keskiviikko 9. marraskuuta 2011

When I was an astronaut I bought a fancy charm

Jaahas, mitäköhän tässä ollaan tehty.

Perjantaina oltiin treenaamassa Merin, Sinnin ja Tapin kanssa. Meillä meni ihan mukavasti, mitä nyt Kirva puri minua ihan järjettömän kovaa kädestä. Vaikka nuorempana noita vahinkoja lelun kanssa sattui aika useinkin, niin tämä oli kyllä ehdottomasti pahin onnettomuus tähän asti. Sattui ihan hemmetisti, ja käsi turposi palloksi. Tästä sisuuntuneena otettiin vielä uusi kierros. Olin tietenkin aika raivona, ja härnäsin Kirvaa ihan kunnolla. Sen piti istua lähdössä liikkumatta ja lelua hapuilematta vaikka huidoin sillä sen naamaa. Ihan kiltisti Kippe kyllä oli.
Safikin treenasi vähän, se oli ehkä leppoisampaa kuin Kiivun kanssa.

Kuvan otti Viivi

Treeneistä lähdettiin Merin syntymäpäiväjuhliin. Leipomishommat ei paketoidulla kädellä ihan onnistuneet, mutta vakiokakku oli silti herkullista, vaikka vähän liian kypsäksi lipsahtikin. Synttärionginasta sai tosi mukavat kotiinviemiset, fleeceleluja Kirvalle ja lisää Platinumia (ja mikrokuvun!).

Lauantaina lähdettiin aamu-ulkoilulle Evolle Lotan ja poikien kanssa. Haettiin vähän ekstramutkia matkaan, ja metsässä tulikin vietettyä lähemmäs viisi tuntia. Lotta, Visa ja Kirva painelivat tehokkaasti koko ajan, mutta minä, Kuje ja Safi otimme kyllä loppulenkin jo vähän rauhallisemmin...

Sunnuntaina olin aamupäivän VAUn hallilla katsomassa agilitytreenejä, joten kyllähän sitä piti päästä sitten itsekin. Ihan kelvollisesti meni, ei siitä sen enempää.

Tänään kävi hallilla tekemässä aika rankan treenin Kirvan kanssa. Työn alla oli 24 esteen oikein mukava ja soljuva rata, jonka tahdoin tehdä nollana. Sain joka kerta jonkun pienen huolimattomuusvirheen aikaiseksi, mutta molempien jaksamista uhmaten pienen jaloittelutauon jälkeen käytiin vielä onnistuneesti vetäisemässä rata puhtaasti. Rankat treenit vaativat rankan jäähdyttelyn, joten ajettiin Mäkelän metsien kautta kotiin.

Sain muuten vihdoin säädettyä keittiön radiooni jonkin muun kanavan kun NRJn kuulumaan. Minulla on ollut kamalan huono omatunto siitä, että koirat joutuvat yksinollessaan kuuntelemaan sitä. Kenenkään ei pitäisi altistua moiselle, etenkään jos on vaarana kuulla yhtään Aamupoikia. Monesti en sitten ole edes jättänyt radiota päälle. Nyt kun naapurissani tehdään jotain remonttia, niin on mukavaa kun voin jättää jotakin taustahälyä tännekin.

1 kommentti:

  1. Mitäääää, NRJ:n Aamupojathan on (useimmiten) ihan parasta! :D

    VastaaPoista