippe pari perussarjaa.)

Lauantaina aloin kuitenkin miettiä että en minä vielä taida luovuttaa. Ei ehkä ole mitään tarpeeksi hyvää syytä. Minulla on nuori, terve(!!!) ja paikoittain ihan hyvinkin koulutettu koira innokkaana odottamassa uutta Wubbaansa käyttöön. Kyllä se homma vaan on saatava toimimaan kisoissakin.

Tiedostan kyllä että tulossa on lisääkin pähkäiltävää, vielä en ole esimerkiksi tulospaineista joutunut kärsimään ja suoritusaikoja kyttäämään, mutta varmasti joudumme senkin vaiheen käymään läpi. Uskallan kuitenkin väittää että Grecon kanssa opin pahimmista tuloskeskeisistä ajatuksista pois, ja toivottavasti osaan Kipenkin kanssa oppejani hyödyntää.

Sunnuntaina aamulla tehtiin oikein mukava reipas aamulenkki jotta raaskin jättää pojat koko päiväksi kotiin kun itse lähdin Vappu Alatalon psyykkisen valmentautumisen luennolle. Aika kovasti pitäisi itseään varmaan valmentaa että onnistuisi jättämään epäonnistumisen pois sanavarastostaan...

Meri ja Sinni jatkoivat luennolta meille kylään ja ilta lopetettiin aamuneljältä varsin mukaviin mielikuvaharjoituksiin. Leivottiin aivan mahdottoman maistuvia keksejäkin. Tänään oltiin muutama tunti mustikkametsällä, minun saaliini oli 4 litraa, ei hullummin!

Kirva tykkää kovasti mustikoista, syö niitä ihan järjettömiä määriä ja kakkaa sitten aivan pikimustaa kakkaa.

PS. Tässä vielä yksi juttu, koska olenhan sanojeni mittainen nainen:

"Päättynyt on mestarin retki,

oppeja pitää muistella vielä hetki.

Plussalle pääsyä koitetaan,

sitä ennen tuskin kovasti voitetaan.

Siihen voi mennä parikin vuotta,

mutta ennen sitä älä nyt täysin muutu suotta."

-Sivistynyt Kisälli

Whoa, back up there Columbo!

Perjantai-iltapäivä vietettiin Vuorelan Lotan koulutuksessa VAUn hallilla. Sinne on sitten viime käynnin tullut keinonurmi, joten hyvillä mielillä saattoi ilmoittautua. Radoista siellä nyt harvoin saa mitään huippumielenkiintoisia ja hauskoja kun halli on niin kamalan kapea, mutta hyvin pärjättiin.

Kipen kanssa meni ihan kivasti. Se vaan veti itsensä jo ekalla kierroksella aivan piippuun, ärsyttäviä nämä helteet. Mutta eipä oikeastaan mitään ihmeempiä, kiva treeni. Maanantaina muuten päästään taas, melkoista luksusta!

Lauantaina pidettiin täysi lepopäivä. Ja nyt on kuulkaas pihallani aita! Ihan rennosti en vaan voi antaa koirien siellä oleskella, välillä pitää vähän vahtia ettei Kirva kaiva koko pihaa auki.

Tänään oltiin lepäilty tarpeeksi joten lähdettiin Janakkalaan kisoihin. Ekalla radalla kävikin aika hassusti. Jätin Kirvan, se nousi, laitoin sen uudestaan istumaan ja lähdin. Kutsuin radalle, eka rima tippui. Radan jälkeen Tommi sanoi että kannattaa ensi radalla jättää sitten vähän kauemmas, koska oli nyt varastanut vähän eteenpäin ja lähtenyt siitä sitten hyppäämään. Minä kun olin taas ihan siinä uskossa että Kippe olisi kiltisti odotellut, koska aina se istuu kun katson sitä. Tuli siellä sitten vielä toinenkin rima. Muuten rata oli tosi sujuva, mutta alun kolme estettä olivat silkkaa rumuutta kun en onnistunut kääntämään Kirvaa kakkoselle. Ja kyllähän se loppukurvikin vielä valui.

Toisella radallakin tuli lähtöhämminkiä, kun minulta meni jotenkin tuomarin lähtölupa ohi, ja istutin Kirvaa sitten aika kauan kun en ollut varma saadaanko lähteä vai ei. Varmistin asian kysymällä ja siirryin kakkosen taakse, ihan hyvin Kirva tämän ajan kuitenkin pysyi. Ekat 7 estettä meni oikein mainiosti suunnitelmien mukaan, mutta sen jälkeen ei menty montaakaan oikeassa järjestyksessä. Aivan älytöntä sähläystä, mutta joskus nyt vaan käy näin.

Ekan radan Masan kuulutus: "Nyt on muuten aivan varma että tämä on Raita-ahon koiria!". Ja olihan se. Oli hauskaa kyllä kun Kirva sai kilpailla äiskän ja iskän kanssa samoissa kisoissa.

(Kylläpäs tuollaiset ahoon loppuvat sukunimet nyt tuottavatkin oikeinkirjoitusongelmia. Aina kun kritisioin Halla-ahoakin niin meinaa lipsahtaa tuo jälkimmäinen osa isolla alkukirjaimella.)

Let's see if we can save this young lady's life, despite Johnny Weissmüller

Aamulla (=päivällä) käytiin tuossa urheiluopistolla lenkkeilemässä, koska siellä taitaa olla lähin paikka uittaa koiria. Luulisin ainakin, turhan kehnosti vielä tunnen näitä seutuja. Ei kierretty meidän normaalia lenkkiä, vaan poikettiin vähän poluilta ja mentiin niin että takaisin tullessakin pääsivät pojat vielä pulahtamaan.

Iltapäivällä innostuin lähtemään hallille, hain kotoa Gibsoninkin mukaan. Minulla oli hyvät suunnitelmat sekä Kipelle että Kipille, mutta en sitten jaksanut järjestellä kaikkia esteitä uusiksi, joten vähän suunnittelemattomaksi meni eikä tullut edes sitä hyppytekniikkaa tehtyä. Pahus soikoon.

Gibson teki pujottejua, takanaleikkauksia putkella sekä aata. Aalla oli tosi hyvin vauhtia ja juoksi oikein siististi alas asti. Muutkin menivät ihan hyvin, pujottelussa meinasi välillä oikoa viimeisiä välejä kun palkka oli valmiina, mutta ei muita ongelmia.

Kirva teki kääntymisiä muurilta ja suoraa jossa muuri, pituus vähän vinossa linjassa ja lopussa okseri. Luulen että nämä meidän vaikeat esteet eivät enää pian ole vaikeita! Lisäksi tehtiin pysymistreeniä keinulla, kun vieläkin vähän tuntuu että kontrolli pettää siinä. Niin ja pari pöytää ja vähän keppejä. Hups vain kun tulikin tehtyä paljon. Liikaakin, mutta tällä kertaa sitä ei Kipestä huomannut.

En ymmärrä miksi se fleeceremmi on sen mielestä niin ihana, onhan sillä ennenkin ollut fleeceleluja. Tuo on sellainen vähän normaalia paksumpi ja jämäkämpi, tuliainen Cruft'sista. En voi oikeasti käyttää sitä palkkana, Kirva ravistelee superlelua tavallistakin tarmokkaammin ja hakkaa itseään sillä lukolla kylkiin niin että ulvahtelee kivusta, mutta ei todellakaan suostu irrottamaan. Sain itsekin osani remmimoukarista.

Probably very handy for a bed-wetter

Maanantaina oli vuorossa retki pääkaupunkiseudulle. Aika oiva lomapäivä sielä vietettiinkin. Meri ja Sinni veivät meidät uimaan jonnekin paikkaan minkä nimeä en enää muista. Kirva sai kokeilla Simpan uusia pelastusliivejä, jotka vaikuttivat tosi hyvältä. Mitään ihmeparantumista Kirvan uimiseen ei kuitenkaan tullut, vaikka liiveistä löytyi hieno kelluva vatsakappale ja ties mitä. Ehkä se räpiköinti oli aavistuksen parempaa? Harmillista vain että Kirvan uimiseen ei pienet parannukset oikein riitä.

Tärkeiden asioiden valiokunta.

Uinnin jälkeen ohjelmassa oli herkuttelua Hakunilassa. Avokadot, katkaravut ja halloumi maistuivat paremmin kuin hyvin, ja niitä riitti vielä kotiinkin asti. Lisäksi saimme aikaiseksi varsin epämutakakkumaisen minttusuklaamutakakun jota nautittiin Merin salaisella reseptillä valmistetun mansikkamelban kera. Meidän jatkoilla on yleensä niin hyvät murkinat, että tästä blogista pitää ehkä tehdä ruoka&koirablogi. Oikeastaan haluaisin kyllä laittaa tänne kaikkia musiikkiasioitakin, koska minulla on niin paljon kerrottavaa mutta vain vähän kuuntelijoita. Ja kerta minustakin on hauska lukea blogeja jossa pääsee urkkimaan monia osa-alueita, niin voinhan kuvitella että niin tahtovat muutkin tehdä.

Eilen käytiin Pennalassa epävirallisissa kilpailuissa. Safi teki medimöllien radan. Jotenkin tyhmästi otin sen keskeltä alkusuoraa mukaan, ja sain Sapun sitten suoran päässä olleen aan ohi. En tiedä että miksi en malttanut sinne aan juurelle asti mennä ottamaan vastaan. Puomin kontakti oli aika ruma, mutta ehkä se ei tässä tilanteessa haittaa. Viivi otti Safin huvittelut videollekin.

Kirva teki ykkösten ja kakkoskolmosten radat. Ekalla radalla olin kokeilun vuoksi ottanut Kirvalle leluremmin käyttöön, ja kun kutsuin Kirvaa radalle niin sehän lähtikin päinvastaiseen suuntaan lelulle. Sen jälkeen rata meni mukavasti, ja erityisesti puomin kontakti oli tosi ripeä. Kakkoskolmosten radalla eka rima tippui, mutta suurin ärsytys ja kauhistus oli kun vapautin aan kontaktilta eteen-käskyllä, mitäs hemmettiä?! Kirva kyllä pysyy kontakteilla hyvin vaikka huudahtelen kehuja tms, eli ei lähde mistä tahansa sanasta, mutta tuollainen selkeä käsky oli liikaa. En tajua miten ihmeessä tuli edes mieleeni huutaa eteen ennen jessiä. No Kirva kyllä noudatti käskyä ihan tosi taitavasti, meni kolmen esteen loppusuoran oksereineen valtavan hienosti.

I can do a surface dive in my pyjamas

Mikkeliin vei tiemme sekä lauantaina että sunnuntaina. Ei nyt ihan sujunut, kai sitä pitäisi neljällä radalla onnistua tekemään muutakin kuin kontaktit? Jotenkin sitä ajattee että ohjaamiseen voisi keskittyä kunnolla kun ei tarvitse miettiä niitä kontakteja tms, mutta ei se ilmeiesesti niin mene. No kyllä niistä radoista etsimällä löytää jotakin muutakin hyvää. Esimerkiksi sunnuntaina okseri ei tuottanut ongelmia, pari aloitusta onnistui pakkovalsseilla ihan hyvin ja oikeastaan päällejuoksumaiset kohdatkin onnistuivat perin kelvollisesti.

Tulokset kertovat että viikonlopun saldo oli kolme hylättyä ja yksi nolla. Nolla ei ollut hyvä, mutta osaan nyt iloita siitä silti, koska sijoituimme kolmansiksi ja saimme Voittaja-Wickyn jäljiltä sertinkin. Kirvan eka kiinnitys valionarvoon, hienoa!

Kuvat on ottanut Josefiina Niska Kirvan ensimmäisissä SM-kilpailuissa Torniossa vuonna 2009.

Aika suloinen pieni kisaturisti!

Does my coat sweep when I go round a corner?

Kirva treenasi tänään leikkauksia ja kääntymisiä okserilta,  kerran hajosi koko systeemi, mutta muuten oikein hyvin. Lisäksi avokulmaa kepeillä ja jotain pieniä pyörittelyjä hypyillä. Sain tänään jotenkin tosi hyvän tuntuman päälle, en jäänyt turhia hinkkaamaan ja varmistelemaan, vaan menin vain. Kyllä Kiivu hommat hoitaa. Tulisipa jo lauantai  (ei saa tosin toivoa että loma menee nopeasti), tahdon kokeilla osaanko silloinkin ohjata samalla tavalla. Hassua miten joku näin kokonaisvaltainen oivallus iski näin pienessä ja mitättömässä treenissä.

Sinnin kanssa onnistuttiin tekemään kuuden esteen harjoitus heti tokalla yrittämällä. Sen kanssa on perin jännittävää tehdä. Mutta lähdöt toimi tosi hienosti, ja yhdet kepitkin tehtiin. Kyllähän Simppa on tätä tahtia pian ihan etevä agilitykoira.

Sahvi teki samaa kuin Sinni, tosi hyvin tietysti.

Unohtui viimekertaisessa mainita, että pojat olivat ennen reissuani Patrician käsittelyssä. Safilla oli aika pitkä väli edellisestä käynnistä, ja olihan sinne jotakin jumia ehtinyt tulemaan, mutta hyvin hoituivat ja seuraavan kerran voi taas ottaa vähän pidemmän ajan kuluttua. Kirva oli käsittelyssä rennompi kuin aikaisemmin, vaikka rento on vieläkin vähän väärä sana kuvailemaan Kipen hoitokäyttäytymistä. Monenmoista jumia oli silläkin, ja Kirva saakin mennä muutaman viikon kuluttua taas uudestaan.

I can sing Baa Baa Black Sheep in Latin

No niin, takaisin normaaliin. Olin tuossa viikon verran retkellä Kreikassa ja pojat olivat siis hoidossa sen aikaa. Tulin torstaina takaisin ja perjantaina Safi sai tilasyistä mennä vielä viikonlopuksi kotiin vahtimaan lieroja kun Kirva, Wicky ja Lily pakattiin Seinäjoen kuormaan. Kirvalla oli siis supertylsä viikonloppu karsintaturistina, mutta eilen vihdoin pääsi itsekin tekemään. Tehtiin tosi jyrkkiä takanaleikkauksia kepeillä, näihin osaan tarvitsi lelun valmiiksi. Jatkettiin jyrkillä takanaleikkauksilla putkilla, ne menivät ihan hyvin. Rimat oli nyt poikkeuksellisesti kaikki 60cm paitsi eka ja vika 65cm. Hyi!

Tavalliseen tapaan isojen kisojen jälkeen tuli taas iso treeni-into, ja vielä suurempi kisainnostus. Onneksi ensi viikonloppuna kilpaillaan Mikkelissä molemmat päivät. Janakkalaankin ilmoitin seuraavalle viikonlopulle kun oli sopivasti lahjakortteja.

Lahjakorteista tulikin mieleeni, että taitaa kestää vielä tovi ennen kuin Kirva pääsee syömään jotain muuta kuin Royal Caninia. Täytin eilen ruokatynnyrit, ja palkintomurkinaa jäi vielä vajaa 15kg. Lisäksi lahjakortteja on tosiaan vähän yli 30 kilon edestä. Kirva on saanut noita lahjakortteja agilitykilpailuista ja Comte ja Safi voittivat kilotolkulla nappulaa erikoisnäyttelystä. No, syötellään nuo ja sitten Kippe saa vaihdoksen toisaalle.

Sinni tuli eilen hoitoon, joten tämä viikko vietetään varsin pannonialaisessa seurassa.

You better run, better run, faster than my bullet

Aamusta mentiin treenaamaan Merin ja Sinnin kanssa. Merillä oli oikein hyvä harjoitus mielessään. Tänään kaikilla koirilla oli teemana (pitkä!)suora, ja suoralla irtoaminen putkiin ja hypyille.

Kirva oli varsin taitava. Safi ja Sinni kokivat helpommaksi ja mielekkäämmäksi poiketa jonnekin sivuraiteille huutamaan, mutta saatiin niillekin sitten hienoja onnistumisia.

