We can float in a moat and be freaky

Me selvisimme ihan hienosti! Suurimmaksi osaksi asiat menivät kuten on opetettukin, opetus ei vaan ole kovin huolellista ollut. En uskaltanut juurikaan viritellä Safia, olen kuullut huhua etteivät tokopuolella arvosta huutamista ja puremista. Aika rauhallinen suoritus tuo sitten olikin, kuumuuskin auttoi asiaa. Vielä kun olisin uskaltautunut vaan rentotua ja nauttia, seuruun käskytyskin oli kuin jonkun murrosikäisen pojan kiekumista.

Jäävissä mokasin hiukan, pyysin lopussa aina istumaan enkä sivulle, loppuasennot olisivat saattaneet oikealla käskyllä olla vähän parempia.

En minä tässä nyt suurempia aio selitellä, oikein iloinen ja tyytyväinen olen. Mennään varmasti uudemmankin kerran.

Safin häntä on ihana.

Ai niin, pojot:

Luoksepäästävyys 10

Paikkamakuu 10

Hihnaseuruu 9

Vapaaseuruu 9

Maahanmeno 8

Seisominen 7

Hyppy 8

Luoksetulo 9

Kokonaisvaikutus 8

175p, sijoitus 3

PS. Koekumppanit olivat varsin hyviä, joten paikallamakuu oli hyvin turvallinen ja miellyttävä kokemus. Koko riville kympit! Olisipa aina näin.

If you choose to proceed you will indeed concede

Tällä viikolla olikin poikkeuksellisesti kahdet PAW-treenit.

Ekat treenit päättyivät lähes yhtä surkeasti kuin auton viereen luikerrelleen kyyn elämä. Taisin tosin kitua vähän sitä enemmän.

Toinen treeni oli jo onnellisempi. Jyrkät takanaleikkaukset putkilla on selvästi yksi meidän heikkouksista, ne täytyy treenata kuntoon.

Treenien jälkeen jatkettiin vielä optimaalisten linjojen etsintää ompelukerhon parissa.

Safilla oli pelkkää tokotreeniä kumpanakin päivänä, törkeää. Hän kyllä yritti tarjoilla hienoja sisäänmenoja kepeillä, mutta säästetään ne johonkin toiseen kertaan. Meillä on tosiaan huomenna tokokoe, ja minua jännittää aivan hirveän paljon. Olen kahtena yönä herännyt melkoiseen tärinään tokounia nähtyäni ja ajatuskin huomisesta aiheuttaa vatsanväänteitä.

Tänään kisattiin liian lämpimässä Kouvolassa 3 starttia.

Ekalta radalta tuli vika rima alas. Vähän valju suoritus osaltani, mutta kaikin puolin ehjä kuitenkin. Ehjä kokonaisuus oli myös seuraava rata, nyt ollaan tehty viisi suht järkevää rataa peräkkäin ja se on kyllä meidän ennätys! Tällä toisella radalla Kirva ehti yhden putken jälkeen pistäytyä keppien ekassa välissä. Kolmas rata olikin jo silkkaa kurjuutta, ohjasin typerästi heti nelosella ja Kirvakaan ei oikein enää jaksanut hypätä kunnolla. Safi teki pari paikkamakuuta, koiria kulki tosi läheltä joten tuli oikein hyvää harjoitusta.

Paluumatkan varrella, vähän ennen Jaalaa on tosi näppärä uintipaikka koirille jossa pistäydyttiin nytkin. Sapu kahlaili ja Kirva räpiköi menemään kamalalla innolla.

Ai niin, ne lähdöt. Ekan radan lähtö oli huono, Kirva jäi lähtöön haukkumaan ja (istuviltaan) pomppimaan. Kahden seuraavan radan lähdöt hyviä. Nyt ihan ajatuksen kanssa odotin käännyttyäni vielä tovin ennen kuin vapautin, Kippe istui hiljaa ja yllättäen ihan ryhdikkäänäkin.

Why do we even pretend that there's anything other than a yawning blankness

No niin, tässä sitä taas ollaan. Jos vielä joskus puhun epiksiin menemisistä, niin kieltäkää. Ne eivät vaan sovi minulle. En saa siellä mitään muuta aikaiseksi kuin vahinkoa joka turmelee koko tulevaisuuden. Tästä lähtien epäviralliset agilitykilpailut ovat neljäs pykälä boikottilistallani.

