Liika on liikaa mut vähän on tylsää

23.3 Käytiin Ficon kanssa Jyväskylässä kisoissa. Meidät houkutteli sinne kolme hyppyrataa, mutta niinhän siinä sitten kävi että se agilityrata oli ainoa mistä saimme nollan. Sijoitus oli hienosti toinen.

Maaliskuun viimeinen viikonloppu oltiin Turussa. Kolme päivää agilityä ja kaksi yötä juhlaa. Ihan parasta! Perjantaina meillä oli Alen Marekovicin treenit, jotka menivät tosi hyvin. Tai Kirvaan ja suoritukseemme olin todella tyytyväinen, mutta nyt oli kyllä ensimmäinen kerta kun kohtasin koulutuksessa jotain vaikeita hetkiä persjättövakaumukseni vuoksi. No niistä selvittiin ja voittajina lähdettiin hotellille. Perjantaina koirat jäivät latautumaan kisaviikonloppua varten ja itse lähdin Klubille Olavi Uusivirran keikalle. Ja olihan se varsin suurienkin odotuksieni arvoista.

Lauantaina oli Kipen kisapäivä. Maksit olivat vasta iltapäivästä joten meillä oli hyvää aikaa hengailla aamupäivä. Käytiin joenrannassa käyskentelemässä ja nautittiin superkeväisestä ja ihanasta Turusta. Kisoissa tehtiin kolme ihan hyvää hylkyä. Kirva oli jopa suhteellisen miellyttävässä mielentilassa kisapaikalla noin muutenkin ja meillä oli kyllä tosi mukavaa. Illalla koirat jäivät taas tyytyväisinä nukkumaan kun lähdin Laten ja Ellun kanssa ulos, ei Turkua ilman Dynkkyä.

Sunnuntaina kisasi Tui, jonka radat eivät kyllä mitään kovin hienoja olleet. Niitä ennen ehdittiin kuitenkin käydä Kertussa syömässä ja nappaamassa vähän lisäseuraa kotimatkalle. Toisella radalla tultiin sentään toisiksi tuloksella seitsemäntoista ja jotakin ja saatiin kisalahjakortti. Se on aina iloista.

Turkureissun jälkeisenä maanantaina koirat kävivät Patricialla. Kippe oli ilahduttavan hyvässä kuosissa, mutta Tuilla oli tuo lantion tienoo jumissa ja Safi oli kauttaaltaan aika kaameana.

Viime viikon sunnuntaina käväistiin Riihimäellä kisaamassa kolme rataa sekä Tuikkeen että Rikin kanssa. Ei kyllä oikein sujunut nyt. Tuille kymppi ja kaksi hylkyä, oli siellä onneksi hyviäkin pätkiä mutta ehkä vähän nihkeää kuitenkin. Rikin agilityradoista ei juurikaan hyvää sanottavaa ole, Riki pelkäsi Riihimäen puukeinua eikä oikein suostunut kiipeämään aatakaan... No näin tällä kertaa! Hyppäriltä saatiin kuitenkin nollavoitto.

Tässä vähän Tui-filmiä, Riksusta ja vähän vanhempaakin esittämätöntä materiaalia.

Tänään käytiin korkkaamassa Heinolassa kenttäkausi. Olipa ihanaa. Vielä kivempaa oli että Kirva meni ihan hillittömän hyvin ja okseritreenikin sujui eikä Tuinkaan kanssa homma tuntunut ihan mahdottomalta. Ihanat nuorisolaiskikkurat.

Mitäs muuta... Ai niin! Tuike aloitti työt. Meillä alkoi töissä dobo-kurssit ja koska koulutusohjaajamme Nooran Rudy-partis on äitiyslomalla (lauantaina vietettiin babyshowereita!) niin Tuikkeesta tuli dobokoira.
Sunnuntaina Tui ja Kippe kisaavat Lappeenrannassa ja katsotaan josko päästään pääsiäisenäkin vielä kilpailemaan. Semmosta.

But then I realized that an eagle is slightly better

Viime sunnuntaina kilpailtiin taas Vuokkosilla pari rataa. Ekalla radalla Tuike tiputti ekan riman, ja myöhemmin samalla radalla vielä oivalsi että Marjohan on tainnut tulla paikalle ja keskittyi sitten lähinnä hänen paikantamiseensa. Hupsista.

Tokalle radalle lähtiessä Marjo oli jo tervehditty, joten saatoimme keskittyä tekemään nollavoiton. Hupsista.

Olin tämänkin päivän

Safilla oli jo tuossa pari perjantaita sitten synttärit, mutta haluan nyt vielä tännekin jotain asiasta laittaa.
(Kuvat jouluaatolta Repovedeltä.)

