Pyörää en ole vielä tänne kotiin saanut haettua, mutta uuden puhelimen ja Sportstrackerin myötä ollaan edes hiukan koitettu aktivoitua muun lenkkeilyn suhteen. Ja kivaahan se on nyt ollut kun metsät ovat sulat. Kyllä sitä onkin talven aikana kaivannut kunnon metsää.
Lauantaina kisattiin Ficon kanssa Helsingissä. Sehän oli taas tosi hauskaa ja mukavaa. Tuloksina tuplanolla, triplakaan ei jäänyt kuin yhden putkikiellon päähän. Ekalta radalta saatiin myös serti! Nyt tarvitsee odottaa vielä kesäkuun alkuun ennen kuin lähdetään metsästämään sitä kolmatta.
Sanonpahan vain että Ficon antama agilityterapia on tähän hetkeen enemmän kuin tervetullutta. Yhtään Ficoa väheksymättä (tai no eihän maailman parhaaseen vertaaminen voi olla väheksyntää?) voin sanoa että toisinaan tuntuu melkein kuin olisi Grecon kanssa kisoissa. Ja se oli melkolailla parasta mitä tiedän.
On tämä hankalaa. Haluaisin vaan haluta viettää taas viikonloput Kirvan(kin) kanssa kisoissa. Kisakynnys alkaa olla jo melkoinen, ja sen myötä myös treenaaminen tuntuu koko ajan vaan hankalammalta ja hankalammalta.
Eipä siis olla treenattu. Esineruutua ollaan yhtenä aktivointijuttuna tehty, Kirva on kyllä tosi etevä siinä. Kevään ekalla ruutureissulla se karkasti autosta valmiiksi tallattuun ruutuun eikä suostunut tulemaan pois ennen kuin tavarat oli löydetty. Sillä välin Safi keräsi sopivasti kierroksia autossa ja katkoi liian lähelle jääneen remminsä. Häntä ei todellakan saa näistä hommista unohtaa! Onneksi remmi oli vain purtu. Muistan kerran kun olin jättänyt remmin autoon Kirvan ulottuville ja seuraavana päivänä pitkin jännittää että tuleeko noin metrin pätkä nahkahihnaa ulos luonnollisia teitä. Tuli onneksi!
Kirva on viihdyttänyt itseään myös ulkomuototuomarien koulutuksessa, mikäs sen mukavampaa kuin kymmenisen ihmistä katsomassa vain ja ainoastaan häntä. Viikonloppunakin hän pääsee katsottavaksi, luonnetestiä odotan kyllä suurella mielenkiinnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti