sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Well, what's wrong with a little destruction?





Ei se hullu ole, vähän vilkas vain.
Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Terävyys +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 Pieni
Taisteluhalu +3 Suuri
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Tempperamentti -1a Häiritsevän vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma
Lopputulos 122p, laukausvarma

Kirva oli niin Kirva.
En nyt viitsi hirveästi videon lisäksi mitään tarinoida. Mutta ainakin minut pisti video kovasti hymyilemään, on se kyllä oivallinen persoona. Vähän pelkäsin, että Kirva vain huutaisi testin läpi kun huomaisi etten saa sitä siellä komentaa, mutta se keksikin jotain rutkasti parempaa. Remmissä roikkuminen oli alusta asti niin ihanaa, että eihän siitä malttanut oikein luopua koko testin aikana. Aika lähelle sai esim. hyökkääjä tulla ennen kuin Kirva malttoi irrottaa remmistä.

Kelkan kiertäminen oli myös haasteellista kun lahkeessani roikkui yksi pieni kroati. Kelkka oli selvästi pahoin juttu, muut hommat olivat suhteellisen helppoja. Tuomarin kanssa leikkiin ryhtyminen oli  tosi paljon odotettua laimeampaa, mutta silloinkin taisi tosiaan tuo oma remmi kiinnostaa enemmän. Ainakin muuten tähänastisten kokemusten perusteella ei ole mitään väliä kuka roikkuu lelun päässä.
Kommentteina tuli mm. että ei tuon kanssa elämä tylsää ole, ja että melkoinen ilopilleri ja touhuaja mulla siinä. Onhan se. Ihan oma lukunsa, niin kuin tuomarit totesivat ennen kuin lähtivät pisteitä laskemaan.

Luulen, että Kirvalla oli ihan mukava päivä. Ainakin arvosteluamme odotellessa lelunsa kanssa varjossa makaillessa se näytti tismalleen yhtä tyytyväiseltä kuin agilitysuorituksen jälkeen.

lauantai 12. toukokuuta 2012

Bonjour, mon petit bureau de change

Torstaina sain muuten pyöränikin kotiin. Iltapäivällä tehtiinkin heti pyörälenkki Kipen kanssa, Safi jäi kotiin parantelemaan kakkaheikotustaan. Hassua miten helppo pyöräilykoira Kirva on, ei uskoisi. Ainoastaan tässä  kotipihassa parkkipaikan ohitus on hiukan haasteellista, koska autoon on aina niin hullu kiire.

Eilen aamupäivällä kävin treenaamassa Kirvan kanssa! Viime kerrasta onkin aikaa. Kirvahan oli ihan sikahyvä. Nyt laitoin jopa maksirimatkin. Kyllä niitä sieltä pari tuli alas, mutta ei ollenkaan pahasti. Treenasimme keppien korjaajaa odotellessa, joten keppejä ei tullut tehtyä. Siinäköhän syy hyviin treeneihin... No nyt on kepit hitsattu, että ensi viikolla pitäisi uskaltautua ehkä kokeilemaan niitäkin. Ficon kanssa ollaan menossa ensi viikonloppuna kisoihin, ja olin ihan hilkulla ilmoittaa Kiivunkin, mutta ehkä me sitten mennään vasta kesäkuun alussa.

Eilen oltiin Viivin ja Leevin kanssa mukavalla iltaulkoilulla. Vain Kirva pääsi nauttimaan tästä puolimaratonista, Safi paranteli edelleen kakansyönnistä aiheutuneita mahanpuruja. Uintiakin pääsi parissa kohtaa lenkkiä harjoittamaan. Kirva oli ihan yhtä surkea uimari kuin aina ennenkin. Paha dilemma koiralle, joka rakastaa vettä.

Huomenna luonnetestiin! Ennakko-odotuksia ei juuri ole. Veljeni kyllä totesi, että ei keksi kuvaavampaa termiä Kirvasta kuin häiritsevän vilkas. Pah.

perjantai 11. toukokuuta 2012

S is for shits and slit

Tiistaina oli viikon tauon jälkeen PAW-päivä. Ilman treeniä tosin. Lenkkeiltiin Renkomäessä Merin, Sinnin ja Hopun kanssa. Safista juoksunjälkeinen Hoppu olisi ollut vieläkin tosi kiinnostava. Sinnistä puolestaan uusi maasto oli tosi kiinnostava, pari kertaa hän tuli lenkin aikana näyttäytymään ja muuten suhasi ties missä. Hassua että seurueemme muita koiria ei yhtään kiinnostanut missä Sinni liihottaa ja minkä takia. Mutta Sinnillä oli hauskaa!

Loppuviikko onkin ollut varsin paskaisaa.
Keskiviikkona käytiin Viivin ja Leevin kanssa edellismerkinnän videon osoittamalla lenkillä. Puhuin puhelimessa kun huomasin että Kippeä ei näy missään. Yleensä se ei montaa sekuntia kauempaa ole poissa näkyvistä, joten olisihan se pitänyt arvata että kakkakasan luota hänet löytää herkuttelemasta. Ison läjän ehti nautiskella, paperit sentään jätti. Muuten oli kyllä ihan mukava päivä, ja onneksi Kirva ei pyörinyt löydöksissään.

Eilen aamulenkillä Safi jäi jälkeen, mutta se nyt saattaa muutenkin jäädä joskus nuuskimaan tai nakertelemaan keppejä jonkin matkan päähän. Ei sitten tullut mieleeni vilkaista että mitä hän tekee, oli nimittäin vähintäänkin yhtä komea löydös kyseessä kuin Kirvalla keskiviikkona. Eipä jäänyt tästäkään muistoksi muuta kuin paperit. Hyi hitto sentään, pitääkö sitä ihmisten nyt ihan joka paikkaan paskoa. Tai voisihan sitä itsekin alkaa tietty olemaan vähän valppaampi... En tiedä mitä oli tämän hädän yllättänyt uhri pistellyt poskeensa, mutta Safin vatsa ei siitä pitänyt, ja jouduinkin kuuramaan matolta kakkaoksennuksia illemmalla.

Kohta olisi tarkoitus lähteä vähän ulkoileman, otetaan tavoitteeksi selviytyä ilman ällöttävyyksiä.

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

tiistai 8. toukokuuta 2012

If only I could tell myself to be a little more productive

No pari viikkoa sinne tai tänne.

Pyörää en ole vielä tänne kotiin saanut haettua, mutta uuden puhelimen ja Sportstrackerin myötä ollaan edes hiukan koitettu aktivoitua muun lenkkeilyn suhteen. Ja kivaahan se on nyt ollut kun metsät ovat sulat. Kyllä sitä onkin talven aikana kaivannut kunnon metsää.

Lauantaina kisattiin Ficon kanssa Helsingissä. Sehän oli taas tosi hauskaa ja mukavaa. Tuloksina tuplanolla, triplakaan ei jäänyt kuin yhden putkikiellon päähän. Ekalta radalta saatiin myös serti! Nyt tarvitsee odottaa vielä kesäkuun alkuun ennen kuin lähdetään metsästämään sitä kolmatta.


Sanonpahan vain että Ficon antama agilityterapia on tähän hetkeen enemmän kuin tervetullutta. Yhtään Ficoa väheksymättä (tai no eihän maailman parhaaseen vertaaminen voi olla väheksyntää?) voin sanoa että toisinaan tuntuu melkein kuin olisi Grecon kanssa kisoissa. Ja se oli melkolailla parasta mitä tiedän. 

On tämä hankalaa. Haluaisin vaan haluta viettää taas viikonloput Kirvan(kin) kanssa kisoissa. Kisakynnys alkaa olla jo melkoinen, ja sen myötä myös treenaaminen tuntuu koko ajan vaan hankalammalta ja hankalammalta.

Eipä siis olla treenattu. Esineruutua ollaan yhtenä aktivointijuttuna tehty, Kirva on kyllä tosi etevä siinä. Kevään ekalla ruutureissulla se karkasti autosta valmiiksi tallattuun ruutuun eikä suostunut tulemaan pois ennen kuin tavarat oli löydetty. Sillä välin Safi keräsi sopivasti kierroksia autossa ja katkoi liian lähelle jääneen remminsä. Häntä ei todellakan saa näistä hommista unohtaa! Onneksi remmi oli vain purtu. Muistan kerran kun olin jättänyt remmin autoon Kirvan ulottuville ja seuraavana päivänä pitkin jännittää että tuleeko noin metrin pätkä nahkahihnaa ulos luonnollisia teitä. Tuli onneksi!

Kirva on viihdyttänyt itseään myös ulkomuototuomarien koulutuksessa, mikäs sen mukavampaa kuin kymmenisen ihmistä katsomassa vain ja ainoastaan häntä. Viikonloppunakin hän pääsee katsottavaksi, luonnetestiä odotan kyllä suurella mielenkiinnolla.