To fall is connected to try

Kylläpä oli järkevä otsikko. Mutta ei sitä ole mistään mietelausekirjastosta etsitty vaan ihan tän hetken kuumimmasta lurituksesta!

Fall-osiosta (tai pikemminkin fail) vastasivat lauantain kisoissa Kirva ja Riki. Maksikolmosten hypyt olivat kuudessaviidessä ja näyttivät ällöttäviltä. Ja okseri oli ainakin kilometrin pituinen. Kirva hyppäsi kaksi ekaa hyppyä, piti ne ylhäällä ja sen jälkeen siitä oikein näki kun se lannistui tajutessaan hyppyjen raskauden ja korkeuden. Kaksi seuraavaa rimaa tulikin näpsäkästi alas ja loppuradallakin vielä pari lisää. Ja okserista ei arvatenkaan selvitty. Olin ihan todella surkeana ratamme jälkeen. Ei niinkään siksi että rimoja tippuu, vaan siksi että Kirva oikeasti ei tykkää noista kuusvitosista yhtään. Ei se niitä sen takia tiputa että se niin vauhdilla menisi ja roiskisi, vaan ihan siksi että ne on oikeasti aika paljon vaadittu siltä. Ja onhan ne myös minulle iso juttu, koska eihän tässä periaatteessa pitäisi olla mitään syytä miksi Kirva ei niistä pääsisi kunnialla yli. Se on terve, se on motivoitunut ja sen pitäisi olla ihan hyvässä fyysisessä kunnossa.

Rikikin näytti että ei ole mikään kone, vaikka tähän asti olen sitä aika lailla sellaisena pitänyt. Sen kanssa ei ole ikinä pitänyt miettiä mitään vireasioita tai että kiinnostaisiko sitä joku muu asia kun harjoitus jota olemme tekemässä. No, lauantaina ei Rikistä ollut agilityn tekijäksi. Jo lähdössä se oli kuulemma heti alkanut kuikuilemaan jonnekin muualle, ja kun kutsuin sen niin se lähti haahuillen tulemaan ensimmäisen hypyn ohi. Koitettiin siinä jatkaa, mutta tosi omituista se kyllä oli. Kontaktit oli surkeat, ja kepeille mennessä Riki päättikin alkaa lähinnä nuuskimaan niitä kepukoita. Se rata jäi meiltä sitten siihen. Aika käsittämätöntä, mutta jää toivottavasti ainutkertaiseksi tapaukseksi.

Wickyn kanssa saatiin myös hylky, mutta sen radasta ei jäänyt millään tavalla kämäset tunnelmat. Wicky lähtee puomilta vähän liukkaammin kuin Kirva, niin en sitten osannut ohjata sen jälkeisiä hyppyjä vaikka suorassa olivatkin. Mutta muuten hyvä!

Päivän parhaasta suorituksesta vastasi Jatta-cardigan, jonka kanssa kilpailin sen ihkaensimmäisen startin. Jatalla tuli vähän ongelmia uudenlaisella aalla ja sen yli kampeamisessa kesti aika kauan. Muuten työskentely oli oikein luotettavaa ja varmaa, tulos oli neljä ja jotakin. Hieno pieni corgi-koira!