lauantai 25. joulukuuta 2010

Golden Skans

Olemme poikien kanssa täällä kotikotona joulua viettämässä ja koneelta löytyy mukavia vanhoja talvikuvia.






keskiviikko 22. joulukuuta 2010

1517

Jopas oli mukava päivä tänään. Meri ja Kiusa tulivat tänne treenaamaan. Oltiin juuri oikeaan aikaan liikenteessä, aamulla ei vielä ollut liian kylmä. Ei tullut yhtään viileä lämmitellessä, treenatessa eikä jäähdytellessä. 

Minä treenasin Kirvan kanssa sopivasti, en siis liikaa! Tein muutamia palkattuja käännöksiä, vähän tiukkaa takaaleikkausta ja puomia ja aata. Notkoselkäsuorituksia ei aalla onneksi tänään näkynyt. Puomilla Kirvan ajatus on niin hyvin eteenpäin, tuon kun saa pidettyä.

Safi teki ihan vähän myöskin matalilla hypyillä. Se on kyllä hauska kun se on ihan raivopäänä, räkä vaan lentää. Killikään ei niitä hiljaisempia kavereita ole, mutta kyllä Sahvi taitanee sen voittaa. 

Nyt on muutaviksi seuraaviksi päiviksi luvattu niin kylmää, että ei taideta tareta treenaamaan. Sunnuntaina olisi tarkoitus mennä Outin ja Ficon kanssa hallille. Sen jälkeen lähden muutamaksi päiväksi Unkariin, joten ei ennätetä enää treenaamaan ennen Hyvinkään kisoja. Ensi vuodeksi onkin sitten tiedossa aika hulppea treenipaikka, ei tarvitse pakkasista välittää!

maanantai 20. joulukuuta 2010

How the fucking hell can it be an Emmenthal loop?

Eilen sai taas vähän miettiä koko touhun mielekkyyttä. Ei edes pelkästään sen takia että meidän tekeminen näytti vähän taas siltä että sana agility on molemmille täysin vieras. 

Kippe tuli ekalla radalla kahdesta ekasta hypystä ohi, ja uusinnalla ekasta yli ja tokasta ali. Melkeen kaikki muutkin hypyt menivät ohi ja pari alikin. Tämä on juttu mikä muo on ahdistanut ihan suunnattomasti, kuka hemmetin idiootti on mennyt laittamaan makseille hyppykorkeudeksi 55-65 eikä esim. 45-55? Ja kuka toinen, vielä idiootimpi kenties, on mennyt ottamaan ihan tietoisesti pikkumaksin?

Tiedän kyllä että hyvin treenattu terve koira voisi hyppiä vieläkin korkeampia, mutta minulle ei ole mielekästä treenata kolme kertaa viikossa pelkkää hyppytekniikkaa ja jättää muu treeni sitten vähemmälle, koska nuokin ovat niin rankkoja koiralle. En minä tahdo laittaa Kirvaa tekemään järjettömästi työtä sen eteen, että mä tahdon harrastaa lajia, jonka säännöissä olisi vähän tarkastelemisen varaa.

No, toisella radalla ei sitten ollut mitään hyppyongelmia. Rimat olivat 60cm (mikä järki?), yksikään ei tullut alas, yhdestäkään ei tultu ali, ja muurikin pysyi ihan kasassa. Eikä Kirva vaikuttanut tippaakaan mietteliäältä hyppyjen suhteen, vaan kulki oikeestaan melkoisen hyvin! Kirvaa häiritsi ainoastaan ohjaaja, joka ohjasi välin 3-6 varsin rumasti. Loppuun asti roikuttiin nollassa kiinni, mutta puomin jälkeisestä hypystä työnsin Kipen sitten ulkokautta ohi. En korjannut tätä, joten hyl. Radan jälkeen olin kyllä tosi tyytyväinen, ei se kovin kaunista ollut, mutta Kirva oli niin taitava ja mainio. Muutama ihminen tuli kysymään multa että olinhan huomannut hypyn ohituksen. Joo, olin kyllä, mutta mitä mun olisi pitänyt tehdä? Korjata se kielto ja manata lopussa? Kieltojen korjaus on kyllä ihan vihoviimeistä puuhaa, varmaan kätevin tapa saada kyselevä ja hidas koira. 

Molemmilla radoilla parasta olivat ennen keppejä ollut hyppy jossa piti tehdä tiukahko käännös, ja sen jälkeen oli parasta takaaleikata kepeille. Nämä menivät aivan tosi hienosti.

Maailman turhauttavin laji.

