Quite honestly. Not brutally honestly.

Maanantaina kävin tekemässä pienin treenin. Vähän sivuetäisyyttä aalla ja keinulla sekä hyppytekniikkaa okserilla. Kirva teki aat paljon paremmin kun siellä ei ollut lelua valmiina vaan jatkettiin rataa. Esimerkiksi tuossa videolla ekassa toistossa ei ole lelua, mutta toisessa palkka odottaa hypyn takana. Ei se nyt onneksi mitään jää tuijottelemaan, mutta ihan kun jotenkin haluaisi varmistua lelun saamisesta tekemällä superhuolellisesti, mikä näyttää toki vähän tylsältä. Keinut sen sijaan olivat parempia lelun kanssa, eivät mitään hyviä siltikään.

Safi teki saman a-treenin kuin Kippe. Kontaktit oli ihan hyviä, mutta noissa takaaleikkauksissa olisi todella paljon parannettavaa.


Tänään oltiin treenaamassa Lotan ja poikien kanssa. Kirva tuli aluksi pari kertaa ekan riman ali. Rimoja oli sekalaisesti 55-65cm, yhden 65cm se pudotti kummallakin kerralla, mutta vain toiseen suuntaan, silloin kun piti mennä suoraan. Ekalla yrittämällä vika rima sentään päästiin (rumasti) yli, mutta tokalla kerralla siitäkin tultiin monta kertaa ali. Kirva lähti jotenkin kontaktilta suoraan heittämääni palkkaan kiinni, eikä yhtään noteerannut että siinä olisi ehkä vielä hyppykin hypättävänä. Sain sellaisen kätevän ohjeen, että voisin vapautuksen jälkeen vielä käskyttää sen hypyn, ja kappas, sehän toimi. On se nyt kumma että agilitykoiraa pitää käskeä hyppäämään! Keinut olivat tänään vielä huonompia kun maanantaina. Taidan laittaa keinutreenit samanlaiselle säästökuurille kun puomit.