μηδέν

Niin että kaksi kertaa viikossa piti kirjoittaa. No kerrotaan sitten, että treenikertoja viime viikolla nolla.
Pyöräilykausi avattiin. Pihasta lähteminen oli vähän hurjaa, mutta muuten mentiin kohtuullisen hyvin Kicksparkin tuomalla rutiinilla, kaunista ravia Safi vasemmalla ja Kirva oikealla. Pyörä jäi vielä Lahteen, pitää raivata autosta sille häkkien sekaan tilaa että saan sen pian tuotua tänne.

Home sweet home

Du vet att eldarna brinner varje dag

Viime viikolla juhlittiin Kirvan synttäreitä Merin, Sinnin ja Hopun kanssa. Juhlat vietimme hallilla, kuinkas muutenkaan. Kirva teki rataa, joka meni muistaakseni ihan hyvin. Tosi rakentavaa kirjoittaa treeneistä tällä tavalla viikko myöhässä. Sen muistan, että yhdessä epäselvästi ohjaamassani kohdassa Kirva jatkoi huikean itsenäisesti putkeen ja vielä keinullekin eikä tullut minulta kysymään neuvoja. Hyvä Kirva! Olen sille niin monta kertaa koittanut kertoa, että jos ei tiedä mihin pitää mennä niin silloin saa ja pitää valita ihan mitä esteitä vaan.

Tehtiin yhdellä kierroksella ihan riittävästi, joten sain tokalla kierroksellani ratakaveriksi Simpan, jonkan kanssa tehtiin vähän hyssiharkkaa ilman hyssejä, meni muuten hienosti! Synttärijuhlat jatkuivat normaalin teollisuusaluekiertelyn sijasta ihan kunnon metsässä. Hopulla oli juoksu, ei paljoa Kippeä haitannut. Safi sen sijaan sai lenkkeillä remmissä, sitä olisi muuten saanut koko ajan hätistellä pois Hoppelin kimpusta. Meille ihmisille käytiin hakemassa vielä synttärifondatit, Kirva tuskin olisi synttäriherkkuja halunnutkaan kun tarjolla oli naruleluakin.

Ei kuvaa synttärisankarista, vaan rivakasta Sinni-ystävästäni. Kuva Ahvenanmaalta ja taas Viivin ottama.

Keskiviikkona heitettiin mukava lenkki Viivin ja Leevin kanssa. Olipa mahtavaa kun päästiin taas vaikka minne kun lumet olivatkin yllättävän hyvin lähteneet. Lenkin loppupuolella Safi intoutui jahtaamaan Leeviä, ja siitä saatiin ihan kunnon hippa aikaiseksi. Jopa Kirva yhtyi leikkiin, ja juoksi mukana suhteelllisen pienellä äänellä kannustaen. Harvinaista herkkua nähdä Safi ja Kirva leikkimässsä ilman järjetöntä mekkalaa.

Viivin ottama kuva lokakuulta, ei siellä vielä noin sulaa ole.

Perjantaina kävin hakemassa Comten matkaan ja mentiin taas Sipuraan lenkkeilemään Viivin ja Leevin kanssa. Kompuutteri on kyllä nopea! Ja pahaääninen. Onneksi käyttää tuota kimakkaa asettaan huomattavasti vähemmän kuin Kiivu.

Lauantaina kisattiin Riihimäellä. Eipä olisi taas paljoa paskempaa fiilistä voinut jäädä. Eka rata rämmittiin läpi jotenkin, tokalla noustiin ihan pikkuriikkiseksi hetkeksi suosta ja tehtiin rata ihan hienoilla pätkillä, hyppysertiä olisi ollut tarjolla mikäli tavaraa ei olisi tullut alas kympin edestä. Kolmas rata olikin sitten taas sellaista sontaa että ei siitä sen enempää. Minä alan kyllä olla melko solmussa ja umpikujassa tämän agilityn suhteen.

Viime lauantaina alkoi myös viikon pestini Lahdessa koira&talovahtina. Sen vaan sanon, että kyllä viisi koiraa on liikaa... Ihanaa päästä huomenna omaan kotiin, vaikka unikaveri-Attista tulee toki ikävä.

Jaahas, täytyy tulla huomenna ilmeisesi kirjoittamaan jotain tästä saamattomuuden viikosta, jotta pysyn tavoitteessani. Edes jossain asiassa.

And then it gave your activities meaning and let you be loud

Kuva: Jukka Pätynen

Kolme vuotta sitten vietin pääsiäistä Grecon kanssa viimeisen b-maajoukkueleirin merkeissä. Ennen leiri-illalliselle lähtöä seurasin nettikamerasta muuan kroatipentueen synnytystä. Yhtään hännällistä urosta ei näkynyt. Illastamisen jälkeen palasin kotiin ja käväisin koneella, yhdeksästä pennusta viimeisenä oli sitten kuitenkin syntynyt yksi hännällinen poika!

Nyt tuo hännällinen poika makoilee tuossa sohvalla vieressä, kolme vuotta elämää takanaan. Minusta on jotenkin hassua että Kippe täyttää vasta kolme, se on kuitenkin ehtinyt niin moneen eri elämänvaiheeseeni mukaan.

Kuva: Jukka Pätynen

En minä viitsi lähteä tässä Kiivua nyt mitenkään ylistämään, eivätköhän kaikki jo tiedä miten mainio tyyppi hän on.  Tässä pari pentumuisteloa Tarjan ja Tommin sivuilta. Tunnistan Puhku-Kirvan kyllä...

• Tuus Puuskupuh "Puhku" on äijä joka aloittaa aina välittömästi taisteluleikit. Pitkä häntä kaarella se haastaa sisaruksiaan kaksintaistoon. Puhku sai isältään opetuksen mutta unohti saman tien mikä se oli. Puhku tunkee nokkansa joka paikkaan eikä osaa varoa mitään.
• Satiais-potterit eivät viihdy pentulaatikossa kuin täysin uuvahtaneina. Laatikosta pois tulemisen ne tuntuvat oppineen "yhdessä yössä". Ensin illalla näin Puhkun rynnistävän laatikosta ensimmäistä kertaa ja seuraavana yönä heräsin kaameaan kiljuntaan.

Oivallisesti Kirvaa kuvaa myös tämä lajitteluhatun Puuskupuh-loru:
"Ehkä on luontosi rehti Puuskupuh,
sinuun aina voi luottaa,
ei malttisi petä ja aherrus sulle

vain silkkaa iloa tuottaa."

Hyvää syntymäpäivää Kirva!

PS. Ehkä tuosta maltin pettämisestä voi toisinaan olla vähän eri mieltä.

Sharing some meals is something I wish the world could do

No olinpas ollut ärsyttävän positiivisella mielellä lauantaina. Kilpailut menivät kurjasti. Kaksi isoa plussaa: ei kummallisuuksia kepeillä tai kontakteilla (hitaat keinut tosin), eli Kirva hoiti osansa loistavasti. Sen sijaan minä, mitäs minulle tehtäisiin? (Okserin opettamisesta voisi ehkä aloittaa, mutta kun se on niin ällöttävä.)

Ihan ala-arvoisia esityksiä kerta toisensa jälkeen. En vaan saa tätä touhua toimimaan kisoissa! En mitenkään päin, enkä tiedä mitä pitäisi tehdä. Ei me niitä nollia tähän hätään edes tarvittaisi, sitä miellyttävää ja sujuvaa menoa vain.

Tässäpä kahden ekan radan videot, kolmas jääköön unholaan.




Nihkeää on, tiedetään! Voi Kiivi, koitetaan saada tämä solmu auki. Onneksi treenit sentään kulkevat mukavasti. Ja onneksi päästiin kotimatkalla terapialenkeille ja lammaspöytään.

Like a kid I'm lying and waiting for the summer time to get around

(Torstaina riensin töiden jälkeen French Filmsien keikalle. Hyvä oli! Loistavaa että Lahti on vihdoin aktivoitunut jossain muussakin kuin huonossa musiikissa.)

Nyt koitan ryhdistäytyä! Vanhenen nopeasti ja vääjäämättä, ja tiedän että lähitulevaisuudessakin voi olla ihan kiva lukea että millaista elämää sitä onkaan eletty. Jotenkin jäi tämä kirjoittelu tuossa alkuvuoden agilitysynkistelyjen myötä, mutta olen nyt koittanut opetella ajattelemaan että on muutakin elämää kuin agility (tämä on vielä vähän vaiheessa). Ja kun tarkemmin miettii, niin eihän ne agilityasiatkaan oikeasti huonosti taida olla.

Ollaan pidetty kisataukoa tässä reilu kuukausi, maaliskuussa tosin kisasin yhden kisapäivän Ficon kanssa. Ja eipä se ollutkaan lainkaan hullumpi päivä, saimme ensimmäisen yhteisen triplanollamme! Sijoitukset eivät kärkeä kutitelleet, mutta suurimmaksi osaksi meno oli tosi sujuvaa ja mukavaa. Tämähän tarkoittanee sitä, että SM-kisat 2012 kilpailen kahden koiran kanssa!

Fico oli VAUn vuoden 2011 agilitykoira. Kirva heti hyvänä kakkosena!

Mitäköhän muuta. Treenattu ollaan suhteellisen säännöllisesti, mutta lisäämisen varaakin olisi. Huomenna poikkaistaan Kirvan kisatauko ja jatkamme pääsiäisen viettoa Purinalla!

PS. Haastan itseni! Lupaan seuraavan kuukauden ajan yrittää päivittää vähintään kaksi kertaa viikossa. Yhtään en tiedä onko minulla niin kovasti kirjoitettavaa, mutta koitetaan nyt päästä rytmiin mukaan. Mukaan mahtunee siis myös jotakin vähemmän karvaisia juttuja.

PPS. Safi on muuten nyt vähemmän karvainen, kajosimme Merin kanssa hänen turkkiinsa varsin runsaallla kädellä. Ei sitä silti taida huomata kuin pöksyistä.