Auto oli lastattu minulla, Merillä, Safilla, Kirvalla, Tuikkeella, Sinnillä ja Hopulla. Ääntä siis piisasi. Mutta niin muuten piisasi tällä kertaa menestystäkin! Kiltit vaaleat jyräsivät ja tuhmempi tummakin pärjäsi ihan hienosti. Iso tumma kärsi ripulista (Safi, en minä).
Tuikkeen kanssa tehtiin eka nolla! Ja tokakin! Ja se voitti kummatkin radat! Siistiä! Ja sen kanssa on maailman parasta hengata kisapaikalla!
Kirvan radoilla rimat olivat kamalan korkealla, mutta niistä ei tippunut kuin ensimmäisen radan ensimmäinen rima. Hyvä Kippe! Siltä ekalta radalta tulokseksi jäi se vitonen, tokalla tehtiin nolla ja oltiin kolmansia, ja kolmas oli hylly. Olen tosi iloinen Kirvan radoista. Meillä kun ei tuo loppuvuosi oikein hyvin mennyt.
Sunnuntaina meinasi tulla vähän kiire laivaan, kun eksyimme metsään. Matkaa Maarianhaminaan oli vielä muutamia kilometrejä, ja kellon tikittäessä puolta kahta alkoi paniikki jo vähän hiipiä koska laivammehan lähti 14.25 ja sijainnistamme ei ollut tietoakaan. Satuimmepa löytämään jonkun pikkuisen tien, jota pitkin sattui joku sinä sunnuntaina vielä ajelemaankin. Koirakomppanjamme pysäytti tuon pahaa-aavistamattoman kulkupelin ja paniikissa kadonneella ruotsilla saatiin tilanne jotenkin haltuun. Hyppäsin Tuikkeen kanssa avuliaan ohikulkijan autoon ja Meri jäi tielle odottelemaan neljän koiran ja kahden remmin kanssa. Köyhällä kielelläni ja köyhillä koordinaateillani kuitenkin löydettiin meidän auton luokse, josta sitten kaahasin hakemaan loppuseurueen ja ehdimmepä vielä laivaankin tuhlaamaan palkintolahjakortit. (Lisää Chuckseja ja Urbanearseja!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti