Oh look, it's the love child of Wayne Sleep and Godzilla

Myönnetään, saattoi vähän panikoitua ja liioiteltua olla tuo eilinen. Mutta tänä aamuna tunnelma oli vielä lähes yhtä hysteerinen, kun tilanne ei yön aikana ollut juurikaan parantunut. Sain onneksi heti ajan Timo Talviolle Helsinkiin. Hän osasikin heti Kippeä tunnusteltuaan sanoa että ei siellä kyllä pitäisi mitään vakavaa olla. Johan helpotti. Ei tarvinnut edes pyörtyä, mikä minulla on vähän ollut eläinlääkärillä tapana.

Lääkäri sai heti juonesta kiinni, joten Kirvalta katsottiin kurkku, mitattiin kuume, ja varmuudeksi tutkittiin myös polvet ja kintereet. Luissa ja nivelissä ei pitäisi olla valittamista, sen sijaan nielurisat olivat varsin tulehtuneet! Diagnoosina oli joku termi mitä en nyt muista, mutta vastaa siis ihmisen nivelkipuja flunssassa. Onneksi tuli ilmi, vaikka Kirva ei ollut mitenkään oireillut esimerkiksi syömättömyydellä tai köhimisellä. Eipä paljoa haukkuminenkaan ole nieluun sattunut...

Jalkakin oli kyllä heti lääkärille päästyämme melkolailla normaali, eikä ole enää ontunut.

Olenkin vanonnut että jos tulee jotain rokotuksia kummempaa (etenkin jotain tuollaisia ontumisia tai muita) niin en enää mieti muita lääkäreitä kun Talviota. Olisi säästytty niin monelta jutulta jos Grecon ja Safin olisi vienyt sinne aina heti ongelman ilmettyä. Tuolla tutkitaan kaikki aina niin tarkasti ja pidetään silmät auki eri vaihtoehdoille.

I placed all my trust at the foot of this hill

Ajattelin jo etten viitsisi laittaa eilistä videoa mihinkään, mutta sitten muistin että olen luvannut että en enää ikinä koskaan häpeä koiriani tai ole tyytymätön meidän yhteisiin suorituksiin joten kävin ennen töitä hakemassa muistikortin lainakamerasta.

Töiden jälkeen kun tulin kotiin, minua odotti kolmijalkainen Kirva. En käsitä mitä on tapahtunut, mutta tämänhetkinen olotila koostuu lähinnä epätoivosta, pelosta ja paniikista. Käytin pojat pikaisella iltapissalla ja vallan itketti kun Kirva könkkäsi menemään. Jos ei aamulla näytä yhtään paremmalta niin toivottavasti päästäisiin heti pian kunnon lääkärille.

Tässä tämä video, toivottavasti ei viimeinen laatuaan.

But my heart told my head "this time no"

Pääsiäinen alkaa olla pulkassa, huomenna paluu töihin.

Ihan loistopyhä tämä kyllä on, kun kaikenmoisia tapahtumia on aika riittämiin.

Perjantaina Lahti KV, Kirva ROP SERT CACIB ja MVA! Esiintyminen oli melko hyvää, arvostelussakin todettiin että iloinen esiintyminen ja reipas käytös.

Lauantaina käväistiin Lappeenrannassa, siellä ensiesiintyminen valioluokassa. Tulos ROP ja CACIB.

Tänään Janakkalassa kolme rataa. Kyllä minä ihan nousuaikeissa sinne lähdin, mutta kakkosluokkalaisina sitä vielä kotiin tultiin.

Ekalla radalla ei muita virallisia virheitä kuin yksi ylimääräinen hyppy. Pari tökeröä kohtaa kyllä löytyi, alussa otin kepeiltä runsaasti etumatkaa jotta ehtisin suoran putken päähän, mutta enpä sitten tarpeeksi kuitenkaan ja siitä tuli aika etova. Pituuden jälkeen hartiat oli ihan väärään suuntaan ja muutenkin veto jäi kovin vajaaksi joten okserillehan Kippe irtosi. Sen jälkeen mentiin sitten vielä uudestaankin okseri, se siis pysyi koossa kaksi kertaa peräkkäin!

Tokalla radalla nousun esti jälleen se hiivatin okseri. Mikä vastenmielinen hökötys! Eli ei se kolmatta kertaa kasassa pysynyt. Sen jälkeisestä kompuroinnista vielä kielto seuraavalta putkelta. Loppusuoralla oli suora putki ja kepit sen jälkeen, jäin tarkoituksella aika taakse ja käskytin putken puolivälin tietämiltä Kirvaa kepeille ja sehän meni sinne yhtään epäröimättä tai vilkuilematta, mukava juttu! Sijoitus taisi olla kuudes, ja aika nopein.

Kolmas rata oli hyppäri, josta saatiin nollavoitto. Kirvan lämmönsietokyky on aika kehno, joten tällä radalla se tuntui jo perin tahmealta. Mutta reippaasti yritti kuitenkin, ja onneksi metsästä löytyi sen verran isoja lammikoita että niihin pääsi hieman pulikoimaan.

