I am convinced that it's all about eagerness

Harvinaisen vakavat ilmeet

Onpa ollut treenintäyteinen alkuviikko. Meillä oli Merin kanssa tälläinen mukava pieni treeniviikonloppu keskellä viikkoa. Eilen oli myöhäisillan treenit joissa teemana takaakiertoja. Kyllähän Kirva kiertää siivekkeet tosi hienosti ja tiukasti käskystä kaukaakin, mutta puolella ei aina ole niin väliä. 

Jos sille ikinä  muuten tarvitsee mitään nostavaa ja virittävää sanaa, niin irroituskäsky kiitos toiminee siinä paremmin kuin nykyisessä roolissaan... Enpä muista koska oltaisiin viimeksi treenattu illalla, näytti Kiivu olevan aikamoinen iltavilli.

Tänään tehtiin sitten aamutreeni. Muuten meni ihan mukavasti, mutta kepeillä meinasi tulla vähän ongelmia. Radalla oli kohta missä koiran piti pujotella seinää päin samalla kun ohjaaja juoksee koiraa vastaan toiseen suuntaan ja tässä jäi pujottelu kesken. Parit toistot lelun kanssa ja sitten kyllä sujui villimmätkin versiot.

Toisella kierroksella tehtiin takanaleikkauksia, tiukkoja niiden olla pitää jos Kirvalta kysytään.

Safin kanssa ei nyt kovin ajatuksella mitään tehty, mutta se teki oikein hienoja aan kontakteja ja pari kertaa hienot sylkkäritkin ihan oikein. Palkaksi sai hajottaa jonkun autosta löytyneen lelun, koska en yhtään muistanut mihin laitoin maanantain jäljiltä Safin Cuz-pallon. Se on muuten ihan Sapun ykköslelu, se vinkuu, se on pallo  ja se on kestävä! Muita leluja menisi aina vähintään yksi per treeni, mutta Cuz on kyllä kestänyt, kunhan ei tietenkään yhtään anna mälvätä.

Treenien jälkeen suunnattiin Renkomäkeen hyvälle lenkille, jonka jälkeen oli vuorossa hiukan ostoksia. Hyvinkin edullista puhvelinmaitomozzarellaa kyllä löysimme, mutta uutta reissukassia tai juomasankoja ei löytynyt edes vähemmän edullisemmin. 

Making mama so proud but your voice is too loud

Perinteiset tapaninpäivätreenit.

Kamala tuo törmäys tuossa. Kippe varmaan kauhistui kun tönötin edessä ja katsoi parhaaksi jäädä ilmaan roikkumaan.

Veteraaniagilityyn ei kuulu pujottelu. Ei ainakaan kaikkien välien. Enkä todellakaan osaa enää yhtään ohjata Safia. Mutta ei se mitään, se tykkää silti. Ja me tahdotaankin vaan leikkiä.

Treenien jälkeen tehtiin tunnin kuralenkki Mäkelässä. Kurassa olivat myöskin Kirvan niskahaivenet hänen pyörittyään ihmisen jätöksissä. Aina yhtä viehättävää. Onneksi, onneksi olin siitä vielä matkalla Lahteen käymään, koska täällä kotona ei ilmeisesti tuon myräkän takia tule vettä. Se siitä joulusaunasta sitten.

366 times bitten 732 times shy

Eilen oli treenipäivä. Kirvan kanssa aluksi muisteltiin että mitä eroa onkaan hyppäämisellä ja hopilla, ja sen jälkeen Meri vähän juoksutti meitä. Tehtiin monta kertaa uutta pikkupuomia, siinä tuli jopa pari läpijuoksua, joten kovaa mentiin. Safi teki helppoa rallattelua, pikkupuomit olivat silläkin tosi hienoja.
Treenien jälkeen Mäkelään lenkille ja sitten meille syömään. Mukava pikku joulujuhla.

Äsken käytiin parin tunnin lenkki, pojat nauttivat kovasti eilen saadusta lumesta. Minäkin kyllä, kunhan sitä ei enempää tule että ladut pysyisivät poissa. Kohta ajattelin jatkaa Kirvan temppukoulun parissa. Tarkoitus olisi opettaa valojen kytkentää. Ja koska naksutin on ollut aika pitkällä lomalla, niin Safi taitaa jatkaa ihan vaan peruuttamisen harjoittelusta.

Tässä vielä yksi mehevä versio jouluklassikosta.

Nyt aatto jatkuu herrojen Gough, Grant ja Hornby seurassa!

Paraplyttipanna

"Den mat man tillreder av det som råkar finnas i kylskåpet när det regnar så mycket att man inte vill fara till butiken."

Eilen treenattiin Lotan kanssa. Meillä oli kyllä varsin nihkeä päivä Kipen kanssa. Ensinnäkin tein ihan liikaa, ja sen mitä tein tein huonosti. Kannattaa silti katsoa ihan nuo videon viimeiset hetket, kiitti Lotalle.

Treenien jälkeen lenkkeiltiin Mäkelässä, ja sen jälkeen ajelin hakemaan lierot mukaan ja lähdettiin uudestaan lenkille. Attis ja Gib olivat oikein suloisia uusissa Sadepompissaan, mutta kyllä nuo valkoiset tassut on aika hurjat näillä säillä. Safin ja Kirvanhan tassut ovat ihan puhtaat, vaikka lattiani onkin jotenkin mystisesti törkyinen. Taitaa olla joulusiivouksen paikka.

Great Dane's cheekbones and teenage hormones

(Tämä on sitten taas näitä Turun ylistyskirjoituksia.)
Viimekin viikko oli laiska. Maanantaina ja tiistaina tehtiin pitkät lenkit ja keskiviikkona treenattiin viikon ainoat treenit. Mutta ne olivatkin sitten ihan mahtavat! Kirva vaan on niin kovin taitava. Taitavia olivat myöskin Sinni ja Hoppu, mutta Safin treenit olivat varsin karu kokemus. No, ensi kerralla iloisemmin sitten.

Kuva täältä

Viikonloppu oli koirille ihan äärettömän tylsä. Perjantaina ajeltiin Turkuun, tällä kertaa Elinan luokse. Matkalla käytin poikia lenkillä Kaarinassa vähän muistelemassa vanhoja kotiseutuja. Illalla mentiin katsomaan pitkästä aikaa stand-upia.Tällä kertaa vuorossa oli englanninkielistä ohjelmaa, ja illan parasta antia oli kiistatta ruotsalainen Ahmed Berhan. Ehdottomasti parhaita koomikoita mitä olen ollut katsomassa.

Lauantaina pojat saivat aamulla ihan hyvän peltolenkin. Kirvan kanssa testailtiin myös vähän pudotetun esineen etsimistä. Se tekee kyllä kaikkia etsimispuuhia varsin kivasti hyvin vähäisestä harjoittelusta huolimatta.
Päivällä käytiin katsastamassa Logomo. Ihan kelpo kokemus sekin. Illalla kierreltiin tunnin verran sateista ja synkkää YO-kylää ja sen jälkeen olikin taas hyvä jättää pojat illaksi kuivattelemaan Elinalle.

Oli todella piristävä tälläinen pieni irtiotto arjesta. Ja oiva osoitus siitä, että ei sitä näköjään aina tarvitse mihinkään muualle Eurooppaan suunnata jos vähän matkailua halajaa (kuten olen tähän asti ajatellut ja tehnyt). Turku on niin eri maata. Kielikin siellä on kuin musiikkia korville. Ja mikä parasta, sinne saa varsin vaivattomasti koiratkin mukaan. Ei varmaan tule yllätyksenä että Tuulissuolla aiotaan suurin osa meidän talven kisoista kisata!
Aino ja Ellu: sanokaa sitten kun alkaa ahdistamaan kun pyörimme karvaamassa nurkkianne.

PS. Terkkuja sille kuka tulee meidän blogiin hakusanoilla "turun huutosakkit!".

Had a t-shirt on that said we're all gonna die alone

Viime viikko oli laiska. Tässä on ihan kaikki mitä treenattiin:


Torstaina mentiin kyllä hallille Merin kanssa, mutta sitten todettiin että ei me jakseta ja suunnattiin lenkille urbaanimaisemiin. Heiteltiin jopa koirille keppiä. Niinpä, jos yhtään tuntee Sinniä ja Kirvaa, niin osaa ehkä vinkata että se ei ole se kaikkein fiksuin aktiviteetti.

Perjantaina pikkujouluiltiin kevyesti Annikan ja Viivin kanssa, lauantaina kun oli sopivan myöhäinen lähtö Jyväskylän kisoihin. Ajosää mennessä oli kyllä aika hurja, mutta onneksi olin tarpeeksi ajoissa matkassa.
Vuoden viimeiset kisat noudattivat kyllä kiltisti tutuksi tullutta tulossarjaa, eli pari hyllyä.
Kirva oli tosi hieno ja kulki kyllä oikein miellyttävän tuntuisesti. Itse puolestani oli ihan luokattoman huono, todella huolimaton. Ei niitä nollia nyt näin vaikea pitäisi olla tehdä.
Mutta silti ihan hyvät kisat, Kirva oli oikeasti huippu. Ja jotenkin aika hyvässä mielentilassa, täynnä sellaista hyvää ja innokasta energiaa, ei sellaista liikaa voimia vievää räjähdän-tähän-paikkaan-energiaa mitä usein kisoissa. Kisapäivä oli siis hyvä, varustetasonkin olin valinnut juuri oikeaksi, ei ollut liian kylmä eikä kuuma ja luntakin sopivasti. Safi pääsi kaikille lämmittelyille ja jäähyille mukaan, niin Kirva keskittyi muuhunkin kuin minulle huutamiseen.

Ja jottei ihan pelkäksi laiskotteluksi menisi, niin kyllä me yksi mukava uusi lenkkipaikka löydettiin viime viikolla. Taitaa vaan jotain latuja ilmestyä sinnekin pian.

Where might you find a diphthong?

Olipahan rankka viikonloppu. Sekä lauantaina että sunnuntaina tuli oltua yli 12h messarissa. 

Kirva oli kumpanakin päivänä ROP, sai tittelit ja cacibitkin. Lauantain cacibin myötä Kippe voidaan vahvistaa myös inttivalioksi.

Lauantaina tuomarina oli kroatialainen Dubravka Reicher. Ihan kivaa oli mennä kehään kun oli oletettavaa että tuomari on kroateja joskus aikaisemminkin nähnyt. Tuomarin mielestä Kirva ja Selma-sisko olivat hyviä rotunsa edustajia, vaikkakin paljon kevyempää tyyppiä mihin hän on Kroatiassa tottunut. Hyvä niin!

2,5 years, nice head and expression. Very good neck and topline. Good angulations and movement. Just enough strong bone. Very good coat. Correct bite.

Ryhmäkehässä koettiinkin sitten jymy-yllätys, kun venäläinen Evgeny Kuplyauskas valitsi Kirvan suuresta ykkösryhmästä kuuden parhaan joukkoon. Aika veto tuomarilta nostaa kroati esille.

Kuva: Viivi

Sunnuntaina tuomarina oli Harry Tast, hänen mielestään sekä Kirvalla että VSP Selmalla oli vähän liian lyhyet turkit. Hänen sanelemansa arvostelu kuulosti kuitenkin ihan Kirvalta, ja sen lisäksi ihan osuvalta luettelolta hyviä agilitykoiran ominaisuuksia.

2,5v uros, jäntevä ja tempperamenttinen kokonaisuus. Kevyt hyväilmeinen pää. Tasapainoisesti kulmautunut. Kevyt raajaluusto. Lyhyt turkki. Kiireiset, mutta säännölliset liikeet.

Oltuaan järjettömän pitkät päivät messukeskuksen hälinöissä Kirva alkoi sunnuntaina olemaan aika poikki ja koitti ahtaissa tiloissa alkaa kiukuttelemaan muille koirille. Muuten jaksoi kyllä olla reippaana ja esiintyikin hienosti.

Quite honestly. Not brutally honestly.

Maanantaina kävin tekemässä pienin treenin. Vähän sivuetäisyyttä aalla ja keinulla sekä hyppytekniikkaa okserilla. Kirva teki aat paljon paremmin kun siellä ei ollut lelua valmiina vaan jatkettiin rataa. Esimerkiksi tuossa videolla ekassa toistossa ei ole lelua, mutta toisessa palkka odottaa hypyn takana. Ei se nyt onneksi mitään jää tuijottelemaan, mutta ihan kun jotenkin haluaisi varmistua lelun saamisesta tekemällä superhuolellisesti, mikä näyttää toki vähän tylsältä. Keinut sen sijaan olivat parempia lelun kanssa, eivät mitään hyviä siltikään.

