keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Liika on liikaa mut vähän on tylsää

23.3 Käytiin Ficon kanssa Jyväskylässä kisoissa. Meidät houkutteli sinne kolme hyppyrataa, mutta niinhän siinä sitten kävi että se agilityrata oli ainoa mistä saimme nollan. Sijoitus oli hienosti toinen.



Maaliskuun viimeinen viikonloppu oltiin Turussa. Kolme päivää agilityä ja kaksi yötä juhlaa. Ihan parasta! Perjantaina meillä oli Alen Marekovicin treenit, jotka menivät tosi hyvin. Tai Kirvaan ja suoritukseemme olin todella tyytyväinen, mutta nyt oli kyllä ensimmäinen kerta kun kohtasin koulutuksessa jotain vaikeita hetkiä persjättövakaumukseni vuoksi. No niistä selvittiin ja voittajina lähdettiin hotellille. Perjantaina koirat jäivät latautumaan kisaviikonloppua varten ja itse lähdin Klubille Olavi Uusivirran keikalle. Ja olihan se varsin suurienkin odotuksieni arvoista.


Lauantaina oli Kipen kisapäivä. Maksit olivat vasta iltapäivästä joten meillä oli hyvää aikaa hengailla aamupäivä. Käytiin joenrannassa käyskentelemässä ja nautittiin superkeväisestä ja ihanasta Turusta. Kisoissa tehtiin kolme ihan hyvää hylkyä. Kirva oli jopa suhteellisen miellyttävässä mielentilassa kisapaikalla noin muutenkin ja meillä oli kyllä tosi mukavaa. Illalla koirat jäivät taas tyytyväisinä nukkumaan kun lähdin Laten ja Ellun kanssa ulos, ei Turkua ilman Dynkkyä.


Sunnuntaina kisasi Tui, jonka radat eivät kyllä mitään kovin hienoja olleet. Niitä ennen ehdittiin kuitenkin käydä Kertussa syömässä ja nappaamassa vähän lisäseuraa kotimatkalle. Toisella radalla tultiin sentään toisiksi tuloksella seitsemäntoista ja jotakin ja saatiin kisalahjakortti. Se on aina iloista.

Turkureissun jälkeisenä maanantaina koirat kävivät Patricialla. Kippe oli ilahduttavan hyvässä kuosissa, mutta Tuilla oli tuo lantion tienoo jumissa ja Safi oli kauttaaltaan aika kaameana.

Viime viikon sunnuntaina käväistiin Riihimäellä kisaamassa kolme rataa sekä Tuikkeen että Rikin kanssa. Ei kyllä oikein sujunut nyt. Tuille kymppi ja kaksi hylkyä, oli siellä onneksi hyviäkin pätkiä mutta ehkä vähän nihkeää kuitenkin. Rikin agilityradoista ei juurikaan hyvää sanottavaa ole, Riki pelkäsi Riihimäen puukeinua eikä oikein suostunut kiipeämään aatakaan... No näin tällä kertaa! Hyppäriltä saatiin kuitenkin nollavoitto.

Tässä vähän Tui-filmiä, Riksusta ja vähän vanhempaakin esittämätöntä materiaalia.


Tänään käytiin korkkaamassa Heinolassa kenttäkausi. Olipa ihanaa. Vielä kivempaa oli että Kirva meni ihan hillittömän hyvin ja okseritreenikin sujui eikä Tuinkaan kanssa homma tuntunut ihan mahdottomalta. Ihanat nuorisolaiskikkurat.

Mitäs muuta... Ai niin! Tuike aloitti työt. Meillä alkoi töissä dobo-kurssit ja koska koulutusohjaajamme Nooran Rudy-partis on äitiyslomalla (lauantaina vietettiin babyshowereita!) niin Tuikkeesta tuli dobokoira.
Sunnuntaina Tui ja Kippe kisaavat Lappeenrannassa ja katsotaan josko päästään pääsiäisenäkin vielä kilpailemaan. Semmosta.

lauantai 15. maaliskuuta 2014

But then I realized that an eagle is slightly better



Viime sunnuntaina kilpailtiin taas Vuokkosilla pari rataa. Ekalla radalla Tuike tiputti ekan riman, ja myöhemmin samalla radalla vielä oivalsi että Marjohan on tainnut tulla paikalle ja keskittyi sitten lähinnä hänen paikantamiseensa. Hupsista.

Tokalle radalle lähtiessä Marjo oli jo tervehditty, joten saatoimme keskittyä tekemään nollavoiton. Hupsista.

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Olin tämänkin päivän

Safilla oli jo tuossa pari perjantaita sitten synttärit, mutta haluan nyt vielä tännekin jotain asiasta laittaa.
(Kuvat jouluaatolta Repovedeltä.)


Helmikuun vika Safille tuli siis 11 vuotta mittariin! Aika paljon alkaa se jo olla. Sahvi tuntuu vähän papparaiselta jo minustakin, mutta ei toistaiseksi onneksi mitenkään huonolla tavalla. Ihan kaikilla lenkeillä se ei enää ole mukana, yleisimmin tehdään niin että aamulenkki on koko triolle sama, mutta iltapäivällä ulkoillaan erikseen nuorisolaisten ja vanhuksen kanssa.
Ihan hullua ajatella kuinka kauan meillä on ollut jo yhteiseloa rakkaan Sapun kanssa. Vielä hullumalta tuntuisi ajatella että sitä ei olisi, joten toivotaan vielä oikein montaa tervettä hetkeä meille.


torstai 27. helmikuuta 2014

They're all just speaking tongues

Päivä jolloin olisimme halunneet treenaamaan, mutta auto ei käynnistynyt.
(Voin paljastaa että Kirva menee kepit, se kun ei tuosta videosta oikein näy.)



Päivä jolloin autoon oli jo hankittu uusi akku.

tiistai 11. helmikuuta 2014

The palms are down I'm welcomed back to town

Olipas metka viikko.

Kirva treenasi okseria (ylläri, en muista koska oltaisiin viimeksi käyty omalla hallilla ilman okseritreeniä) ja vähän rataa, Tuike treenasi kaikenlaista. Mulla on muuten tuossa kaksi okserikyvytöntä koiraa. Mutta Tuilla on takanaan vasta murto-osa Kipen treenimäärästä joten sen suhteen en ole huolestunut.
Tai no en mä jaksa enää olla varsinaisesti huolestunut edes Kirvankaan suhteen. Jos se ei osaa okseria niin voi voi. Kunhan ei satuta itseään siihen. Olen tässä pääni kanssa tullut viime viikkoina niin monta kertaa siihen tulokseen että voi hyvinkin olla että en enää koskaan tule saamaan taidollisesti yhtä etevää koiraa kun Kippe, niin olisi herranen aika sentään parasta alkaa viimein arvostaa sitä!

Me tytöt treenaamassa

Perjantaina lähdin Turkuun. Ilman koiria! Laskeskelin tuossa pikaisesti että olen viimeksi ollut Turussa ilman koiria vuonna 2010 kun lensin sieltä Budapestiin. Meinasin jäädä jo kylläkin Mäntsälään kun auton akku on kehnompi kun voisi ikinä arvata. Sain onneksi lisävirtaa ja ehdin tapaamaan tovereita ja nostalgisoimaan yhtä nuoruuteni suosikkibändiä. Lauantaina takaisin Viekkiin koska illalla oli luvassa Lahdessa Torstan Tuhertajien Iran-illallinen. Herkullista ruokaa ja hersyvää seuraa. 

Sunnuntaina kisattiin Vuokkosilla 3 rataa Ficon kanssa. Ekalta radalta saatiin nolla sijalla kahdeksan, ihan ok-rata, mutta kyllä se päivän paras veto oli ehdottomasti hyllytetty hyppäri, josta jäi kyllä mahdottoman hyvät tunnelmat.

torstai 6. helmikuuta 2014

Someone's got it in for me

Videoita blogitauolta:

Kesäisempää kisaa Ficon kanssa

Ja pari ykkösluokan nollaa ja yksi kakkosluokan nolla Rikin kanssa.


Isä ja poika, "mun" koikkeripojat. Ihanat!

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Mega mega white thing

Sunnuntaina töpeksin ihan samalla tavalla Tuikkeen kummatkin radat. Jäin tönöttämään paikoilleni ennen keppejä kun pelkäsin vääriä esteitä, ja Tuilla meni sitten vähän hermo minuun ja keppejä ei meinannut mitenkään löytyä, ja sitten kun ne löytyivät niin niitä ei oikein maltettu pujotella loppuun asti. Tai no hyppärillä kyllä meni heti ekalla loppuun, mutta sisäänmenossa säädettiin tovi.
Lisäksi Tuike tuli ekalla radalla tokasta aasta läpi ja tiputti ekan riman. Muuten meni ihan hyvin, jopa pelkäämäni serpentiinit ja yksi välistävetokin. 
Sanottaisiinko vaikka niin, ettemme ehkä vielä Tuikkeen kanssa ole sellaisella varmuuden tasolla missä kahden viikon treenaamattomuuden jälkeen pärjäämme kilpailuradalla.
Tässä sähläysvideo:


Rikillekin haettiin kaksi hylkyä, ekalla radalla homma kosahti heti tuohon putkipuomierotteluun ja tokalla radalla sain senkin ennen keppejä väärälle hypylle.

Ei se mitään. Vaikka radoilla tuli ihan hulluna kaikkea säätöä kummankin kanssa, niin iloisin mielin lähdettiin kotiin. Kummatkin ovat kyllä niin mainioita.