(Maailman paras laji, vaikka olenkin viime viikkojen aikana ollut itku kurkussa lopettamassa koko roskaa aika moneen kertaan.)

lauantai 18. joulukuuta 2010

He just took the gall bladder

Viikon harjoittelut:

Keskiviikkona kontakteja. Ovat kerrassaan mainiolla mallilla, vaikka ovatkin pysäytysmalliset. Nyt kyllä heti alkuunsa päätän että en käy tekemässä pelkästään kontaktitreenejä usein. Olen ihan varma että ei niitä jankkaamalla ja hinkkaamalla saa paremmaksi. 

Tänään pikkuiset (ei tosin taaskaan niin pienet kun olisi pitänyt) treenit Sarin ja Onnin kanssa. Rata oli aika kaaosta, en yhdessä kohtaa saanut Kirvaa kertaakaan putkeen kun se haki koko ajan kepit sieltä putken takaa. Pari kertaa meni aika ilkeästi läpi lyhyistä hypyistä, joten niitä vahvistin valmiilla palkalla. Tässä asiassa olen ollut tosi huono, ei pidä pitää niitä itsestäänselvyytenä! Keinut ja puomit hyviä. Kepeillä ei kertaakaan mitään kummallista käyttäytymistä.

Huomenna sitä taas mennään!

PS. Pieneenkin budjettiin sopivaa extremeurheilua:  Emilia+minisukset+Safi+Kirva. Oli aikamoista!

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

So you're waiting and waiting

Kipen ekaa kisaviikonloppua vähän sensuroituna. Kiitos Ainolle Turun ja Satulle Seinäjoen videoista!



tiistai 14. joulukuuta 2010

It's a four-bounce ubique

No niin, nyt on taas vietetty pari varsin pitkää päivää messarissa.

Lauantaina kävin esittämässä Geenan tuloksin VAL ERI2 ja Finn Noir-koirat oikeutetusti voittivat kasvattajaryhmällään joten iltapäiväksi oli tiedossa pyrähdys isossa kehässä. 

Sunnuntaina kehässä oli Kirva, joka oli ROP kera sertin, cacibin ja tietty voittajatittelin. VSP oli Selma-sisko. Kirvalla oli pitkä päivä Pomppa-standilla, mutta tosi hienosti se vielä jaksoi isossa kehässä. Näin tuomari Blaz Kavcic saneli Kipestä: Big male, excelllent type. Very nice head, eyes a bit ?. Compact neck, good topline and body. Well set tail. Deep chest. Well angulated long legs. Balanced movement.

Tämän vuoden näyttelyt on nyt näytelty. Itse kävin ihan ennätysvähän näyttelyissä (ja agilitykisoissakin, mutta se ei ollut oma valinta), mutta Kirva saavutti silti vaikka mitä (JMV-10 BALTV-10 EEJV-10 EEV-10 PMV-10 V-10 EE JMVA) kun hänellä on pari varsin innokasta näyttelyynviejää. Safikin kävi kehässä pariin kertaan sekä Gibsonista tuli kolmen maan (FIN&EE&LV) valio. 

Mukavin näyttelypäivä oli ehdottomasti Porvoossa, sinne oli kroatispesialistille ilmoitettu ihan ennätysmäärä koiria, joten kehä ihan vilisi sukulaiskoirista. Kirva päätyi sielläkin rotunsa parhaaksi, ja iltapäivällä vielä nousi suuresta määrästä koiria BIS-3 junioriksi ja pääsi ykkösryhmässäkin jatkoon. Porvooseen oli ilmoitettu myös Safi, joka oli sekin ROP.

perjantai 10. joulukuuta 2010

Your reward will be in Devon

Olemme juu treenanneet tälläkin viikolla pariin otteeseen, vaikka alkuviikosta kärsin suuresta surkeuden aiheuttamasta agilityahdistuksesta. Irtisanouduin treeniryhmästäkin kun ei oikein miellyttänyt ajatus treenata liukkaalla matolla ja saada lisää tahmeita agilitykokemuksia.

Tiistaina oltiin hallilla Lotan ja poikien kanssa. Tein ihan liian pitkän treenin, joka ei edes mennyt mitenkään kovin hyvin. Niin ja kappas vain, niitä outoja "rytmihäiriöitä" kepeillä tuli nytkin, tosin nimi vaihtui kyllä ihan oikomiseksi. Lopuksi kaiken liian tekemisen päälle otin pienen tauon jälkeen vielä pari puomia ja kepit. Onneksi otin, ne olivat sen verran hyviä että ei jäänyt ihan kamala maku treeneistä.

Safi teki pari puomia ja keinua. Se oli aivan liian vähän, jos häneltä kysytään. Oli sitten tehnyt autossa häkkiinsä sellaisen vaatimattoman itsensä kokoisen reiän. Eipähän tarvitse enää avata luukkuja kun käyttää tuota häkkiä. Olen koittanut vähitellen alkaa vähentämään agilitytreenausta Safin kanssa, siitä tuloksena pari autossa hajoitettua takkia, pari purtua remmiä, yksi koiraverkon kiinnityshihna ja nyt tuo häkki. Ei kannata suututtaa Safia.

Eilen kävin ottamassa vähän maltillisemmat treenit, Kippe oli jälleen oikein hyvä.

Viikonloppuna messariin, itse olen hommissa, handlerina sekä sunnuntaina Kirvan kanssa kehässä.

maanantai 6. joulukuuta 2010

Don't tell me the Swiss water polo team lost again!

Pitkästä aikaa kunnon kisaretki! Kirvan kanssa kahdestaan Turun kautta Seinäjoelle. Aika perus reissu, paluumatkalla kello näyttää ihan liian paljon siihen nähden että navigaattori kertoo matkan pituudeksi kolminumeroisen kolmosella alkavan luvun.

Ensimmäisenä täytynee mainita, että olimme Kirvan kanssa kyllä paljon huonompia mitä olin odottanut ja suorituksemme olivat surkeampia kuin olin osannut aavistellakaan. Nyt on siis vähän hämmentyneet tunnelmat. Olen kuitenkin innoissani, tästä se nyt alkaa! 

Lauantaina ATTllä.  Eka rata oli aika sujuvaa, mutta hiukan pliisua* menoa. Loppupuolella sain Kirvan muurista ohi, joten siitä kielto. Ennen aata vielä toisestakin hypystä ohi ja siitä suoraan aalle.

Voitaisiin leikkiä, että toista rataa ei ikinä tapahtunut.

Kolmas rata tuntui vähän paremmalta, ainakin alussa. Sitten putkelta kielto ja puomin jälkeen olin valinnut väärän puolen, joten väärään päähän putkea.

Todennäköisiä (teko?)syitä huonouteen:

-Minä jännitin tosi paljon. Olin kyllä menossa ihan innoissani radalle Kipen kanssa, mutta samanaikaisesti oli sellainen tuskainen kylmä hiki päällä. Tämä oli aika uusi juttu minulle. En tiedä, että olisiko Kirva voinut sitten reagoida tähän. Kyllähän koirat hyvin vaistoavat jännityksen, mutta esim. Grecosta tai Safista en ole ikinä huomannut mitään.

-Irtoamisen/radanluvun puutetta mietin kyllä paljon. Mielestäni Kirva on aika etevä noissa mainituissa asioissa nykyään, mutta nuo esitykset kertoivat jotain aivan muuta. Olin myös suunnitellut ohjaukset huonosti, en jotenkin uskaltanut tai osannut tehdä oikeita valintoja juuri Kirvalle.

-En tiedä oliko se jännitys vai mikä, mutta tunsin oloni aika löysäksi. Käskytyskin jäi varmaan vajaaksi, normaalistihan  hölötän radalla ihan liikaakin. 

-Luotto. Todella kurjaa, että en ollenkaan ollut koirani arvoinen ohjaaja ja luottanut sen osaamiseen. Ja sen jälkeen kun jossain "helpossa" kohdassa tuli takiani virhe, niin tämä vain paheni. Esim. keinu, tein kaikkea todella epäloogista kun jostain syystä minusta näytti siltä että Kippe tekee lentokeinun.  Miksi tekisi? 

-Yksi seikka,  joka ei taatusti vaikuttanut mihinkään, on kisatilanne. Ihan samanlainen monsteri Kirva oli kisoissa kuin omalla hallilla treenatessakin. Huutaa minulle koko ajan ja tyrkyttää leluaan kaikille. Jännitystä en sen puolelta voi juurikaan aistia.

Sunnuntaina ajeltiin sitten Seinäjoelle rotumestiksiin. Rimat oli onneksi "vain" kuudessakympissä. Huh!

Hyppärillä sain heti alkuun todeta, että olin saanut irtoavan koirani takaisin! Alku tuntui tosi hyvältä, yksi rima tosin kyllä tuli alas. Tein ihan liian löysän takaaleikkauksen yhdellä hypyllä, ja kepeillehän pussin sijasta se vei. Kepeillä tuli myös joku rytmihäiriö.

Tokalla radalla tein alun tosi tökerösti, käskin kiertämään kakkosen, mutta olin samalla itse ihan väärään suuntaan, niin Kirva kiersi taitavasti koko kakkosaidan takana olleen putkenkin. Sen jälkeen rata jatkui aika kivasti, kepeillä tosin tuli taas joku rytmihäiriö. En minä näistä ole kuitenkaan ollenkaan huolissani, kyllä Kirva pujotella osaa. Aan kontakti tuntui aika hyvältä, ja sen jälkeen ohjasinkin väärään päähän putkea, hups.

5 rataa, 5 hylkyä. Seuraavissa kilpailuissa kyllä luotan koirani osaamiseen ja suunnittelen radat sille, enkä jollekin vieraalle osaamattomalle koiralle. Ja jos vaikka vähän juoksisinkin ja käskyttäisin. 

Huomenna treenaamaan!

*Oikeasti koko viikonloppu tuntui aika verkkaiselta. Plaah.

torstai 2. joulukuuta 2010

Zoom. Whoosh. There's two for you.

Pikaiset sanat vikoista treeneistä ennen ennen viikonlopun kilpailuja.

Oli ihan mahtavaa!

Me ollaan taidettu tehdä ratatreeniä viimeksi viime tosikkotreeneissä, ja nyt tahdoin ottaa pikkupätkät maksirimoilla. Kirva oli ihan mainio! Viime aikoina sen kanssa meneminen on tuntunut niin helpolta ja hallitulta, mutta se on tainnut johtua lähinnä huonosta pohjasta. Nyt kun pystyi kunnolla juoksemaan, niin sittenhän sitä mentiin. Vähän vähemmän ehkä niitä oikeita reittejä, mutta kylläpäs se kulki.  Rimoja tuli pari alas. Kontaktit sen verran hyviä, että ei oikeastaan harmita että tuli ilmoittauduttua agiradoille.

Kaksi yötä enää ja sitten päästään Kipen kanssa radalle! Vielä täytyy ladata soittimeen sille omat kisamusiikit, koska eihän Killipertin ratoihin voi tutustua Grecon, Safin tai Ficon lauluilla.

tiistai 30. marraskuuta 2010

Funk-eh!

Pakkanen ei oikein tue mun viimehetken paniikkitreenejä, mutta käytiin me kuitenkin pikkuisen tänään harjoittelemassa.

Parit aat (hyviä!), parit puomit (ihan hyviä!) ja vähän putkipuomierottelua (ei niin hyviä!). Lopuksi vielä pätkä missä mentiin A (ei palkkaa), putki, A (ei palkkaa) ja puomikin ilman etupalkkaa ja kaikki kolme kontaktia varsin mainioita. Viikonloppu ei hirvitä ehkä enää niin kovasti.

Meinasi jo käydä hullusti meidän Eckerö-perinteiden kanssa, mutta onneksi asia on nyt hoidossa. Pitkästä aikaan reissuun vanhalla kunnon kokoonpanolla Christa, Meri ja meikäläinen. Hotellien aidatkaan ei tuppaa pysymään pystyssä kun me lähdetään matkaan.


sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Mr. Scandinavia

Kippe oli tänään Oslossa näyttelyssä, tulos ROP, SERT, CACIB ja PMV-10.

PS. Tiedän muuten sitten että Pohjoismaat ja Skandinavia eivät ole sama asia.

lauantai 27. marraskuuta 2010

Samma sak, annan smak, måste prova

Maanantaina olin tuomaroimassa epiksissä, ja otinpa sitten samalla radan Ficonkin kanssa. Oli kyllä aika älytöntä sähläystä ja lisäksi Fico suti liukkaalla matolla tosi paljon.

Pari kontaktitreeniä Killin kanssa, puomi ilman valmista etupalkkaa alkaa näyttämään aavistuksen paremmalta. Ihan liian pianhan nuo rotumestikset tulee, mutta koitan olla ottamatta stressiä siitä viikonlopusta, sen jälkeen ei sitten taas ole hoppua mihinkään.
Mutta A-este. Pysäytysaahan oli ihan poissa laskuista. Kuinkas olla, vaikka kuinka hoputin herraa juoksemaan (ei olla tehty yhtään aata, ja tahdoin nähdä miltä se näyttäisi) niin Kippehän teki pelkästään hienoja onoffeja. No eihän sitä siitä nyt oikein voinut kieltääkään.
Nyt meillä on siis sekä pysäytyspuomi että a. Ainakin toistaiseksi. Ei tämän kyllä ollenkaan näin pitänyt mennä!

Keskiviikkona myös pikkuiset treenit Ficon kanssa, lähinnä kontakteja ja keppejä. Sen keinu on kyllä tullut paljon paremmaksi! Tästä saa kyllä kiittää ihan vaan Outia.

Tänään oltiin sitten kisaamassa Kouvolassa.
Ekalta radalta nolla. Olipahan taas pelastelua, mutta olen tässä nyt psyykannut itseäni ajattelemaan että nyt on vaan tärkeää saada tehtyä nolliakin. Saa ne treenien flow-radat ehkä vielä hetken odotella. Yksi kieltokin melkein otettiin ennen puomia kun hiukan pyörittiin ylimääräistä.
Toka rata tuntui jo sujuvammalta, yhdessä kohtaa Fico reagoi mun juoksuspurttiin ihan vastakkaisella tavalla kun olin ajatellut ja sain sen sitten yhdestä hypystä ohi. Sen jälkeen vielä yksi ekstraputki, muuten oli oikein mukava ja miellyttävä rata! Taas jäi suuri nälkä päälle uusia kilpailuja varten.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Pari edellistä päivää ollaan keskitytty lähinnä lenkkeilyyn ja lepäilyyn. Perjantaina käytiin Lotan kanssa Evolla. Nautittiin parin tunnin verran ihanista ja rauhallisista lenkkimaastoista. Safi oli ihan kuollut retkemme jälkeen, kun laukkasi koko ajan meidän ja Visan väliä. Takaisin ajellessa kohdattiin paha ojaanajo, jossa oli ollut mukana kaksi koiraa. Toinen koirista oli päässyt karkuun ja juoksenteli lähistöllä. Omistaja oli siis itse ambulansissa, ja poliiseillakin muuta tehtävää kun jahdata koiraa joten  jäätiin hetkeksi koittamaan josko saataisiin se kiinni, mutta ei onnistunut. Jäljet veivät vaan koko ajan kauemmas, eli on luultavasti hieman paniikissa lähtenyt vaan jonnekin juoksemaan. Tuollainen olisi ihan kaamea tilanne!

Tänään käväisin aamulla hallilla ottamassa pelkästään puomia. No jaa, mitäköhän siitä nyt sanoisi. Pari kertaa tuli puolivahingossa palkattua 4offista. Tänään teemana oli nopeat vapautukset. Niitä olen kyllä Killin kanssa harrastanut muutenkin tosi paljon. Ehkä jossain vaiheessa voisi ottaa ihan tarkoituksella pysymistreeniäkin.



torstai 18. marraskuuta 2010

Winter Wooskie

Eilen aamusella käytiin hiukan treenaamassa ja lenkillä Lotan ja poikien kanssa. Kirva treenasi lähinnä (pikku)puomia, ja meni ihan hyvin. Haaveenahan oli siis juoksukontaktit, mutta nyt olen päätynyt luovuttajaksi ja laiskaksi ja alkanut opettaa pysäytyskontakteja. Olen todella pettynyt itseeni! Vakuuttelen koko ajan että kyllä me niitä juoksujakin treenataan, voihan koira ne molemmat oppia. 

No, 2o2o-projekti on nyt sillä mallilla että puomin edessä voi olla esim. hyppy ja sen takana lelu ja K useimmiten jää oikeaan asentoon. Jos se tulee tosi kovalla vauhdilla, ei osaa aina arvioida pysähdyspaikkaa, ja pysähtyy kaikki jalat mahan. Mutta eiköhän tämä korjaannu aika nopeasti.

Aika synkeä mieliala koko kontaktiasian kanssa.

Yhdessä kohdassa tehtiin myös välistävetoa kahdella hypyllä, nyt kun oli maksihypyt niin Killi meni tokasta hypystä ali. Hups. Joutunen nöyrtymään siihen että jotakin ehkä tarvitsee treenata maksirimoilla.

Safi teki muutamat kontaktit (mistä lähtien hyvä on ollut vapautussanamme?). Koitettiin myös välistävetoa, huutamiseksihan se meni, sekä mun että Sapun puolelta. Safi ei päässyt viime viikolla kertaakaan treenaamaan kun se vieraili moneen otteeseen siellä Hämeenlinnassa, joten tämänpäiväinen oli sitten aikamoista.

Sitten käytiin vielä metsässä lenkki, on niin mukavaa kun Safikin osaa nätisti juosta Kirvan ja Visan kanssa. Kelpien reitit väsyttivätkin pojat aika mainiosti.

Illalla vielä lyhyet treenit Ficon kanssa. Puomia treenattiin erikseen, ja se ei ole kyllä ikinä ollut noin nopea! Kerran F meni läpi, mutta muuten oikein hyvin. Rataakin tehtiin, yksi suoran putken jälkeinen kohta osoittautui aika mahdottomaksi. Ficolla oli parin viikon tauko takana, ja se paineli ihan kelpo vauhtia. Ensi viikolla toivottavasti päästään tekemään jotain pientä pariin otteeseen.

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Katsokaapas tätä!


Melkoisen mahtava juttu!

Selkä kuvattiin tuossa marraskuun alussa myös, normaalilta näytti.

maanantai 15. marraskuuta 2010

Hyvät harkat!


Tänään meillä oli treeneissä 17 esteen rata, jota suoritettiin säkäluokissa pareittain. Jos tuli virhe, niin piti tulla heti radalta pois ja toinen meni vuorostaan yrittämään. Tällä koitettiin saada meitä olemaan täysillä mukana heti alusta asti.

Kirvan kanssa tehtiin heti nolla, mutta pakkovalssia me ei kyllä vieläkään yhtään osattu ja sen jälkeenkin olin valinnut vähän typeriä ohjauksia. Mentiin toisenkin kerran nollalla, ilman pakkovalssia ja oli heti  parempi.

Toisella kierroksella tehtiin sama rata peilikuvana, tämäkin mentiin  kahteen kertaan nollana. Oli hauskaa päästä tekemään Kirvan kanssa tälläinen vähän erilainen treeni! Videoakin saatiin, kun Jonna oli taas ystävällisesti kuvaamassa. Kiitos!

Minusta on mukava tehdä nollia ja saada täytettä kisakirjaan. Välillä se on ollut vähän niinkin kivaa että tekeminen on siitä kovasti kärsinyt. Mutta nyt täytyy sanoa puolustuksekseni että olen kyllä hyvää vauhtia oppimassa tästä pois! Toivon, että väkisinvääntäminen ei palaa kun alamme Kirvan kanssa enemmän kilpailemaan. Toisaalta, mun ja Geen valtti taisi olla se että osattiin aika monta kertaa vääntää oikeassa paikassa oikeaan aikaan nolla. Taito se on sekin!

sunnuntai 14. marraskuuta 2010


Tosikkotreenit 8.11

Kirva aloitti lokakuussa ryhmätreenit, kuulutaan VAUn tosikkoryhmään ja harjoitellaan siellä aina maanantaisin. Viime treeni näytti ylläolevalta, tein aluksi esteet 7-14 koiran oikealla puolella, tuolla alkusuoran puolella. Ongelmia oli hypyllä 12, kun en saanu tehtyä sinne kunnolla pakkovalssia. Ekalla yrittämällä K tuli kakkosputkelta ohi kun olin kolmosella vastaanottamassa, mutta tämä saatiin kyllä hyvin onnistumaan. Kirvan renkaaseen voi kyllä jo melkoisesti luottaa, perjantainakin meni sinne ihan järjettömän kaukaa ja vaikeista kulmista (tarkoituksetta) aina ihan oikein. 

Tokalla kierrroksella tein 12 takaakiertona ja se oli paljon helpompi. Tähän koitettiin myös tehdä saksalaista, mutta olin vähän typerä kun tein sitä aivan liian vaikeasti kun me ei olla moisia ikinä treenattu. 

Eka kerta kun K tuntui hiukan kulkevan tuolla liukkaahkolla mattopohjalla. Ei kyllä ikinä tehdäkään maksikorkeuksilla muuta kuin rengasta. Tahmealta silti tuntuu meno verrattuna omaan halliin. Mutta hyvä tottua monenlaiseen.

Lieroerkkari 14.11

Gibsonin debyytti valioluokassa. Tulos ERI. Ihan hyvin!

lauantai 13. marraskuuta 2010

Oranssia agilityä

Loppukesästä minulle tapahtui aivan mahdottoman hieno juttu. Sain kokeilla agilityä Ficon kanssa. Fico hullaannutti minut hetkessä. Se on innokas, nopea, pallohullu, elastinen ja vielä niin kauniskin. Olen ihan myyty tuolle mainiolle kooikerille ja onnekseni olemme saaneet jatkaa yhteistyötämme, joka on toivottavasti vasta alkutaipaleella. Kiitos Outi!

