Wouldn't you like to know, you big prick!

Ahvenanmaan reissu noudatti perinteitä. Huonoja tuloksia ja typeriä mokia, muuten mukavaa.
Kisat jäivät meidän osalta vähän tyngäksi, kun sunnuntain aikataulu oli katsottu väärin ja ei sitten ehditty sunnuntaina startata lainkaan. Kyllähän se vieläkin vähän ketuttaa, mutta onhan tässä pahempiakin asioita kuin yksi väliinjäänyt startti.

Tässä parit pätkät meidän radoista:

Kirva kulki mukavasti, mutta itse tein ihan liikaa kaikkea todella rumaa. Nollan tekeminen voi kyllä olla aivan tavattoman vaikeaa.

Tässä pidempi muistio retkestämme, mutta se ei välttämättä kiinnostaa muita kuin Mertsaa ja Virtsaa.

And if you leave here you leave me broken shattered

Attiksen nimikkolaulu.

Tänään on kuulkaas juhlan paikka. Attiksen kuusivuotissynttärit!
Monta tilannetta on kuuden vuoden aikana ollut, joissa ei olisi kyllä uskonut tämmöisenkään päivän koittavan. Tässä sitä kuitenkin ollaan.

Olen erittäin kiitollinen että, edes lääkkeiden suomalla laina-ajalla saamme tästä maailman parhaasta lierosta vielä nauttia. Toki epilepsia ja rankahko lääkitys ovat jättäneet jälkensä Attikseen, mutta se taitaa toivottavasti olla enimmäkseen meidän ihmisten murhe.

Olen sanonut miljoona kertaa, että jos olisi mahdollista saada terve versio Attiksesta, niin en miettisi asiaa hetkeäkään, vaan ottaisin cavalierin riemusta kiljuen. Attis on ollut minulle aina jotain vähän spesiaalia, suorastaan heikko kohta. En minä tätä osaa paremmin kuvailla, mutta Attis on ihana.

That's going to be in my digestive tract for seven years!

Ehkä minäkin jossain vaiheessa maltan tehdä jotain juttua viime vuodesta ja tästä nykyisestäkin, mutta en vielä.

Viime alkuviikon treenispurtin jälkeen onkin ollut hiljaisempaa. Perjantaina matkustettiin Turkuun, mutta siellä ei kyllä ollut koirille mitään sen kummempaa ohjelmaa suunniteltuna. Vuodenvaihde Turussa sujui oikein iloisissa merkeissä. Lenkkeilty ollaan pari kertaa kavereiden kanssa, maanantaina kävin nappaamassa Comtenkin mukaani ja lähdettiin lenkille Viivin ja Leevin sekä Annikan ja Mörkön kanssa. Comtella oli kivaa, mutta sen ääni on kyllä kamala. Toisaalta olisi kyllä metka ajatella että jos se painaisi radalla tuon äänen siivittämänä. Ihan ajatuksen tasolle kyllä hetkeksi jääkin, Kompuutteri kun aloitti tällä viikolla vasta alkeiskurssin.

Mutta sitten asiaan. Nimittäin ahvenanmaahehkutukseen. Huomenna sitä taas mennään! Ikäkriisiäni kyllä ruokkii  tietoisuus siitä, että tämä on seitsemäs vuosi peräkkäin Eckerön mittelöissä... Siellä on kisattu niin Grecon, Safin, Attiksen kuin nyt tietenkin Kirvan kanssa.

Talviset eivät olleet maisemat edes muutama vuosi takaperin (2008).

Attis, Greco, Wicky ja Dara