Kirvan hypyt olivat vaihtelevasti 40-60cm (perussarja 20cm). Radalla oli myös muuria ja rengasta, joten hyvin hyppykylläiset treenit. Raaskin näin viileämällä edes vähän enemmän hypyyttää.

Kotimatkalla poikettiin vielä Mäntsälässä epiksissä, yleensä kun olen illat töissä niin nyt oli oikein hauskaa päästä mukaan. Tehtiin kilpailevien rata kaksi kertaa, molemmilla radoilla tippui yksi rima, eri kohdissa kylläkin. Muuten aika hyvä, ekalla radalla levähti yksi kaarros, mutta tokalla radalla sain sen korjattua ja aikakin parani noin sekunnin verran. Lähdössä uskalsi nyt oikein kunnolla härnätä, kyllähän se siellä etenkin ekalla kierroksella aika lämpöisenä kävi, mutta ei se mihinkään lähde. Keinuun täytyy kyllä kiinnittää huomiota, pelkään että tilanne pääsee livahtamaan hallinnastani.

Tokan radan jälkeen Kirva oli jäähdyttelylenkillä aika poikki, melko rankka päivä. Vitosella sijoituttiin muuten kolmansiksi, tokaksi tuli Saga-kroati, hauskaa!

Kyllä treenipäivä on viikon paras päivä!

Tässä Safin ja Merin taannoista yhteistyötä. Tässä vaiheessa Safi oli jo mennyt tuonne putkeen aika monta kertaa...

Lisää!

Les temps sont durs pour les rêveurs

Hieno keinu tulossa!

Eilen oli aika kamalat olosuhteet kilpailla Varkaudessa, fiksumpi olisi varmaan jättänyt väliin.

Hyvin Kirva ja Safi kuitenkin päivän jaksoivat, vaikka rääkkäykseksihän tuota voisi luonnehtia.

Ekalta radalta saatiin niinkin komea potti kuin 18 ja jotain. Siinä taisi olla rima ja pari keppisähläystä (ei huolestuta, ihan omaa tyhmyyttä).

Toka rata olikin sitten vain kaksi estettä pitkä. Lähti puomilta ennen lupaa.

Hyppärillä tungin itseäni liian lähelle putken ulostuloa ja Kirva sinkosi keppien sijasta n. 10m päässä olevalle hypylle. Otin uudestaan putken kautta, ja kun maltoin jäädä kauemmas katselemaan niin hyvinhän tuo sujui.

Tänään Mikkelissä oli paljon miellyttävämpää. Olin paikalla jo 07:15 joten sain auton niinkin hyvin varjoon että sitä riitti ihan siihen asti kuin lähdettiin. Lisäksi kisapaikan vieressä ollut joki/puro oli ihan verraton.

Eka rata meni hyvin! Yksi rima sieltä tuli, ja lopusta kaksi kieltoa. Lisäksi puomille meni vinossa, mutta lopputuloksissa oli vain 15, että en tiedä saatiinko muka vain yksi kielto, vai puomin ylösmeno riman lisäksi. Ei pitäisi olla niin hemmetin vietävissä, tein muita katseltuani Kirvan kanssa lopun takaaleikkauksen ihan tyhmästi, vaikka olisi pitänyt ymmärtää että ei Kippe tuollaisissa tilanteissa mihinkään lähde kaarrattamaan.

Toka rata oli tosi helppo. Saatiinkin siitä nolla, sijoituksella 6/60. Tehtiin hyvät ja maltilliset kontaktit, tahdoin taas tilanteen herraksi eilisen jälkeen. Ja taas jaksan iloita siitä, että hikisen viikonlopun viimeinen rata, eikä yhtään rimaa alas. Loisto Kiiva!

Kolmen viikon päästä vasta seuraaviin kisoihin. No, niitä odotellessa nautitaan lomasta! Vielä kun saisi puuhattua aidan tuohon pikkuiseen pihaani niin johan kelpaisi.

Kuvat H.Luomala.

How to hang a Warhol

Tiistaina viimeiset Helenan treenit tältä erää. Tälläistä rataa tehtiin ja aika hyvin meni. Kirva kääntyi kymppiputkelta tavattoman hienosti. Ei tuommoinen oikein kannusta vieläkään opettamaan putkijarrutusta.

Keskiviikkona oli PAWin treenit. Radalla oli hauska ja hieman haasteellinen kepeillemeno, joka onnistui ensiyrittämällä. Safi meni Merin kanssa, ja ei ihan onnistunut edes helpotettuna, kepit ei ihan kuulu Sahvin osaamisalueeseen. Oli ihan loistotreenit! Tehtiin kyllä 40cm hypyillä kun oli niin kuuma. Jos olisin arvannut että selvitään radasta jankkaamatta, niin olisi voinut tietty mennä korkeammillakin. Treenien jälkeen vähän herkuteltiin luokkanousun kunniaksi.

Eilinen ja tämä päivä ollaan kerätty voimia viikonlopun kisoihin. Onnekkaasti tosin maksit aloittavat sunnuntaina Mikkelissä heti kahdeksalta, joten kuumaa ei tarvitse pelätä. Huomisesta kun vaan selvittäisiin.

PS. Sain tänään huudettua pojat jäniksen perästä, mahtavaa!

Pied Piper was cool wasn't he?

Kirva ei osannutkaan keppejä. Mutta hyvä A ja keinu.

Pienellä hissuttelulla kolmosiin. Muurin valssi mielestäni kuitenkin onnistunut.

Ensimmäinen kilpailu kolmosissa.

He's like the Pied Piper of cool

Yksi pakollisista kisaviikonlopuista on juhannus, joten Tuorlaan lähdettiin tänäkin vuonna. Tällä kertaa meillä oli ihan reissuseuraakin, kun Viivi ja Leevi lähtivät mukaan.

Perjantaina saatiin melko aamusta lähteä kun ykkösiin haluttiin ehtiä. Kirva starttasi puolen päivän aikaan agiradalla. Radassa ei mitään ihmeellistä, yksi rima tippui kun käänsin tosi myöhään, ja yksi putki meni väärään päähän. Tosin nyt muistin että Kirvahan jätti kepit kaksi kertaa kesken!

Toinen rata oli hyppäri, josta tehtiin sitten ihan karmean huono hylky.

Lainattiin Ainon asuntoa yöksi (grazie!) ja illalla viihdyttiin tovi täysin kuolleessa Turussa. Jopas oli ruuanmetsästyskin tehty vaikeaksi.

Sunnuntaina vielä sitten kaksi starttia jäljellä. Kipen kanssa saatiin ekalta radalta nolla, ja kolmosiinhan me sitten päästiin! Sijoitus oli kakkonen, aa oli hidas ja vähän pähkäilyä tuottanut loppu ei mennyt parhaimmalla mahdollisella tavalla kun unohdin yhden valssin ja taisin tehdä kolme takanaleikkausta peräkkäin.

Saatiin sitten kilpailla meidän eka startti kolmosissakin. Olin tutustunut vähän väärin, ja vitosaidan ohjaus piti muuttaa ihan viime hetkellä. Siinä olisikin sitten voinut vähän pienemmin kääntyä. Ennen keinua tein tosi epäonnistuneen valssin, ja sain Kirvan keinusta ohi, siitä vitonen. Muuten ihan sujuvaa menoa, ja kyllä oli oiva tunne rataantutustumisessakin, tästä se nyt sitten alkaisi!

Neljällä radalla tippui vain yksi rima, ihan uskomatonta! Kontaktit eivät olleet niin nopeita mitä olisivat voineet olla, mutta tärkeintä oli että käytös aalla oli jälleen normaalia ja luotettavaa.

Kummatkin kisapäivät kruunasi lenkki Paimiossa. Kiitos Viiville viikonlopun seurasta, kuvista ja tulevista videoistakin.

SM-kisat 2011

Perjantain iltakisat käytiin Ficon kanssa tosi hyväntuulisesti ja rennosti. Tuloksena kaksi ihan hyvää hylkyä. Puomin paikasta vähän neuvoteltiin. Hyppäristä jai aivan huipputunnelmat, se oli mielestäni ehdottomasti yksi minun ja Ficon parhaista radoista.

Lauantaina olin vain katsomassa kisoja, ja aamusta hyödynnettiin Merin ja Sinnin kanssa kisapaikan loistavia lenkkimaastoja ja käytiin tekemässä pitkä lenkki.

Sunnuntaina sitten se kaikista jännin päivä!

Startattiin Ficon kanssa suunnilleen medien puolessa välissä. Rata tuntui tosi helpolta, ja sitähän se olikin. Radalle mentäessä sain aivan tavattoman jännityksen päälle, kummaa! Fico meni nenänsä kanssa menojaan ja vähän varmaan koitti rauhoitellakin minua, mutta lähtöön mennessä haukkui ihan normaalisti kyllä. Alku ei ihan suunnitelmien mukaisesti mennyt, mutta varsinaisesti vasta 4-5 väli epäonnistui, en käännellyt koiraa juuri lainkaan. Muuten meni ihan mukavasti. Ja kyllä, olin ihan noin iloinen maalissa meidän keskinkertaisestakin radasta, aivan huippua että onnistuttiin Ficon kanssa pääsemään SM-finaaliin.

Finaaliratakaan ei mitenkään erityisen hankalalta tuntunut. Valssi ennen keppejä ei ollut mikään järin onnistunut, mutta ei pahimmastakaan päästä. Siitä aalle meni aika kivasti, mutta sitten muurilla kävi samalla tavalla kuin perjantaina iltakisassa, eli F kääntyi aivan toiseen suuntaan kun olin ajatellut. Video paljastaa, että ei se mikään ihme ollutkaan että Fico toiseen suuntaan lähti. Siitä selvittiin kyllä, mutta sitten viimeisestä putkesta Fico kääntyi taas eri suuntaan mitä odotin, ja sen seurauksena saatiin sitten hylky. Olisi vaan pitänyt valita ohjaaminen puomin toiselta puolelta, niin olisi tuostakin vältytty, ja lisäksi Ficon ei olisi tarvinnut tulla noin omituisesti tuohon puomille, tiedä vaikka olisi tehnyt noin vaikka ohjaus olisikin onnistunut.

Ihan loistava kokemus oli kilpailla Ficon kanssa nämä SM-kilpailut. Kiitos siis Outille että sen soi minulle! Eipä olisi vajaan vuoden takaisen kokeilun arvannut johtavan SM-finaaliin. En minä mitään järkevää osaa sanoa, mutta hymy naamalla viime viikonloppua muistelen.

Perjantain videon kuvasi Sanna Pyykkönen, muut kuvat ja video Viivi Westman, kiitokset!

That person over there is a person

Perjantaina hain Ficon epiksiin Ojankoon kontaktitreeniä varten. Rata meni ihan hyvin, eikä kontaktitkaan mitenkään erityisen pahasti. Mentiin sama rata kaksi kertaa. Puomin alla oli putki, ja sivuetäisyyttä piti jatkoa ajatellen ottaa. Pysähtyi hitaahkosti mutta kiltisti, lähti aavistuksen ennen lupaa joten palautin. A oli hyvä, mutta keinulta lähti taas ennen lupaa joten otin sen uudestaan. Tokalla kierroksella ei mitään ongelmia, ja hienosti onnistui okserille irtoaminen niin että itse olin puomin toisella puolella. Hyvä Fico!

Sunnuntaina käytiin Kirvan kanssa juoksemassa kaksi starttia Kouvolassa. Kuumahan sielläkin oli, mutta tuomari oli tosi ystävällisesti tehnyt vähän lyhyemmät radat ja rimatkin olivat viisvitosessa. Eka rata meni ihan hyvin aalle asti, josta Kirva koitti lähteä ennen lupaa, joten hyllytettiin siinä. Toinen rata meni sitten oikein hyvin, kunnes kolmanneksi viimeisen aidan ohjasin väärältä puolelta. Hiukan ketutti!

