No olinpas ollut ärsyttävän positiivisella mielellä lauantaina. Kilpailut menivät kurjasti. Kaksi isoa plussaa: ei kummallisuuksia kepeillä tai kontakteilla (hitaat keinut tosin), eli Kirva hoiti osansa loistavasti. Sen sijaan minä, mitäs minulle tehtäisiin? (Okserin opettamisesta voisi ehkä aloittaa, mutta kun se on niin ällöttävä.)
Ihan ala-arvoisia esityksiä kerta toisensa jälkeen. En vaan saa tätä touhua toimimaan kisoissa! En mitenkään päin, enkä tiedä mitä pitäisi tehdä. Ei me niitä nollia tähän hätään edes tarvittaisi, sitä miellyttävää ja sujuvaa menoa vain.
Tässäpä kahden ekan radan videot, kolmas jääköön unholaan.
Nihkeää on, tiedetään! Voi Kiivi, koitetaan saada tämä solmu auki. Onneksi treenit sentään kulkevat mukavasti. Ja onneksi päästiin kotimatkalla terapialenkeille ja lammaspöytään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti