Maanantaina oli vuorossa retki pääkaupunkiseudulle. Aika oiva lomapäivä sielä vietettiinkin. Meri ja Sinni veivät meidät uimaan jonnekin paikkaan minkä nimeä en enää muista. Kirva sai kokeilla Simpan uusia pelastusliivejä, jotka vaikuttivat tosi hyvältä. Mitään ihmeparantumista Kirvan uimiseen ei kuitenkaan tullut, vaikka liiveistä löytyi hieno kelluva vatsakappale ja ties mitä. Ehkä se räpiköinti oli aavistuksen parempaa? Harmillista vain että Kirvan uimiseen ei pienet parannukset oikein riitä.
Tärkeiden asioiden valiokunta.
Uinnin jälkeen ohjelmassa oli herkuttelua Hakunilassa. Avokadot, katkaravut ja halloumi maistuivat paremmin kuin hyvin, ja niitä riitti vielä kotiinkin asti. Lisäksi saimme aikaiseksi varsin epämutakakkumaisen minttusuklaamutakakun jota nautittiin Merin salaisella reseptillä valmistetun mansikkamelban kera. Meidän jatkoilla on yleensä niin hyvät murkinat, että tästä blogista pitää ehkä tehdä ruoka&koirablogi. Oikeastaan haluaisin kyllä laittaa tänne kaikkia musiikkiasioitakin, koska minulla on niin paljon kerrottavaa mutta vain vähän kuuntelijoita. Ja kerta minustakin on hauska lukea blogeja jossa pääsee urkkimaan monia osa-alueita, niin voinhan kuvitella että niin tahtovat muutkin tehdä.
Eilen käytiin Pennalassa epävirallisissa kilpailuissa. Safi teki medimöllien radan. Jotenkin tyhmästi otin sen keskeltä alkusuoraa mukaan, ja sain Sapun sitten suoran päässä olleen aan ohi. En tiedä että miksi en malttanut sinne aan juurelle asti mennä ottamaan vastaan. Puomin kontakti oli aika ruma, mutta ehkä se ei tässä tilanteessa haittaa. Viivi otti Safin huvittelut videollekin.
Kirva teki ykkösten ja kakkoskolmosten radat. Ekalla radalla olin kokeilun vuoksi ottanut Kirvalle leluremmin käyttöön, ja kun kutsuin Kirvaa radalle niin sehän lähtikin päinvastaiseen suuntaan lelulle. Sen jälkeen rata meni mukavasti, ja erityisesti puomin kontakti oli tosi ripeä. Kakkoskolmosten radalla eka rima tippui, mutta suurin ärsytys ja kauhistus oli kun vapautin aan kontaktilta eteen-käskyllä, mitäs hemmettiä?! Kirva kyllä pysyy kontakteilla hyvin vaikka huudahtelen kehuja tms, eli ei lähde mistä tahansa sanasta, mutta tuollainen selkeä käsky oli liikaa. En tajua miten ihmeessä tuli edes mieleeni huutaa eteen ennen jessiä. No Kirva kyllä noudatti käskyä ihan tosi taitavasti, meni kolmen esteen loppusuoran oksereineen valtavan hienosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti