Aamulla startattiin klo 07:30 kotoa ja Lahdessa olin hakemassa Safia suunnilleen klo 20:00. Väliin jäänyt aika vietettiin Kirvan, Viivin ja Leevin kanssa Mikkelissä kisoissa. Ja mukavasti vietettiinkin.
Siellä oli lämmin! Vuoden eka kisarusketus on nyt naamalla ja Kirvakin selvisi helteestä ihan kunnialla.
Ekalta radalta saatiin nollavoitto! Valitettavasti täytyy myöntää että oli kyllä taas niin varmistelevaa puuhaa. En huutanut koko radan aikana muuta kuin "Kippe täällä!". En tajua mikä minuun meni/menee! Todella ällöttävää käyttäytymistä, ja takaa sen että pian Kirva ei tahdo/uskalla/osaa edetä sitäkään mitä nykyisin.
Toinen rata oli taatusti yksi huonoimmista kisasuorituksistamme. Ehkä joulukuun ATTn kisojen toinen startti yltää ylemmäksi, mutta aika surkeita olimme. Ensinnäkin Kirva ponkaisi lähdöstä pois ja ohitti ensimmäisen hypyn. Ihmettelen todella miten Kippe keksi tuollaista kokeilla.
Palautin, ja eihän se siihen edes ihan suopeasti jäänyt. Sen jälkeen saatiin vielä mm. varsin harvinaislaatuisia pujotteluvirheitä, parit putken väärät päät ja mitä vielä. Puomi oli kuitenkin onnistunut. Otin sivuetäisyyttä sen verran että pääsin seuraavan hypyn taakse. Katsoin alastulolla että nyt menee ihan taatusti läpi, mutta kyllähän ne takajalat sieltä kontaktille iskeytyivät. Jopas piristi tunarointiradankin tunnelmaa!
Kolmas rata oli tosi helppo. Ihan uskomatonta edes näpytellä tätä, mutta Kirvahan oli ihan tosissaan varastamassa tässäkin radalla! Tai siis se vaan jatkoi mun mukana matkaa huutaen. Mainitsinko jo että olen todella yllättynyt tälläisestä juonenkääntestä? Kaino karjaisu pysäytti Kipen matkan ja tehtiin senkin jälkeen aika ruma lähtö.
Alussa laitoin Killiä aika lailla kaarrattamaan, puomi oli taas tosi hyvä, aalla piti jäädä taakse, sekin oli ihan hyvä, putken jälkeen en tehnyt yhtä valssia mitä olin suunnitellut (oi miksi?) ja leikkasin sitten pituuden takana josta kaatui viimeinen palikka. Kepitkin sujui tällä radalla ihan normaalin hyvin, muurin takaa melko avoimeen kulmaan.
Janakkalassa ensi viikonloppuna tehdään sitten lähtöjä. Oliko tämä joku Kirvan käsitys siitä toivomastani röyhkeydestä? No myönnettäköön että kyllähän tuo ensimmäisellä kerralla vaan nauratti. Muuten olen ihan tyytyväinen, rimoja ei tainnut tulla yhtään alas, ja se on jo aika hieno juttu. Ekalla radalla Kirva kolautti itsensä renkaaseen aika mojovahkosti, toivottavasti siitä ei nyt tullut mitään.
Ykkösissä menin vielä borderkelpie Onnin kanssa hyppärin, kun Sari satutti jalkansa. Onni on tosi ihana toveri ja radalla oli aivan huisia. Vikalta putkelta saatiin kielto, muuten oli aika menevä suoritus vaikka olinkin koko ajan auttamattomasti myöhässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti