maanantai 22. elokuuta 2011

Why do we even pretend that there's anything other than a yawning blankness

No niin, tässä sitä taas ollaan. Jos vielä joskus puhun epiksiin menemisistä, niin kieltäkää. Ne eivät vaan sovi minulle. En saa siellä mitään muuta aikaiseksi kuin vahinkoa joka turmelee koko tulevaisuuden. Tästä lähtien epäviralliset agilitykilpailut ovat neljäs pykälä boikottilistallani.
Vähän on epävakaalla pohjalla ollut muutenkin tämä meidän harrastaminen viime aikoina, niin turha horjuttaa sitä millään tuollaisilla turhuuksilla.

Safi sai mennä medimöllien radan. Ei irronnut aluksi eikä lopuksi mihinkään. Keskivaiheilla lähti tosi hienosti tekemään, mutta sekin tyssäsi sitten siihen kun se mäjähti tosi pahannäköisesti aalle. Sieltä tuli pieni verinen reikä leukaan, mutta eniten pelkään että kuinka kovasti mahtoi etupää ottaa osumaa?

Kirva teki ensimmäiseksi ykkösten radan. Oli sitten hilautunut lähdössä perään ja seisoi siellä. Pahin juttu oli se, että itse en nähnyt koiraa ollenkaan, asettelin itseni oikeaan asentoon ja kutsuin ekan hypyn yli. Enhän minä enää voinut mitään tehdä kun olin jo pyytänyt hyppäämään. Lisäksi K tuli aalta läpi.
Hemmetti soikoon, nuo virheet on suljettu meidän listalta pois jo ajat sitten. Ei niitä vaan saa tulla. Toisella radalla jouduin uusimaan keinun, mutta ei se ole niin paha juttu, koska olenhan tässä jo monet kerrat kirjoitellut että se on vähän riskirajoilla välillä.
Mutta tuo lähtö, ja sitten aakin vielä! Yöunethan tässä menee.

Viikonlopun lähdöt olivat tosi hyviä. Olen jo monessa viime startissa usein pyytänyt Kirvan istumaan jo hyvissä ajoin ennen lähtölupaa ja siirtynyt sivummalle odottamaan itse. Lisäksi Kiivu on kestänyt oikein hyvin härkkimiset ja sellaiset lähdöt että käännyttyäni koiraa kohti en heti sitä vapauta. Joo, on siellä tullut pari niitä hilautumisia mistä en ole itse ollut tietoinen vasta kuin videolta, mutta ei se nyt jestas sentään ikinä ole seisten minua odottanut! Ja jos vilkuilen välillä, niin ei siellä kyllä liiku muu kuin korkeintaan suu. Mutta katselulinjalle en aio kyllä lähteä, seuraava askel olisi varmaan se että kuljen peruuttaen käsi pystyssä hokien "paikka, paikka".
Lauantaina tehdään sitten sellaiset lähdöt että saadaan normaali varmuus ja vielä rutkasti lisää takaisin.

Toka rata oli muuten aivan huippu, harmi että se nyt jää vähän kaiken varjoon. Neljä merkittävän hienoa käännöstä ja tosi hieno puomi. Ja parissakin kohtaa todella miellyttävää etenemistä.

1 kommentti:

  1. Valtaisa epispäivä tänään ollut, kun täälläkin oli kahdet ihan lähekkäin. Että missä te olitte?

    VastaaPoista