Mutta oli kisapäivässä paljon hyvääkin, suureksi yllätyksekseni Kippe toimi helteessä varsin kiitettävästi! Tokan radan kontaktit olivat ihan hyvät, ja rimatkin pysyvät jos ne ovat 55cm. 60cm vaan ovat vielä liian vaikeat Kirvalle, pakko se on todeta. Kyllähän se niistäkin toki selviää, mutta ei se yhtään kivaa ole. Seuraavaksi kilpaillaan sitten juhannuksena, kivaa.

Safi on aloittanut uuden harrastuksen! Olin erittäin ilahtunut kun kotoa tuli ilmoitus kiinnostuksesta viedä Sahvi mejäkurssille, ja siellä hän on nyt kaksi kertaa käynyt. Ja hienosti menee kuulemma! Täytynee itsekin ryhtyä verihommiin, tahdon nähdä Safin niissä puuhissa. Luulenpa että Attis, Gibson ja Comtekin pääsevät kokeilemaan.

Mejän lisäksi Sahvi on tehnyt parit agilitytreenit, kyllä kulkee ja kivaa on. Sapun kanssa pääsee poimimaan lajin parhaat puolet.

Good For Great

Erikoisnäyttely 2011 pidettiin Seinäjoella. Päivä oli ihan liian kuuma mihinkään toimintaan, pahimmillaan näin raviradan lämpömittarin näyttävän +41 astetta. Pieni lohtu ja pelastus oli paikalta löytyvä vesiletku, ja onneksi ei kamalasti haittaa vaikka belgiä vähän ennen kehää kastelee, joten harva varmaan senkään perusteella koiraansa rääkkäsi.

Mutta olipahan onnistunut päivä. Vaikka enää näyttelyt eivät erikoisemmin jaksakkaan innostaa, niin kyllä belgierkkari on silti aina mukava tapahtuma.

Mukana meillä oli Comte ja Safi. Comtesta en ole vielä edes ehtinyt kirjoittaa. Hän on siis Safin ja Taran poika, joka pari kuukautta sitten muutti (estelyistäni huolimatta) vanhemmilleni lierojen seuraksi. Comte on oikein iloinen ja hauska tapaus, ja lierotkin ovat ottaneet hänet hyvin vastaan.

Comte täytti näyttelypäivänä 5kk, ja pääsikin sen kunniaksi ekaa kertaa kehään. Tuloshan oli vallan mainio, ROP-pentu ja BIS-3.

Safillakin meni tosi hienosti, se voitti ensin urosveteraanit, ja sen jälkeen sijoittui vielä usean kymmenen uroksen joukosta kolmanneksi. Päivän päätteeksi se oli vielä ROP-veteraani ja BIS2.

Lähes yhtä mukavalta tuntui Finn Noir-kasvattajaryhmän menestys, ensin ROP ja sitten BIS1.

Mukava päivä, mutta olo oli kyllä niin ryytynyt jälkikäteen, että onneksi erkkari on vain kerran vuodessa.

Kuvat Nina Toivonen ja Pia Koskinen.

GRECO BELPAG HELMINEN EMILIA ATT HYL

Alkaa olla juurikin vuosi Grecon viimeisestä päivästä.

Tuossa kuvassa Gee on Tornion SM-kisoissa Meerin kuvaamana. Kaksi vuotta sitten meillä oli vielä kovasti haaveita ja tavoitteita, vuosi siitä eteenpäin niin ei ollut enää koko koiraa.

Kerkkoa on aivan ääretön ikävä. Sen verran on kuitenkin helpottanut, että muistella kyllä jo vähän pystyy. Mutta yllättävät tilanteet ovat pahoja, esimerkiksi jossakin blogissa törmäsin kuvaan, jossa Greco näkyi taustalla katselemassa radalle ja se oli sitten menoa. En tiedä, ehkä tämä pillitys joskus loppuu, eihän se enää ole edes ihan jokapäiväistä.

(Ei sitten ihan ollut tarkoitus tehdä tuota kepeistä seuraavaa hyppyä noin. Mutta finaaliin mentiin, tyylistä viis.)