maanantai 26. joulukuuta 2011

Making mama so proud but your voice is too loud

Perinteiset tapaninpäivätreenit.

Kamala tuo törmäys tuossa. Kippe varmaan kauhistui kun tönötin edessä ja katsoi parhaaksi jäädä ilmaan roikkumaan.


Veteraaniagilityyn ei kuulu pujottelu. Ei ainakaan kaikkien välien. Enkä todellakaan osaa enää yhtään ohjata Safia. Mutta ei se mitään, se tykkää silti. Ja me tahdotaankin vaan leikkiä.


Treenien jälkeen tehtiin tunnin kuralenkki Mäkelässä. Kurassa olivat myöskin Kirvan niskahaivenet hänen pyörittyään ihmisen jätöksissä. Aina yhtä viehättävää. Onneksi, onneksi olin siitä vielä matkalla Lahteen käymään, koska täällä kotona ei ilmeisesti tuon myräkän takia tule vettä. Se siitä joulusaunasta sitten.

4 kommenttia:

  1. Mutta mitä tapahtui hiphopille?

    VastaaPoista
  2. Saamasi pitää:
    http://www.youtube.com/watch?v=OrWsUUROB2I
    http://www.youtube.com/watch?v=oKdpF2b08XQ
    Leevin peba sheikkaa aika hyvästi musiikin tahtiin, samoin kun teikäläisen peruutukset.

    VastaaPoista
  3. Ala keräämään hermoja varastoon. Luvassa on keskustelua TAKAAKIERROISTA. Niiden ohjaamisesta ja koiran osaamisesta, erikseen ja suhteessa toisiinsa.

    VastaaPoista
  4. Enkä ala, ihan hyvin kiertää.
    (Pitää vaan hoitaa kaikki niin että voin pysytellä taka-alalla.)

    VastaaPoista