Mega mega white thing

Sunnuntaina töpeksin ihan samalla tavalla Tuikkeen kummatkin radat. Jäin tönöttämään paikoilleni ennen keppejä kun pelkäsin vääriä esteitä, ja Tuilla meni sitten vähän hermo minuun ja keppejä ei meinannut mitenkään löytyä, ja sitten kun ne löytyivät niin niitä ei oikein maltettu pujotella loppuun asti. Tai no hyppärillä kyllä meni heti ekalla loppuun, mutta sisäänmenossa säädettiin tovi.

Lisäksi Tuike tuli ekalla radalla tokasta aasta läpi ja tiputti ekan riman. Muuten meni ihan hyvin, jopa pelkäämäni serpentiinit ja yksi välistävetokin. 

Sanottaisiinko vaikka niin, ettemme ehkä vielä Tuikkeen kanssa ole sellaisella varmuuden tasolla missä kahden viikon treenaamattomuuden jälkeen pärjäämme kilpailuradalla.

Tässä sähläysvideo:

Rikillekin haettiin kaksi hylkyä, ekalla radalla homma kosahti heti tuohon putkipuomierotteluun ja tokalla radalla sain senkin ennen keppejä väärälle hypylle.

Ei se mitään. Vaikka radoilla tuli ihan hulluna kaikkea säätöä kummankin kanssa, niin iloisin mielin lähdettiin kotiin. Kummatkin ovat kyllä niin mainioita. 

With two shots and a world of pain

Viime viikolla ei treenattu kertaakaan. Eilen oltiin fyssarilla, joten tälläkään viikolla ei enää treenata. Paitsi Ficon kanssa kyllä tehtiin eilen pikkutreeni.
Sunnuntaina Tui kilpailee kuitenkin kaksi starttia Vuokkosilla. Ja Riki myös!

Lauantaina vietettiin Torstain Tuhertajien venäjäiltaa. Erinomainen ilta. Katsotaan mikä maa osuu karttakirjasta seuraavan emännän kohdalle.

Meikä ja Tosca illallisilla

Ensi viikolla treenavat sitten nuo omatkin.

These are the lines that we straighten every year

Pari rataa Vuokkosilla tänään. Ekalla liike kyllä pysähtyi mutta rintamasuunta täysin työnsi Tuin väärälle hypylle. Siitä vielä puomikäynnin kautta kepeille ja loppurata menikin mukavasti.

Tokalla radalla ei normaalia kaarratusta kummempaa, ja täten voinkin kertoa että Pikku-Tui on nyt kakkosluokkalainen!
Tuo pieni vaalea on kyllä tuonut niin paljon iloa elämään, ja kisapäivät sen kanssa ovat ehdottomasti yksi niistä jutuista.

Jäähdyttelylenkillä oli ihana katsoa tuoretta kakkosluokkalaista kirmaamassa Hopun, Bobin, Jatan ja Cocon kanssa. Ja pärjäsivätpä nuo edellämainitut Torstain Tuhertajatkin tosiaan mainiosti.

Nakkelin maratonin vaikka puolikkaan just juoksin

No Ahvenanmaallahan me tietenkin oltiin taas.

Auto oli lastattu minulla, Merillä, Safilla, Kirvalla, Tuikkeella, Sinnillä ja Hopulla. Ääntä siis piisasi. Mutta niin muuten piisasi tällä kertaa menestystäkin! Kiltit vaaleat jyräsivät ja tuhmempi tummakin pärjäsi ihan hienosti. Iso tumma kärsi ripulista (Safi, en minä).

Tuikkeen kanssa tehtiin eka nolla! Ja tokakin! Ja se voitti kummatkin radat! Siistiä! Ja sen kanssa on maailman parasta hengata kisapaikalla!

Kirvan radoilla rimat olivat kamalan korkealla, mutta niistä ei tippunut kuin ensimmäisen radan ensimmäinen rima. Hyvä Kippe! Siltä ekalta radalta tulokseksi jäi se vitonen, tokalla tehtiin nolla ja oltiin kolmansia, ja kolmas oli hylly. Olen tosi iloinen Kirvan radoista. Meillä kun ei tuo loppuvuosi oikein hyvin mennyt.

Sunnuntaina meinasi tulla vähän kiire laivaan, kun eksyimme metsään. Matkaa Maarianhaminaan oli vielä muutamia kilometrejä, ja kellon tikittäessä puolta kahta alkoi paniikki jo vähän hiipiä koska laivammehan lähti 14.25 ja sijainnistamme ei ollut tietoakaan. Satuimmepa löytämään jonkun pikkuisen tien, jota pitkin sattui joku sinä sunnuntaina vielä ajelemaankin. Koirakomppanjamme pysäytti tuon pahaa-aavistamattoman kulkupelin ja paniikissa kadonneella ruotsilla saatiin tilanne jotenkin haltuun. Hyppäsin Tuikkeen kanssa avuliaan ohikulkijan autoon ja Meri jäi tielle odottelemaan neljän koiran ja kahden remmin kanssa. Köyhällä kielelläni ja köyhillä koordinaateillani kuitenkin löydettiin meidän auton luokse, josta sitten kaahasin hakemaan loppuseurueen ja ehdimmepä vielä laivaankin tuhlaamaan palkintolahjakortit. (Lisää Chuckseja ja Urbanearseja!)

Miltäs se meno nyt maistuu?

Näpsäkkä puolen vuoden tauko tässä ollutkin. No käydäänpäs nyt koko vuosi sitten läpi:

Tammikuussa vuosi aloitettiin perinteisesti Ahvenanmaalla. Sieltä tuotiin mukana jopa yksi nolla!
Reissattiin taas Oulussa ja leireiltiin iloisin tunnelmin ja onnistunein treenein.

Uusia tuttavuuksia

Helmikuussa kilpailtiin Leevi-valkkarin kanssa ja noustiin kakkosiin. Kisattiin myös Rikin kanssa yhden nollavoiton verran. Hiihtolomailin Skotlannissa.

Maaliskuussa kilpailtiin tasaiseen tahtiin sekä Kirvan että Ficon kanssa.

Huhtikuu oli hyvä agilitykuukausi! Kirva sai tuplan ja tärkeimpänä tietenkin valioitui. Valioitumista juhlittiin erittäin railakkaasti jännittävin seurauksin.

Toukokuussa alkoi tulla vähän paniikki Ficon sm-nollien kanssa ja kilpailtiin aika paljon. Haminan näyttelyssä pojat kävivät hakemassa vähän ruusukkeita, ja itse vietin syntymäpäiviäni Espanjassa. Käytiin ihanalla retkellä Suomenlinnassa.

Kesäkuussa todettiin että eipä saatu Ficolle tuplaa. Kisattiin Kirvan kanssa surkeat SM-kisat ja Keiran ja Ficon kanssa vähän paremmat iltakisat ja joukkuerata. Wicky oli hoidossa, ja käytiin mm. Riihimäellä kisaamassa. Lenkkeiltiin ja uitiin paljon. Juhannus oltiin tietty Tuorlassa, Late lähti mukaan ja reissusta saatiinkin melkoisen mainio.

Heinäkuu aloitettiin agirodulla jossa meidän kilpajoukkue oli hienosti toinen. Oltiin ekaa kertaa Klagissa, ja mennään varmasti jatkossakin. Tavattiin paljon kroateja rotumestiksissä. Oltiin karsinnoissa. Tai siis oltiin Seinäjoella, karsintoihin ei päästy koska olin möhlinyt rokotusten kanssa. Vuoden emämoka. No, oltiinpahan festareilla kuitenkin. Lomailin Kreikassa. Tehtiin huikea retki Jämsään.

Kroatit kakkosina

Karsinnat vaihtuivat pikkuisiksi festareiksi

#jämsäkesä2013

Elokuussa Tuike tuli hoitoon. Myös Fico oli hoidossa, ja on tervetullut jatkossakin! Kirva kävi suojelukoiratestissä vähän mamoilemassa. Tehtiin Viivin ja koirien kanssa spontaani yöllinen retki Turkuun.

Syyskuussa kilpailtiin piirinmestaruudet, joista Ficolle nolla ja Kirvalle hyllyjä. Treenattiin ja uitiin. Tuike oli vielä koko syyskuun hoidossa kunnes lähti ihan kuun lopussa takaisin Marjolle kun Kiusan pennut lähtivät maailmalle.

Lokakuussa Tuike tuli takaisin. Tällä kertaa ihan pysyvästi. Eihän siitä voinut enää luopua. Kolmas koira ei ollut mitenkään suunniteltu juttu, eikä sen nyt herranen aika sentään pitänyt olla pieni vaalea (ja aikuinen) mudinarttu, mutta näin kävi nyt. Ja ihanaa että kävi.
Gibson kävi luonnetestissä. Testiä ei valitettavasti ole videolla, mutta hirveän hienosti pieni liero oli testin luovinut.
Koikkerionnistumisina saatiin Ficolle tupla ja Riki nousi kakkosiin! Syyslomailin Skotlannissa.

Marraskuussa Tuike kilpaili ensimmäiset kilpailunsa. Se Turun reissu oli muutenkin yksi parhaista. Hiphoppia, banjoa ja pari voittoa. Letkeää! Käytiin kisareissulla myös Jyväskylässä, jossa sekä Kirva että Tuike hakivat kasan hyllyjä.

Joulukuussa oltiin perinteisesti messarissa, josta Kirvalle pari titteliä. Kilpailtiin Rikin kanssa yhden nollavoiton verran, mutta Fico, Kirva ja Tui tyytyivät hylkyihin. Jouluaattona käyskenneltiin Repovedellä.

Repovedellä

Sanoisin, että hyvä vuosi. Tai siis erinomainen, koirat olivat terveinä ja sain uuden perheenjäsenen. Täytyy olla tyytyväinen.

Tänä vuonna tavoitellaan tavoittelemattomuutta ja koitetaan tehdä yhtä ikimuistoisia juttuja kuin viime vuonna.

Koitan sisäistää että Kirvan kanssa ei välttämättä tahkota nollia, mutta tehdään sitäkin hienompia juttuja radoilla. Tuikkeen kanssa säilytetään tämä oivallinen ilo ja rentous vailla mitään paineita. Safi toivottavasti pysyy skarppina autovahtina kisoissa edelleen.