Vähän on epävakaalla pohjalla ollut muutenkin tämä meidän harrastaminen viime aikoina, niin turha horjuttaa sitä millään tuollaisilla turhuuksilla.

Safi sai mennä medimöllien radan. Ei irronnut aluksi eikä lopuksi mihinkään. Keskivaiheilla lähti tosi hienosti tekemään, mutta sekin tyssäsi sitten siihen kun se mäjähti tosi pahannäköisesti aalle. Sieltä tuli pieni verinen reikä leukaan, mutta eniten pelkään että kuinka kovasti mahtoi etupää ottaa osumaa?

Kirva teki ensimmäiseksi ykkösten radan. Oli sitten hilautunut lähdössä perään ja seisoi siellä. Pahin juttu oli se, että itse en nähnyt koiraa ollenkaan, asettelin itseni oikeaan asentoon ja kutsuin ekan hypyn yli. Enhän minä enää voinut mitään tehdä kun olin jo pyytänyt hyppäämään. Lisäksi K tuli aalta läpi.

Hemmetti soikoon, nuo virheet on suljettu meidän listalta pois jo ajat sitten. Ei niitä vaan saa tulla. Toisella radalla jouduin uusimaan keinun, mutta ei se ole niin paha juttu, koska olenhan tässä jo monet kerrat kirjoitellut että se on vähän riskirajoilla välillä.

Mutta tuo lähtö, ja sitten aakin vielä! Yöunethan tässä menee.

Viikonlopun lähdöt olivat tosi hyviä. Olen jo monessa viime startissa usein pyytänyt Kirvan istumaan jo hyvissä ajoin ennen lähtölupaa ja siirtynyt sivummalle odottamaan itse. Lisäksi Kiivu on kestänyt oikein hyvin härkkimiset ja sellaiset lähdöt että käännyttyäni koiraa kohti en heti sitä vapauta. Joo, on siellä tullut pari niitä hilautumisia mistä en ole itse ollut tietoinen vasta kuin videolta, mutta ei se nyt jestas sentään ikinä ole seisten minua odottanut! Ja jos vilkuilen välillä, niin ei siellä kyllä liiku muu kuin korkeintaan suu. Mutta katselulinjalle en aio kyllä lähteä, seuraava askel olisi varmaan se että kuljen peruuttaen käsi pystyssä hokien "paikka, paikka".

Lauantaina tehdään sitten sellaiset lähdöt että saadaan normaali varmuus ja vielä rutkasti lisää takaisin.

Toka rata oli muuten aivan huippu, harmi että se nyt jää vähän kaiken varjoon. Neljä merkittävän hienoa käännöstä ja tosi hieno puomi. Ja parissakin kohtaa todella miellyttävää etenemistä.

It's what we needed to have a good time

En keksinyt mitään muutakaan hauskaa tälle päivälle, joten hallille tuli lähtö Attiksen, Comten, Gibsonin, Kirvan ja Safin kanssa.

Nämä olivatkin Comten ensimmäiset agilitytreenit. Suoran putken hän suoritti varsin helposti, mutkaputkea piti vähän pohtia mutta kyllä sinnekin sitten rohkaistui. Lisäksi tehtiin kahden hypyn suoraa.

Gibson ja Attis tekivät pientä radanpätkää ja Gibson lisäksi vähän kontakteja. Attis oli liikuttavan onnellinen päästessään puuhailemaan. Hän haluaisi niin kovin mennä, mutta kun kroppa ei oikein tottele epilepsian ja lääkkeiden heikennettyä motoriikkaa. Eli paljoa ei tehty, mutta muutaman nakinpalan verran kuitenkin. Tuollaiselta hömpsöttelyähän se on, ei enää tietoakaan siitä eteenpäin vievästä voimasta mitä joskus terveenä juniorina. Kipillä sitä ei ole ollut edes havaittavissa, hän hömpsöttää menemään aina tasaisen iloisesti.

(Pari huomiota videosta: Comte on lannistetun näköinen kun sitä kiskoo pois palkalta päin ja Attis on oikeasti tosi hoikka, vaikka näyttääkin vyöryvältä tynnyriltä.)

Safi teki parit pienet radanpätkät joihin sisältyi kontaktit.

Kirvan kanssa oli tarkoitus tehdä vain hyppytekniikkaa. Tahdoin kokeilla jotain meille uutta harjoitusta joten tehtiin power gridiä. En minä nyt tiedä oliko siinä paljon poweria, mutta ihan hienosti sen minusta meni.

Lisäksi rohkaistuin vähän työstämään pujottelun avokulmaa, sen kanssa kun oli PAWin treeneissä kovastikin ongelmia yksi kerta. No nythän se meni hyvin, sain sujumaan ansaesteidenkin kanssa, olin aika varma että kurvaa kepeille tuon minua lähimmän hypyn kautta, mutta ei edes yrittänyt! Tulin vähän liian pitkälle vahingossa itse, palasin sitten vielä takaisin puomin toiselle puolelle.

I wonder what noise the nomatopoeically named hiffchaff might make

Hups, poistin edellisen tekstin vahingossa. Mutta meillä meni tänään hienosti. Ei olla ikinä aikaisemmin onnistuttu tekemään noin ehjiä ratoja kolmea peräkkäin. Kaikilla tuli yksi tai kaksi pientä virhettä, mutta olen joka radasta tosi ylpeä. Tuntuivat juuri siltä miltä pitää.

• Ekalla radalla virhe välistävedosta (ei tullut väliin vaan hyppäsi takaa), ja lopussa mentiin pituuden ohi suoraan maaliin. Muuten tämä oli tosi hyvä rata.
• Tokalla radalla kaksi rimaa. Tulivat kolmoselta ja neloselta, homma hajosi hetkeksi mutta sitten loppuun asti ihan kunnialla. Kontaktit aivan verrattomat.
• Kolmas rata oli hyppäri. En olisi muuttanut mitään ensimmäisistä kymmenestä esteestä. Sen jälkeen yhdellä hypyllä meinasi vähän homma herpaantua ja seuraavaksi työnsinkin Kippeä vähän liikaa muurista ohi.

Huono juttu oli se, että unohdin ottaa Kipen uuden Wuban mukaan, joten tyytyminen oli vanhaan.

Eilen käytiin treenamassa tokoa Viivin ja Leevin kanssa, ihan tosi. Minä en varmaan mitään kovin hyvää treeniseuraa ole, kun en mitään tokotreenietikettejä ja tapoja tiedä (ja kamerakaan ei pysy kädessä), mutta oli kyllä kiva tehdä Sahvin kanssa. Ja onhan nuo mun pojat ihan voittamattomia jos joku haluaa häiriötä haukkumisen muodossa.

Olen juuri sellainen tokoharrastaja, että vastaavana agilityharrastaja ärsyttäisin itseäni suunnattomasti. Mutta ei se mitään, toko on minun ja Safin eläkelaji ja me saamme sen tehdä juuri niin huolettomasti ja huolimattomasti kuin tahdomme!

Some people don't have sleeping bags

Eilen taas PAW-treenit, hyvät oli. Vähän meinasi päivä mennä heti aamusta pieleen myöhästymisineen sun muine juttuineen, mutta sain onneksi lainaksi hyvän mielen päähineen, jota ei kyllä riisuta edes saunassa.

Merillä oli meitä varten reilu 30 esteen rata, mutta lopetin tutustumisen suosiolla jo esteellä 21. Alun takaatyönnöillä en oikein liikkunut mihinkään ja Kirva näytti mallikkaita irtoamisia väärään suuntaan. Tuosta tulikin sitten mieleen yksi juttu mikä kisoissa saattaa kurjaa mieltä aiheuttaa. Kirvaa on koko sen harrastushistorian ajan palkattu esteille menemisestä, oli ne sitten vääriä tai oikeita. Meidän treenaaminen ja palkkaus perustuu hyvin pitkälle pelkän irtoamisen/estehakuisuuden vahvistamiseen, ja Kirva onkin mielestäni kivasti oppinut että epävarmuuden hetkellä valitaan edestä joku este. Kisoissa tämä ei jostain syystä toteudu, vaan satunnaisen valinnan sijasta hän tulee kyselemään minulta, ja sekös ärsyttää. Ihan itse olen tämän ilmiön sieltä kaivellut esiin, kai sen vuoksi että kisoissa olen liian varmistelevasti ohjannut ja Kippe luulee että treenisäännöt eivät ole voimassa.

Tavoitteena siis saada sinkoilut kisoihinkin!

No ne takaatyönnöt kyllä onnistui sitten ihan hienosti. Muuri ei meinannut pysyä kasassa, kulmankierto pakkovalssilla ei ollut järin tiivis ja yhtä vaikeaa päällejuoksumaista kohtaa hiottiin uusintakierroksella vielä niin että Kirva sai apuohjaajalta siitä palkkaa. Puomit hienot!