Kaikilla radoilla oli paljon putken väärään päähän menemisiä, ja ne sujuivat ihan kivuttomasti vetämällä. Kirva reagoi tosi hyvin vetoihin noissa tilanteissa, mutta päästän sen menemään aina ihan tosi myöhään koska melkeen jokainen putkeenmeno oli taas ihan kamalan veltto. Silkkaa vetelyyttä.

Ja koska radat eivät vieläkään ihan huippuesityksiä olleet, täytyy iloita siitä että jaksan kyllä olla tyytyväinen keppeihin ja kontakteihin. Ja tuosta Janakkalan kisapaikasta olen aina pitänyt. Siellä sitä muuten aikoinaan kisasin ihan ensimmäisen virallisen agilitykilpailuni.

Si mon tonton tond ton tonton, ton tonton sera tondu

Maanantaina Helenan treeneissä Kirvan ja Ficon kanssa. Oli kivaa.

Onni 16.4

Kirva 16.4

They won't piss in your yogurt, Martin

Aamulla startattiin klo 07:30 kotoa ja Lahdessa olin hakemassa Safia suunnilleen klo 20:00. Väliin jäänyt aika vietettiin Kirvan, Viivin ja Leevin kanssa Mikkelissä kisoissa. Ja mukavasti vietettiinkin.

Siellä oli lämmin! Vuoden eka kisarusketus on nyt naamalla ja Kirvakin selvisi helteestä ihan kunnialla.

Ekalta radalta saatiin nollavoitto! Valitettavasti täytyy myöntää että oli kyllä taas niin varmistelevaa puuhaa. En huutanut koko radan aikana muuta kuin "Kippe täällä!". En tajua mikä minuun meni/menee! Todella ällöttävää käyttäytymistä, ja takaa sen että pian Kirva ei tahdo/uskalla/osaa edetä sitäkään mitä nykyisin.

Toinen rata oli taatusti yksi huonoimmista kisasuorituksistamme. Ehkä joulukuun ATTn kisojen toinen startti yltää ylemmäksi, mutta aika surkeita olimme. Ensinnäkin Kirva ponkaisi lähdöstä pois ja ohitti ensimmäisen hypyn. Ihmettelen todella miten Kippe keksi tuollaista kokeilla.

Palautin, ja eihän se siihen edes ihan suopeasti jäänyt. Sen jälkeen saatiin vielä mm. varsin harvinaislaatuisia pujotteluvirheitä, parit putken väärät päät ja mitä vielä. Puomi oli kuitenkin onnistunut. Otin sivuetäisyyttä sen verran että pääsin seuraavan hypyn taakse. Katsoin alastulolla että nyt menee ihan taatusti läpi, mutta kyllähän ne takajalat sieltä kontaktille iskeytyivät. Jopas piristi tunarointiradankin tunnelmaa!

Kolmas rata oli tosi helppo. Ihan uskomatonta edes näpytellä tätä, mutta Kirvahan oli ihan tosissaan varastamassa tässäkin radalla! Tai siis se vaan jatkoi mun mukana matkaa huutaen. Mainitsinko jo että olen todella yllättynyt tälläisestä juonenkääntestä? Kaino karjaisu pysäytti Kipen matkan ja tehtiin senkin jälkeen aika ruma lähtö.

Alussa laitoin Killiä aika lailla kaarrattamaan, puomi oli taas tosi hyvä, aalla piti jäädä taakse, sekin oli ihan hyvä, putken jälkeen en tehnyt yhtä valssia mitä olin suunnitellut (oi miksi?) ja leikkasin sitten pituuden takana josta kaatui viimeinen palikka. Kepitkin sujui tällä radalla ihan normaalin hyvin, muurin takaa melko avoimeen kulmaan.

Janakkalassa ensi viikonloppuna tehdään sitten lähtöjä. Oliko tämä joku Kirvan käsitys siitä toivomastani röyhkeydestä? No myönnettäköön että kyllähän tuo ensimmäisellä kerralla vaan nauratti. Muuten olen ihan tyytyväinen, rimoja ei tainnut tulla yhtään alas, ja se on jo aika hieno juttu. Ekalla radalla Kirva kolautti itsensä renkaaseen aika mojovahkosti, toivottavasti siitä ei nyt tullut mitään.

Ykkösissä menin vielä borderkelpie Onnin kanssa hyppärin, kun Sari satutti jalkansa. Onni on tosi ihana toveri ja radalla oli aivan huisia. Vikalta putkelta saatiin kielto, muuten oli aika menevä suoritus vaikka olinkin koko ajan auttamattomasti myöhässä.

Oh, I love the smell of formaldehyde

Viikko 15 treenit

Hyppytekniikka (sama setti kahtena päivänä)

• Perussarja
• Okseri set-pointtia
• Perussarja+okseri, tämä oli varmaan vaikein harjoitus mistä Kirva on selvinnyt kunnialla, tehtiin putken kautta vauhdilla ja itse vielä juoksin vieressä.

Kontaktit

• Kontaktitunnilla esimerkkikoirana, yksi keinu, yksi puomi, kaksi aata, kaikki hyviä , tehtiin vedättäen, taaksejääden ja isolla sivuetäisyydellä.

Kepit

• Keppitunnilla esimerkkikoirana, muutamat kepit varsin onnistuneesti tavalla jos toisellakin.

Rataisempaa asiaa

• Sylkkäritreeniä kahdella lähdekkäin olevalla hypyllä, voimaharjoittelua (sitäpä juuri) putkilla, ja loppusuoraa.

Nämä on kyllä ihan kamalan tylsiä päivityksiä, mutta kun en ehtinyt muutakaan ja kai tästä jotain hyötyä voi minulle olla joskus.

Tämä oli mielestäni varsin järkevä viikko treenien suhteen. Suunniteltuja treenejä olivat hyppytekniikat ja yksi ratatreeni, suunnittelemattomana tuli keppi&kontaktitreenit jotka olivat todella vikkelät. Eli tosi hyvät.

Muutenkin treenien kesto pystyi tosi maltillisena! Alan vähän oppia ja hyväksyä että Kirvalle piisaa vähempikin, ja ei ole mitään syytä jankata ja hinkata.

On elettävä huolella

Viime sunnuntain kisat Kouvolassa Ficon kanssa:

• Kahdella ekalla radallla ohjasin (vaikeat, keinulle viennit kurjia) alut huonosti ja nappailtiin virheitä heti sieltä. Ekalla radalla puomilla jouduin käskeä uudestaan alas, ja aalle palautin. Tokalla radalla oli hyvät kontaktit!
• Kolmas rata oli hyppäri, josta tehtiin nolla sijalla 4. Tässäkin alku kepeille asti vähän tökki, mutta loppurataan olin oikein tyytyväinen. Tiesin koko ajan mitä tehdä ja Ficokin sitten sen mukaan lisäsi vauhtia.

Olisi pitänyt raapustaa heti kisojen jälkeen, mutta hyvä maku jäi . Ei tässä voi kun toistella samaa vanhaa litaniaa siitä, kuinka mukavaa Ficon kanssa on tehdä. Kisapaikoillakin se käyttäytyy niin asiallisesti verrattuna tuohon yhteen häirikköön...

Enpä ole päässyt rustaamaan treeneistä tai mistään muustakaan kun Soneran verkko ei oikein tavoita nykyistä asuinsijaani. Nyt kuitenkin uusi mokkula testissä ja ainakin toistaiseksi pääsy verkkoon sujuu melko hyvin.

En muista mitä ollaan harjoiteltu. Hyppytekniikkaa ainakin, vaikka tänään kisoissa ei olisi uskonut.

Radat meni ihan hyvin, vähän taas tuntui oudolta mennä hiekalla. Ekalla radalla tuli yhden putken väärä pää ja tokalla radalla yksi hyppy väärinpäin. Eipä haittaa hyllyt kun ei rimat pysy ylhäällä. Etenkin okseri oli kovin vaikea. Toisella radalla sinne tultiin pussista, ja sen pystyin kyllä arvaamaankin liian haastavaksi tämänhetkiset hyppytaidot huomioiden. Pussista loppusuoralle irtoaminen oli muuten ihan mainio kylläkin.

En oikein tiedä mitä sanoa, ihan perusmenoa nuo radat, ja hyppärin vaikeahko alku onnistui ihan loistavasti.

Kuitenkin jotakin vielä uupuu. Päivällä olin vielä ihan tyytyväinen, mutta nyt taas erehdyin vertailemaan muihin ja voin vain miettiä että missä vaiheessa olen mennyt tosi pahasti metsään. On toki hienoa että Kirva tahtoo tehdä kanssani ja tahtoo tehdä aina oikein, mutta meidän on saatava vielä radalle se sama raivo ja räjähtävä energia minkä näkee esimerkiksi aina kun Kirvan vapauttaa autosta. Tai ottaa remmin pois, laskee ovesta, tulee halliin, leikkii lelulla tai tekee ihan mitä vaan. Se oikea mielentila löytyy jo monista asioista, joissa se ei edes olisi toivottavaa, niin on se nyt kumma että sitä ei saada heivattua sinne (kilpa)radalle.

Huomenna ihana pieni Kipperson täyttää kuitenkin kaksi vuotta!

Synttäreitä juhlistetaan niinkin reilusti että lähden Ficon kanssa kisoihin.

Safi ja Gibson olivat tänään Vaasassa näyttelyssä, Gib val eri4 ja Safi VSP-veteraani.

Ai niin, torstaina käytiin Patricialla fysioterapiassa, Safi oli aika loistokunnossa!

Kirvakaan ei niin paha kuin viimeksi.