Kahdet kilpailut on takana, yhteensä kuusi starttia. Jokaisella radalla on ollut useampi hieno kohta, mutta toki myös niitä virheitäkin kun yhteistyö ei vielä ole aivan vakiintunutta. Treeneissä ollaan tehty melkoisia pätkiä ihan täysillä ja varmistelematta, se on ollut todellista terapiaa ja tuntunut aivan mahtavalta.

Ja joo, haaveissa on ollut joskus tulevaisuudessa hankkia spanieli. Mutta sen piti olla metsästyslinjainen cockeri eikä tuollainen hollantilainen. Onneksi Ficoja voi olla vain yksi, niin ei ehkä tule turhia houkutuksia.

Pikakelaus


Katsaus menneisyyteen ja nykyaikaan:

Safi

voi ihan hienosti. Eilen hän pääsi naisiin. Toukokuussa Sapu  nousi kakkosiin hienolla ja ylivoimaisella nollavoitolla Mikkelissä. Sen jälkeen ei olla kamalan montaa kertaa kilpailtu, koska lähes kahdeksanvuotias (turhaan) leikattu jalka ei ole yhtä vetreä kuin voisi olla. Ollaan kuitenkin treenailtu matalilla hypyillä pari kertaa viikossa. Tuntuu että iän myötä tuo tulee entistä kiihkeämmäksi, välillä kisoissa on esim. mahdotonta pujotella ilman että pitää sujahtaa 5 kertaa kesken keppien putkiin. Kontaktit Safi tekee kisoissa aina kuitenkin kiltisti ja hienosti. Näyttelyissä ollaan käyty sen verran että Porvoossa S oli ROP. Muuten arkeen kuuluu hullurallia Killin kanssa.




Kirva

on puolitoistavuotias! Ei enää ollenkaan niin rasittava kotioloissa, oikeastaan varsin mukava! Killi on treenannut vain agilityä, ja eka starttikin otettiin pari viikkoa sitten. Pientä kompurointia huomioimatta mukavaa oli. Näyttelyissä Kirva on ravannut jonkin verran, se on ollut muutaman kerran ROP ja kerran jopa RYP3 ja BIS3-juniori. Se on nyt myös BALTV, EEV, EEJV ja EE JMVA.

Attis

on onneksi myöskin voinut ihan hyvin. Kohtauksia on ollut, mutta vähemmän kuin aikaisemmin ja niiden välillä on ollut ihan suhteellisen pitkät välit.

Gibson

on myöskin aloittanut kilpailemisen. Tosin vain kahden startin verran kun oli vähän unohtunut opettaa keinu ja pussi. Mutta tällä vankalla kahden startin kokemuksella on mukava todeta että kontaktit ja kepit toimivat myös kisoissa. Tokihan Gib on myös kiertänyt vähän kehiä, ja sekin on nyt FI, EE ja LV MVA.

Finn Noir El Greco 14.11.01-15.6.10


Pakko kirjoittaa, että en ehdi unohtaa liikaa hienoja asioita. Vaikka ei kai ne koskaan unohdu. En vaan ole aikaisemmin pystynyt tekemään tätä, ajatus jostakin muistokirjoituksesta tuntuu niin lopulliselta. Se tässä onkin ollut vaikeaa ymmärtää, että tämä tosiaan on ihan lopullista. Grecoa ei enää ole.

Huomenna Greco olisi täyttänyt 9 vuotta. Tasan vuosi sitten juhlimme Kerkon synttäreitä Kemissä Kaamosrallin merkeissä (3 hyllyä ja 3 nollaa sijoilla 6,3 ja 3), ja 8-vuotias koirani tuntui olevan ihan elämänsä kunnossa. Niin se varmasti olikin, mutta muutamaa kuukautta myöhemmin kaikki vain kävi kovin nopeasti.

Yhdestä asiasta olen todella iloinen. Ei olisi juurikaan ollut mahdolista viettää yhtään enempää aikaa Grecon kanssa sen parina viimeisenä vuotena. 2008 syksyllä muutimme Geen kanssa Kaarinaan ja olimme erottamattomat. G oli mukanani joka päivä koulussa, ja vapaa-ajan aktiviteettimme koostuivat lähinnä kimppalenkeistä ja tietenkin treenaamisesta. Treenasimme ja kilpailimme tuona aikana enemmän kuin koskaan. Kiersimme Suomea hullun lailla, kisakirjan rivit vuorottelivat Oulun, Kemin ja tietenkin Turun kotikisojen välillä. Nyt olen jokaisesta kilometristä kovin kiitollinen. Tiedän Kerkonkin olevan, se rakasti autoilua.

Arkielo matkoineen oli Grecon kanssa mukavaa. Se oli kiltti ja sosiaalinen toveri, johon pystyi luottamaan joka tilanteessa. Harrastuskaverinakin Kerkkis oli oiva. Sen kanssa saattoi kokeilla mitä vain ja aina se oli yhtä innostunut ja kärsivällinen tumpelon ohjaajan kanssa. Grecon kanssa en päässyt kehittymään kovinkaan hyväksi agilityohjaajaksi, koska se paikkasi kaikki virheeni ja oli aivan uskomaton agilitykumppani. Agility Geen kanssa oli nautinnollista. Siinä oli aimo annos varmuutta, helppoutta ja luottamusta. Nuo elementit harvemmin näkyivät kisasuorituksissamme, mutta siksi sitä aina jaksoikin yrittää kun tiesi että kyllä ne siellä jossain ovat.

Viimeiset kisamme olivat joulukuun alussa ATTllä, en onneksi tiennyt niiden jäävän viimeisiksi radoiksimme joten tavoitteena oli vain tehdä hyvät pysäytyskontaktit, ja ne tehtiinkin. Tässä lainaus blogipäivityksestä: "3 rataa joista tuloksina 0, 5 ja 0 ja aivan huippuhyvä mieli. Olin kerrankin reilu niin koiralle kuin itsellenikin ja kaikki kontaktit tehtiin todella kunnolla ajasta välittämättä. Triplanolla jäi yhden riman päähän."
Greco oli melkoinen nollakone ottaen huomioon meidän (minun) kaikki puutteet. Greco hoiti aina oman osuutensa kunnialla ja antoi minun yliyrittää, alisuoriutua, jännittää, unohtaa radan tai mitä nyt milloinkaan keksin.

Grecosta ei ikinä ehtinyt tulla agilityvaliota, mutta kesällä 09 saimme ensimmäisen agilitysertimme Agirodusta ja sitä ennen meiltä oli kaksi nollavoittoa hyppyradoilta. Tuloksellisesti hienoja kisoja olivat piirinmestaruuskilpailut joista saimme sekä pronssia, hopeaa että viimeisenä vuonna kultaa. Ihan huippujuttu oli myös kuulua B-maajoukkueeseen kaudella 08-09. Hienoina kokemuksina pidän lisäksi ensimmäisiä SM-kisoja ja MM-karsintojani.

Ei Kerkko suinkaan ollut pelkkä agilitykoira. Muisteluni vain liittyvät suurelta osin agilityyn, koska se oli niin iso ja tärkeä osa meidän elämäämme. Alunperin G hankittiin ihan perhekoiraksi, ja sekin tehtävä taisi onnistua aika loistavasti, koska Grecosta lumoutuneena on noita nelijalkaisia tupsahtanut muutama lisääkin.

Mitä tahansa ylistyssanoja Kerkosta kirjotankin, kuulostavat ne latteilta.
Greco nyt vaan oli paras. Aivan uskomaton onni osui kohdalle kun sai elää Kerkon kaltaisen koiran kanssa, mutta kiitollisuudesta huolimatta mietin joka päivä kuinka epäreilusti kaikki loppui. Olisin halunnut sille vielä parin kisavuoden jälkeen leppoisan vanhuuden mukavine köpöttelylenkkeileen ja autoretkineen ja eläketokoa jossa olisi saanut haukkua niin paljon kun ikinä haluaa. Sen sijaan se joutui olemaan viimeiset kuukaudet minimiliikunnalla ja kärsiä kiukkuisista kasvaimista. Silti se ei valittanut, ei näyttänyt juurikaan merkkejä pitkästymisestä tai turhautumisesta.

Tiistaina 15.6 kävin Grecon kanssa viimeisellä lenkillä. Ennen lenkillelähtöä otin pihassa muutaman valokuvan Kerkosta ja se halusi tehdä vielä viimeiset puomin kontaktit. Olisi saanut hypätä vaikka kuinka korkealta, mutta tokihan Greco osasi ne hienosti. Metsässä ei välitetty kasvaimista, vaan G sai juosta vapaana ja haistella kaikkea ihan niin kauan kuin halusi. Välillä toki piti juosta syömään nakkia. Sitten koittikin jo aika kun piti rutistaa maailman rakkainta Kerkkoa viimeisen kerran ja kertoa kuinka paljon sitä kaikki rakastavat ja jäävät kaipaamaan.

Kiitos Greco, olit aivan uskomaton.