Safikin treenasi parit pätkät ja nyt vasta alkaa näyttää Cuz-pallo hajoamisen merkkejä. SM-kisoista sen ostin ja sen jälkeen sitä on käytetty n. kerran viikossa agilitytreeneissä. Aika kestäväksi voisi tuota siis kutsua!

Tänään pojilla on tylsä päivä. Kirvalla siksi että hän joutui fyssarille, ja Safilla siksi että hän ei päässyt fyssarille. Kirvan etuosasta hiukan näkyi liioiteltu mustikkatreeni, mutta muuten oli aika kivassa kunnossa. Käyttäytyminen oli taas astetta parempaa, ihan loppuhetkillä siellä oli aistittavissa jopa rentoutumistakin. Kyllä se vielä oppii!

Näköjään piti kaikki kappaleet lopettaa huutomerkkiin!

A satsuma, two curly wurlys and some kind of Bombay mix

Tässä kahden viikon kirjoitustauon aikana olemme esimerkiksi hiukan kilpailleet ja lopettaneet agilityn. Viikon tauon jälkeen aloitimme sen uudestaan.

Viime lauantaina Haminan kilpailut menivät surkeasti. Oikein mikään ei onnistunut. En tätä osaa mitenkään eritellä, mutta päälimmäiseksi jäi aivan hemmetin kurja olo. Niin kurja, että päätin että en minä tätä enää tahdo. Kun ei nämä olleet ensimmäiset kisat joiden jälkeen on ollut aivan liian paha olo.

Treenaamista en sitten kuitenkaan ajatellut lopettaa, koska se on useimmiten hyvinkin mukavaa, ja ilman minkäänlaisia kilpailuaatteita varmasti vielä miellyttävämpää. Lisäksi jos emme kilpailisi niin rimat voisivat aina olla minikorkeudella, melkoista autuutta!

Seuraava viikko eleltiin sitten aika tyytyväisinä ilman agilityä. Viikko ilman enempiä agilityajatuksia tuntui tosi uudelta ja omituiselta. Lenkkeiltiin uusissa paikoissa, kerättiin mustikoita ja oltiin vaan. Jotain pieniä temppujuttuja ja nenäpuuhia tehtiin aktivoinniksi.

(Keskiviikkona tosin käytiin PAWin treeneissä, Safi teki välistävetoja ja Kippe pari perussarjaa.)

Lauantaina aloin kuitenkin miettiä että en minä vielä taida luovuttaa. Ei ehkä ole mitään tarpeeksi hyvää syytä. Minulla on nuori, terve(!!!) ja paikoittain ihan hyvinkin koulutettu koira innokkaana odottamassa uutta Wubbaansa käyttöön. Kyllä se homma vaan on saatava toimimaan kisoissakin.

Tiedostan kyllä että tulossa on lisääkin pähkäiltävää, vielä en ole esimerkiksi tulospaineista joutunut kärsimään ja suoritusaikoja kyttäämään, mutta varmasti joudumme senkin vaiheen käymään läpi. Uskallan kuitenkin väittää että Grecon kanssa opin pahimmista tuloskeskeisistä ajatuksista pois, ja toivottavasti osaan Kipenkin kanssa oppejani hyödyntää.

Sunnuntaina aamulla tehtiin oikein mukava reipas aamulenkki jotta raaskin jättää pojat koko päiväksi kotiin kun itse lähdin Vappu Alatalon psyykkisen valmentautumisen luennolle. Aika kovasti pitäisi itseään varmaan valmentaa että onnistuisi jättämään epäonnistumisen pois sanavarastostaan...

Meri ja Sinni jatkoivat luennolta meille kylään ja ilta lopetettiin aamuneljältä varsin mukaviin mielikuvaharjoituksiin. Leivottiin aivan mahdottoman maistuvia keksejäkin. Tänään oltiin muutama tunti mustikkametsällä, minun saaliini oli 4 litraa, ei hullummin!

Kirva tykkää kovasti mustikoista, syö niitä ihan järjettömiä määriä ja kakkaa sitten aivan pikimustaa kakkaa.

PS. Tässä vielä yksi juttu, koska olenhan sanojeni mittainen nainen:

"Päättynyt on mestarin retki,

oppeja pitää muistella vielä hetki.

Plussalle pääsyä koitetaan,

sitä ennen tuskin kovasti voitetaan.

Siihen voi mennä parikin vuotta,

mutta ennen sitä älä nyt täysin muutu suotta."

-Sivistynyt Kisälli