Kirva on käynyt kilpailemassa Tampereella ja Imatralla. Tampereen kisat menivät todella huonosti, Imatran vähän paremmin. Viisi hylättyähän noista kuitenkin haettiin.
Tampereella ei tuntunut toimivan yhtään mikään. Paitsi lähdöt olivat tosi varmoja ja maltillisia kuten joskus ennen tuppasivat olemaan. En ymmärrä miten huonosti oikein ohjasin, kun Kirva ei irronnut mihinkään. Rimojakin tuli alas. Agiradalla kontaktit kyllä toimivat, mutta siinäpä se sitten.
Järvenpäästä luulin meidän saaneen jonkinmoisen balanssin hetkeksi, mutta nyt se kyllä oli ihan vieras käsite. Päivän kruunasi tuomarin valitukset, kun palkkasin koiran liian aikaisin (heitin lelun viimeisen esteen yli).
Imatralla Kirva kulki hyvin!
Ilmeisesti varsin runsas sade miellytti sitä. Ekalla radalla meidät hylättiin kun palautin lähtöön, toisella tuli muurin ohitus ja sen hyppääminen takaisin, ja kolmannella Kirva lähti aalta ennen lupaa ja sen korjasin.
Oikein tyytyväisin mielin ajelin kuitenkin kotiin. Ensinnäkin tyytyväisenä siitä, että olin varsin johdonmukainen ja reilu. Lisää tyytyväisyyttä aiheutti Kirvan mukava työskentely ja muutoinkin leppoisa kisapäivä poikien kanssa. On kyllä ihan parasta pakata pojat autoon ja hurauttaa päiväksi retkelle.
En oikein ymmärrä ihmisiä ketkä eivät kisaseuran puutteen takia lähde matkaan. Kyllä minä ainakin kilpailuissa eniten koirieni seurasta nautin, eikä haittaa vaikka en koko kisapäivänä kenenkään kanssa sanaa vaihtanut. En toki pistä matkaseuraa pahitteeksi jos laadukasta sellaista on!
Muutenkin vähän pistää välillä mietityttämään miten jotkut edes viitsivät/jaksavat kisata.
Ficon kanssa kilpaillessa on ehtinyt vähän seurata muitakin kolmosten kisoja, ja etenkin makseissa se saattaa olla tosi surullista katsottavaa. Jotenkin tuntui niin älyttömältä saada tuomarin valitukset siitä että palkkasin koirani liian aikaisin surkean radan jälkeen, kun juuri edellispäivänä olin nähnyt 10x pahempiakin rikoksia.
Mitenkäs olisi muutama agilitysääntö esimerkiksi seuraavia aiheita koskien?
-Jos koiraa ei ole opetettu hyppäämään sille ei todellakaan huomauteta rimoista
-Jos koira on ohjaajan mielestä opetettu hyppäämään ja sille huomautetaan rimoista, ei sitä tehdä vasta kolmannen riman kohdalla kun menee hermo
-Jos koiralle on opetettu 2on2off-kontaktit, ja se tulee niistä läpi, on seuraus oltava aina samanlainen oli alla sitten nolla tai hylly (olisin elinkautisessa kilpailukiellossa Grecon&Ficon kanssa tehtyjen rikosten kanssa)
-Jos omaa jonkinmoisia jarrukäskyjä, olisi niitä suotavaa käyttää ennen kuin koira ponnistaa. Jos sitä ei ehdi tehdä, ei radalta saa koiran "sikailun" takia lähteä pois
Sitten seuraavaan valituksen aiheeseen, eli Vierumäen irtokoiriin.
Täällä on nyt muutama kuukausi asusteltu, ja pääsääntöisesti hyvin on viihdytty!
Tuntuu että olisi muuttanut vähän kauemmaskin, kun koirakulttuuri on niin erilainen. Ainakin viikoittain saan häätää karkailevia koiria omieni luota pois. Nämä eivät edes ole mitään pieniä ystävälllisiä vipeltäjiä, vaan sellaisia noin 20-80 kiloisia vähän isompia tovereita jotka tulevat haukkuen/äristen aivan turhan lähelle. Useimmista tilanteista olen selvinnyt ihan hyvin ja saanut tunkeilijat karjumalla häädettyä.
Äsken kuitenkin tuli kohdalle toistaiseksi ikävin tapaus. Kiersimme iltaulkoilunamme läheisen pururadan, ja sieltä takaisin päin talsiessa yhden talon edustalta ryntää läski labradori luoksemme muristen. Karjuin niin kovaa kun pystyin, ja heitin koiraa sopviasti kädessäni olleella avainnipulla mutta eipä se se paljoa tätä haitannut kun adrenaliinia oli jo varmaan sen verran kovasti veressä. Omistaja tulee ihan liian pitkän hetken kuluttua hakemaan koiraansa, jolle Safi olisi ollut jo valmis antamaan pienen opetuksen. Kirva säestää vieressä huutaen. Kaikista älyttömintä oli se, että koiraa pannasta raahatessaan omistaja ei sano minulle yhtään mitään, vaikka tilanne oli oikeasti aika kurja. Sanoin hänelle että olisi ihan kohteliasta pyytää edes anteeksi, ja palkaksi sain halveksuvan katseen. Ihan tosi ärsyttävää, että en saanut tilannetta kunnolla hoidettua. Viime kerta taisi olla joskus maanantaina, silloin sain vieraan häädettyä hyvin, omat koirat pysyivät ihan viilipyttynä ja sainpa vielä anteeksipyynnönkin.
No joo, seuraava kirjoitus vähän hauskemmista jutuista!
Voi ei noita irtokoiria! Meillä ei onneksi irtokoirista ole ongelmaa, mutta nää ihmiset, joiden koirat saa moikata kenet ikinä ne haluaakaan, on ongelma. Lupaa minulta ei tokikaan kysytä, ennen kuin lasketaan vieras koira (uroksia inhoavan) Aksun tykö. Oma lukunsa on sitten ne koirat, joiden kanssa ohitetaan remmi löysänä, kun ei mukamas tiedetä, että koiralla on tapana hyökätä ohikulkevan koiran kimppuun!! Ei ole kerta tai kaksi, kun olen Aksun päälle saanut tälläisen räyhäkän koiran (pieniä ONNEKSI). Hohhoijaa.
VastaaPoista