Go and make a tent in the living room and eat Dairylea

Viime viikolla treenattiin kaksi kertaa. Maanantaina hyppytekniikkaa ja pituusjuttuja ja tiistaina oli sitten isommat treenit Merin kanssa. Silloin tehtiin Killin kanssa Turun toisen javascript:void(0)radan alkua, jonka sai kyllä hyvinkin onnistumaan sieltä neljän hypyn takaa.

Keskiviikkona pojilla oli taas aika Patricialle. Kummallakin löytyi kyllä jonkin verran hoidettavaa. Mukavaa on se, että Kirva alkaa olla ihan siedettävä hoidettava!

Perjantaina saimme pitkästä aikaa kylään Sussen, Maksin, Rinon ja Ansan! Olipa hauskaa nähdä heitä kaikkia. Kirvakin oli kovin onnessaan vanhojen tuttujen näkemisestä.

Lauantaina lähdettiin Kirvan kanssa Kotkaan kisoihin. Kävin aamusella ensin Lahdesta noukkimassa Ficon ja sen jälkeen vielä Viivin kyytiin kisaseuraksi. Ficon startit olivat ennen Kirvaa. Että olikin mukava olla kisapaikalla tuollaisen vähän normaalimman koiran kanssa. (No joo, tuskin Kirvakaan mitenkään epänormaali on. Lähinnä vaan turhan vapaalla kasvatuksella varttunut astetta kiihkeämpi kaveri.) Kotkalaisten uuden hallin vieressä meni rutkasti mukavia metsäpolkuja, joita tallailtiin päivän mittaan moneen otteseen sekä Ficon että Kirvan kanssa.

Ekalta radalta tehtiin ihan ok nolla! Olin varautunut siihen, että joudun maanittelemaan Ficoa puomilla pidempäänkin alas asti, ja samalla ehdin siirtyä ties minne. No se tulikin melko suoraan alas asti, josta sitten vapautin vaikka en kyllä ollut vielä siellä missä piti. Siihen tuli sitten vähän improvisoitu huitaisu, joka aiheutti kyselyä, mutta ei onneksi muuta. Keinu oli Ficoksi nopea ja A-este Emiliaksi häpeällinen. Käsilleni on kyllä tehtävä jotain. Ne jos jotkin ovat kaukana visioistani. Olisivat edes sellaiset kunnolliset kunnioitusta herättävät Keski-Eurooppalaiset vispiläkädet, mutta ei.



Tokalla radalla aan jälkeen (nyt sentään vaadin alas asti) huiskaisin ensin väärälle hypylle, ja sitten sen jälkeen vielä putken sijasta puomille. Tällä radalla kyllä tuli muitakin huolimattomuusvirheitä.

Hyppäri meni hyvin. Kepeillä sain kiellon aikaiseksi, mutta ihan mukava suoritus kuitenkin yhtä surkeaa pakkovalssia lukuunottamatta.
Onneksi oli ihan supermukavaa Ficon kanssa, koska Kirvan kanssa ei kyllä ollut.

Eka rata olisi ollut oikeinkin hauska hyppäri, mutta Kippepä varasti lähdössä, joten tätä rataa ei siis menty. Jännä juttu kyllä, viimeksi on tälläisiä lähtöongelmia ollut toukokuussa Imatralla.
Seuraavalla radalla kyllä pysyi, mutta huonoa menoa muuten. Kolmannelle radalle ei enää jääty, aikataulut oli niin kovasti myöhässä enkä tahtonut tyystin pilata edellisviikonlopun mahtitunnelmia.

Tällä viikolla ollaan treenattu vaan kerran. Tiistain treenin aiheena Merin kanssa oli poispäinkäännökset. Menivät mielestäni ihan hyvin, vaikka Meristä me ei niitä tarpeeksi hyvin osattukkaan.
Kiusa ja Meri tulevatkin tänään illalla tänne, jotta päästään sitten hyvin matkaan huomenna. Jukra että olenkin kaivannut näitä reissuja!

Never socks before pants, that's the rule

Tänään on vietetty kyllä melkoista lepopäivää. Aamulla käytiin vähän juoksemassa. Sehän tarkoittaa nääntymistä minulle ja erittäin lyhyttä ravilenkkiä pojille. Muuten päivä onkin kulunut pitkästä aikaa alla olevien tovereiden seurassa.

Sen sijaan tulevat viikonloput vietetään seuraavissa merkeissä:

Ihan mahtavaa. Tällä hetkellä into tehdä agilityä on ihan suunnaton. Olen päässyt jotenkin uudestaan ihastumaan tähän touhuun.

People like lager and nuts

Torstaina treenattiin taas Merin ja unkarilaisneitojen kanssa. Kirvalle oli jostain syystä vaikeaa kun loppusuora loppui muuriin, juoksenteli siitä monesti ohi. Oli siellä muutakin vaikeaa kyllä. Mutta yksi leikkausvalssi onnistui ihan mahdottoman hienosti joka kerta.  Safi teki yhtä Kipen harjoituksista, meni yllättäen aika paljon paremmin kun Kiivu. Oli tosi miellyttävää tehdä lämmittelyt ja jäähdyttelyt hienoissa huurteisissa maisemissa, mutta Kirvan ei olisi ehkä tarvinnut harrastaa pakkasuintia.

Tämäkin Viivin ottama

Eilen käytiin parin tunnin lenkillä Annikan, Viivin, Mörkön ja Leevin kanssa ja suunnattiin siitä sitten suoraan Kirvan kanssa Turkuun. Sinne on kyllä aina yhtä mukava mennä, tuntuu että olisin asunut siellä kauemminkin kuin sen puolitoista vuotta. Normaali kaupassakäyntikin on paljon hauskempaa kun ihmiset ympärillä puhuvat turkua. Majoituimme taas Ainon luona, vaikka hän ei itse ollutkaan paikalla. Tuo kisakotini on kyllä tosi kätevä, siellä kun odottaa aina vähän niinkuin parannellut versiot omista leffa- ja musiikkikokoelmistani. Niiden parissa ilta sujui rattoisasti, ja käytiinpä vielä hyvä ravilenkki yo-kylän ympäristössä.

Tänään oli oikein hyvä agilitypäivä. Kirva oli aika kiehumispisteessä kun huomasi päässeensä ihanalle ja tutulle ATTn hallille. Mutta on se vähän järkiintynyt, nyt hankaluuksia käyttäytymisessä oli enimmäkseen vaan siinä hallin pihalla, mutta kun Luolakalliontieltä päästiin johonkin suuntaan niin Kirva hiljentyi ravailemaan ihan nätisti sekä remmissä että irti. Pitäisi itse olla vaan rauhallisempi, Kirva kun ei aina ole se ainoa kellä kiehahtaa...

Ekalta radalta saatiin vika sm-nolla. Suoritus oli ihan oivallinen, mutta yhdessä kohdassa olin taas tutustumisessa mennyt muiden kelkkaan ja virheellisesti ajattelin että on muka jotenkin vaikea saada koira irtoamaan yhdelle hypylle. No eipä ollut, ja Kirva kävi kääntymässä ihan muuallakin. Ei kyllä ehtinyt niitä vääriä hypätä, joten nollahan sieltä tuli kerta rata oli muuten aika kiva.

Tokalla radalla pilasin alun, oli kyllä niin järjetön suunnitelma että ei siitä sen enempää. Ensi kerralla ei tarvitse edes miettiä mitään tyhmyyksiä, kun otetaan treeniin tuollaiset alut. Greco oli tosi hyvä tuollaisissa missä pitää ohjata monen hypyn takaa pelkkästään yläkropan suuntaa muuttamalla, mutta Kipen kykyihin en vielä luottanut. Puomi ihan hullun hyvä, ja aallakin sain hyvin vähän pysymistreeniä.

Kolmannelta radalta saatiin kanssa nolla. Se hyppäri olikin kyllä tosi helppo, mutta kivahan sitä oli mennä. Hiukan yhdessä kohdassa levähti tämäkin, mutta kyllä minä tämänkin varsin kelvolliseksi suoritukseksi laskisin.

Kovin tyytyväinen kyllä olin päivän tekemisiimme. Eikä muuten tullut yhtään rimaa kolmella radalla alas! Viimeisellä kyllä osui jo pariin. Pieni takaisku oli ehkä housujeni repeäminen. En ymmärrä missä tilanteessa se on tapahtunut, mutta toinen lahkeeni oli pohkeen kohdalta täysin revennyt. Huomasin sen vasta yhdessä vaiheessa radan reunalla istuessani, toivottavasti en ihan koko päivää ole siellä sen näköisenä tallustellut menemään. Onneksi oli varahousut mukana.

When I was an astronaut I bought a fancy charm

Jaahas, mitäköhän tässä ollaan tehty.

Perjantaina oltiin treenaamassa Merin, Sinnin ja Tapin kanssa. Meillä meni ihan mukavasti, mitä nyt Kirva puri minua ihan järjettömän kovaa kädestä. Vaikka nuorempana noita vahinkoja lelun kanssa sattui aika useinkin, niin tämä oli kyllä ehdottomasti pahin onnettomuus tähän asti. Sattui ihan hemmetisti, ja käsi turposi palloksi. Tästä sisuuntuneena otettiin vielä uusi kierros. Olin tietenkin aika raivona, ja härnäsin Kirvaa ihan kunnolla. Sen piti istua lähdössä liikkumatta ja lelua hapuilematta vaikka huidoin sillä sen naamaa. Ihan kiltisti Kippe kyllä oli.
Safikin treenasi vähän, se oli ehkä leppoisampaa kuin Kiivun kanssa.

Kuvan otti Viivi

Treeneistä lähdettiin Merin syntymäpäiväjuhliin. Leipomishommat ei paketoidulla kädellä ihan onnistuneet, mutta vakiokakku oli silti herkullista, vaikka vähän liian kypsäksi lipsahtikin. Synttärionginasta sai tosi mukavat kotiinviemiset, fleeceleluja Kirvalle ja lisää Platinumia (ja mikrokuvun!).

Lauantaina lähdettiin aamu-ulkoilulle Evolle Lotan ja poikien kanssa. Haettiin vähän ekstramutkia matkaan, ja metsässä tulikin vietettyä lähemmäs viisi tuntia. Lotta, Visa ja Kirva painelivat tehokkaasti koko ajan, mutta minä, Kuje ja Safi otimme kyllä loppulenkin jo vähän rauhallisemmin...

Sunnuntaina olin aamupäivän VAUn hallilla katsomassa agilitytreenejä, joten kyllähän sitä piti päästä sitten itsekin. Ihan kelvollisesti meni, ei siitä sen enempää.

Tänään kävi hallilla tekemässä aika rankan treenin Kirvan kanssa. Työn alla oli 24 esteen oikein mukava ja soljuva rata, jonka tahdoin tehdä nollana. Sain joka kerta jonkun pienen huolimattomuusvirheen aikaiseksi, mutta molempien jaksamista uhmaten pienen jaloittelutauon jälkeen käytiin vielä onnistuneesti vetäisemässä rata puhtaasti. Rankat treenit vaativat rankan jäähdyttelyn, joten ajettiin Mäkelän metsien kautta kotiin.

Sain muuten vihdoin säädettyä keittiön radiooni jonkin muun kanavan kun NRJn kuulumaan. Minulla on ollut kamalan huono omatunto siitä, että koirat joutuvat yksinollessaan kuuntelemaan sitä. Kenenkään ei pitäisi altistua moiselle, etenkään jos on vaarana kuulla yhtään Aamupoikia. Monesti en sitten ole edes jättänyt radiota päälle. Nyt kun naapurissani tehdään jotain remonttia, niin on mukavaa kun voin jättää jotakin taustahälyä tännekin.

A monkey needs to dance so do you

Kirva on tuo virheä, rata lähtee vasemmasta alakulmasta ja minä olen tuo lila rusetti.

On kyllä aika laimea kuvata eilisaamuisia hienouksia tuolla kurjalla piirustuksella, mutta ei voi mitään.

Lähdettiin hyvinkin aikaisin putkimiestä pakoon, joten ohjelmassa oli taas aamutreeni. Siellä oli esteet suunnilleen tuolla tavalla valmiina, ja niistä tehtiin tuollainen mukava ja helppo pätkä. Suunnitelmana ei ollut erityisesti irtoamistreeni, mutta mitäs siinä vastustelemaan kun Kirva moista tarjoaa. Edellispäivän hulluvaihde oli todellakin vielä tänään päällä. Olin melko varma että muuten hieno ensimmäinen yritys katkeaa puomiin, vauhti näytti siltä että pysähtyminen ei tule onnistumaan. Mutta onnistuihan se, ja sen jälkeen vielä hieno pieni käännöskin. Tuo puomi oli taatusti hienoin mitä Kirva on koskaan tehnyt.

Tehtiin normaalia pidemmät ja mukavammat lämmittelyt sekä jäähdyttelyt Mäkelän metsissä, halusin etukäteen vähän hyvitellä tämän päivän kurjuutta. Suunnilleen 12h autoilua (850km), yhdet hautajaiset ja työt ovat ehkä vähän liikaa samalle vuorokaudelle. Mutta pojat olivat kovin kultaisia ja kärsivällisiä. Koitin parhaani mukaan hemmotella heitä kotona vähän ekstraherkuilla, vaikka oikea palkinto olisi kyllä ollut kunnon iltalenkki töiden jälkeen. Jää kyllä huomiselle.