You could've said something nice about my profiteroles

Onpas mukamas ollut tässä taas haipakkaa. Wickyn pariviikkoinen hoitojakso meni mukavasti, vaikka juoksutkin siinä alkoivat. Käytiin muutaman kerran treenaamassa kolmestaan Wickyn ja Kirvan kanssa, Kirvalla ohjelma hyvin hyppypainotteista (etenkin okseri!) ja Wickyn kanssa tehtiin kaikkea sekalaista. Aika paljon käytin koiria myös uimassa, Wicky oli oikea uimamaisteri, Kirva kehittyvä oppipoika ja Safi ansioitunut kahlailija. Wicky on kyllä ehdottomasti tervetullut hoitoon uudemmankin kerran.

Viikko ennen sm-kilpailuja oli muutenkin aika treenintäyteinen, tosiaan nuo parit treenit Wickyn ja Kirvan kanssa, lisäksi kahdet treenit Rikin kanssa ja yhdet sekä Keiran että Ficon kera. Siinäpä agilityä kerrakseen!

Perjantai
Perjantaina kisasin molemmat startit Ficon ja Keiran kanssa. Keiran kanssa nämä olivat ensimmäiset yhteiset startit, ja olikin hyvä päästä ottamaan vähän tuntumaa ennen joukkuestarttia.
Aloitettiin agilityradalla, jossa Keira teki ihan hyvän nollan. Tällä kertaa se riitti niinkin hienoon sijoitukseen kuin 4/85 ja ensimmäiseen sertiin, aikamoista! Ficon kanssa rata oli oikein hyvä myös, mutta sain sen ensin väärälle puolelle keppejä ja sitten lopussa tuli yksi ylimääräinen hyppy. Mutta johan huomasi että ei ole tuplanollapaineita, meno oli parempaa kuin aikoihin

Hyppärillä hyllytin molemmat koirat, Keiran pariinkin otteeseen ja Ficon yhdellä hypyllä. Mutta oikein hyvä fiilis jäi lauantaista joukkuekisaa varten.

Kuva: Tytti Käyhkö

Lauantai
Fico hoiti ensimmäisen koiran osuuden meidän kolmihenkisessä KOOHO-joukkueessa erinomaisesti ja saimme radalta ihan kelvollisen nollan. Keira oli tokana, mutta sen kanssa valitettavasti hylkäsimme sitten koko joukkueen kun se tulikin putkesta ulos ja ehti osua a-esteeseen. Ankkuri-Wimmalle ei jäänyt siis juurikaan paineita, ja he olivat iltapäivästä saaneet vitosen omaksi tuloksekseen.

Iltapäivällä kävin vielä treenaamassa hallilla Kirvan kanssa, ihan pikkuiset viimeistelyt ennen sunnuntaita. Yksikään 65cm rima ei tippunut ja meno tuntui melkoisen kivalta.

Kuva: Tytti Käyhkö

Sunnuntai
Koikkereitten kanssa oltiin kilpailtu hyvällä mielellä koko alkuviikonloppu, mutta sunnuntai olikin sitten oikea pettymysten päivä. Rata ei ollut mitenkään mahdoton, okseri toki ällötti mutta itse rataprofiilissa ei ollut meille mitään kummallista.
No, teimme sitten yhden surkeimmista suorituksistamme ikinä, en saanut missään vaiheessa rataan enkä koiraan mitään otetta ja emme menneet varmaan kahta estettä peräkkäin oikein. Olin mielestäni valmistellut itseäni ihan hyvin tähän kisaan, ja olisin ollut tyytyväinen mihin vaan suht säädylliseen suoritukseen vaikka nollaa ei olisikaan tehty. Mutta sitten tulee tälläinen räpellys, joka vetää maton ihan kokonaan jalkojen alta. Vaikka kuinka yritän pohtia niin en oikeastaan keksi ainoatakaan hyvää asiaa suorituksestamme, ja suorastaan hävettää että voimme tehdä jotain niin surkeaa. Minulla oli ihan karsea olo radan jälkeen, en voinut muuta kuin itkeä ja jäähdyttelyn jälkeen mennä vielä vähän lisää pillittämään autoon. En oikeasti vieläkään käsitä miten siitä tuli noin totaalinen floppi. Hyvä kun pystyn vieläkään miettimään koko pahuksen rataa.
Että niin, sellaiset sm-kilpailut tänä vuonna. Kiitos Outille ja Annelle että sain olla mukana myös Keiran ja Ficon kanssa ja siten kokea edes jotakin onnistumisen tunteita!

Illalla käytiin vielä Merin kanssa ottamassa palauttavat treenit, jotka (onneksi!) menivät ihan loistavasti.