Safi teki saman a-treenin kuin Kippe. Kontaktit oli ihan hyviä, mutta noissa takaaleikkauksissa olisi todella paljon parannettavaa.


Tänään oltiin treenaamassa Lotan ja poikien kanssa. Kirva tuli aluksi pari kertaa ekan riman ali. Rimoja oli sekalaisesti 55-65cm, yhden 65cm se pudotti kummallakin kerralla, mutta vain toiseen suuntaan, silloin kun piti mennä suoraan. Ekalla yrittämällä vika rima sentään päästiin (rumasti) yli, mutta tokalla kerralla siitäkin tultiin monta kertaa ali. Kirva lähti jotenkin kontaktilta suoraan heittämääni palkkaan kiinni, eikä yhtään noteerannut että siinä olisi ehkä vielä hyppykin hypättävänä. Sain sellaisen kätevän ohjeen, että voisin vapautuksen jälkeen vielä käskyttää sen hypyn, ja kappas, sehän toimi. On se nyt kumma että agilitykoiraa pitää käskeä hyppäämään! Keinut olivat tänään vielä huonompia kun maanantaina. Taidan laittaa keinutreenit samanlaiselle säästökuurille kun puomit.

I can't believe you were gonna go and get me a kebab!

Perjantaina valmistauduimme kisaviikonloppuun paahtamalla kastanjoita. Ne olivat herkullisia, vaikka onni vähän heittelehtikin kuorien suhteen.

Lauantaina rotumestaruudet Jyväskylässä.
Ekalla radalla oli neljäntenä esteenä kepit, jotka Kirva jätti varmaan ainakin 3 kertaa kesken. Eikä mitenkään lintsannut viimeistä väliä, vaan ihan siitä keskeltä, kohtaa vaihdellen tuli pois. Joka kerta sitä edeltävä pujottelukin näytti tosi epävarmalta ja oudolta. Jos ei oltaisi juuri käyty fyssarilla, niin olisin varmasti ajatellut että se on niin kipeä ettei tahdo pujotella. Nyt se ei vaan sitten osannut. Oli kyllä varsin hämmentävää. Puomi oli tosi hidas, tuli sinne ison kaarteen jälkeen niin vinossa, että ehkä ihan hyväkin ettei kiihdytellyt. Keinusta sain samanmoisella kaarteella lopussa vielä ohi. Tulos oli komea 19 ja jotakin.

Hyppäri kaatui siihen, että jäin odottelemaan pussille lähetyksessä enkä sitten tosiaan ehtinyt ohjaamaan sen jälkeistä takaakiertoa. Lopussa vielä improvisoin vähän, erittäin epäonnistuneesti tosin. Eipä meinannut sitten loppusuorasta tulla mitään.
Jäi kyllä aika kurjat fiilikset näistä kisoista, ei siitä että oltiin taas rotumestiksien surkeimpia, vaan siitä että ne sen aiheuttaneet suorituksetkin olivat niin surkeita. Onneksi Puubi, Pimpo ja Myyrä tekivät vähän parempaa työtä.

Kirva kävi ekan radan jälkeen jäähdyttelylenkillä uimassa takki päällä. Ei kovin fiksua, etenkään pakkassäässä.
Kisojen jälkeen ajettiin Pietarsaareen, oltiin vasta joskus yhden maissa perillä, joten pikaisten paikallisten herkkujen jälkeen suunnattiin pian petiin. Sunnuntaina oli luvassa vielä kolme starttia. Tellushalli oli aivan mielettömän mukava kisapaikka. Ehdottomasti yksi parhaista!
Ekalle radalle sain jotenkin tosi hyvän latauksen päälle, ja ihan kelpo veto tehtiinkin. Muurin palikka sieltä tuli alas.

Hyppärikin oli ihan ehjä suoritus okserille asti. Se okseri menikin sitten ihan palasiksi.

Vika rata oli hyvä. Kirveltää vähän vieläkin sille yhdelle väärälle hypylle irtoaminen lopussa. Mutta oli se hyvä. Lauantain keppiongelmien jälkeen oli balsamia haavoille nähdä kuinka määrätietoisesti Kirva haki avokulmaan, jonka takana häämötti putkiansakin.