Helmikuun vika Safille tuli siis 11 vuotta mittariin! Aika paljon alkaa se jo olla. Sahvi tuntuu vähän papparaiselta jo minustakin, mutta ei toistaiseksi onneksi mitenkään huonolla tavalla. Ihan kaikilla lenkeillä se ei enää ole mukana, yleisimmin tehdään niin että aamulenkki on koko triolle sama, mutta iltapäivällä ulkoillaan erikseen nuorisolaisten ja vanhuksen kanssa.
Ihan hullua ajatella kuinka kauan meillä on ollut jo yhteiseloa rakkaan Sapun kanssa. Vielä hullumalta tuntuisi ajatella että sitä ei olisi, joten toivotaan vielä oikein montaa tervettä hetkeä meille.

They're all just speaking tongues

Päivä jolloin olisimme halunneet treenaamaan, mutta auto ei käynnistynyt.
(Voin paljastaa että Kirva menee kepit, se kun ei tuosta videosta oikein näy.)



Päivä jolloin autoon oli jo hankittu uusi akku.

The palms are down I'm welcomed back to town

Olipas metka viikko.

Kirva treenasi okseria (ylläri, en muista koska oltaisiin viimeksi käyty omalla hallilla ilman okseritreeniä) ja vähän rataa, Tuike treenasi kaikenlaista. Mulla on muuten tuossa kaksi okserikyvytöntä koiraa. Mutta Tuilla on takanaan vasta murto-osa Kipen treenimäärästä joten sen suhteen en ole huolestunut.
Tai no en mä jaksa enää olla varsinaisesti huolestunut edes Kirvankaan suhteen. Jos se ei osaa okseria niin voi voi. Kunhan ei satuta itseään siihen. Olen tässä pääni kanssa tullut viime viikkoina niin monta kertaa siihen tulokseen että voi hyvinkin olla että en enää koskaan tule saamaan taidollisesti yhtä etevää koiraa kun Kippe, niin olisi herranen aika sentään parasta alkaa viimein arvostaa sitä!

Me tytöt treenaamassa

Perjantaina lähdin Turkuun. Ilman koiria! Laskeskelin tuossa pikaisesti että olen viimeksi ollut Turussa ilman koiria vuonna 2010 kun lensin sieltä Budapestiin. Meinasin jäädä jo kylläkin Mäntsälään kun auton akku on kehnompi kun voisi ikinä arvata. Sain onneksi lisävirtaa ja ehdin tapaamaan tovereita ja nostalgisoimaan yhtä nuoruuteni suosikkibändiä. Lauantaina takaisin Viekkiin koska illalla oli luvassa Lahdessa Torstan Tuhertajien Iran-illallinen. Herkullista ruokaa ja hersyvää seuraa. 

Sunnuntaina kisattiin Vuokkosilla 3 rataa Ficon kanssa. Ekalta radalta saatiin nolla sijalla kahdeksan, ihan ok-rata, mutta kyllä se päivän paras veto oli ehdottomasti hyllytetty hyppäri, josta jäi kyllä mahdottoman hyvät tunnelmat.

Someone's got it in for me

Videoita blogitauolta:

Kesäisempää kisaa Ficon kanssa

Ja pari ykkösluokan nollaa ja yksi kakkosluokan nolla Rikin kanssa.


Isä ja poika, "mun" koikkeripojat. Ihanat!

Mega mega white thing

Sunnuntaina töpeksin ihan samalla tavalla Tuikkeen kummatkin radat. Jäin tönöttämään paikoilleni ennen keppejä kun pelkäsin vääriä esteitä, ja Tuilla meni sitten vähän hermo minuun ja keppejä ei meinannut mitenkään löytyä, ja sitten kun ne löytyivät niin niitä ei oikein maltettu pujotella loppuun asti. Tai no hyppärillä kyllä meni heti ekalla loppuun, mutta sisäänmenossa säädettiin tovi.

Lisäksi Tuike tuli ekalla radalla tokasta aasta läpi ja tiputti ekan riman. Muuten meni ihan hyvin, jopa pelkäämäni serpentiinit ja yksi välistävetokin. 

Sanottaisiinko vaikka niin, ettemme ehkä vielä Tuikkeen kanssa ole sellaisella varmuuden tasolla missä kahden viikon treenaamattomuuden jälkeen pärjäämme kilpailuradalla.

Tässä sähläysvideo:

Rikillekin haettiin kaksi hylkyä, ekalla radalla homma kosahti heti tuohon putkipuomierotteluun ja tokalla radalla sain senkin ennen keppejä väärälle hypylle.

Ei se mitään. Vaikka radoilla tuli ihan hulluna kaikkea säätöä kummankin kanssa, niin iloisin mielin lähdettiin kotiin. Kummatkin ovat kyllä niin mainioita. 

With two shots and a world of pain

Viime viikolla ei treenattu kertaakaan. Eilen oltiin fyssarilla, joten tälläkään viikolla ei enää treenata. Paitsi Ficon kanssa kyllä tehtiin eilen pikkutreeni.
Sunnuntaina Tui kilpailee kuitenkin kaksi starttia Vuokkosilla. Ja Riki myös!

Lauantaina vietettiin Torstain Tuhertajien venäjäiltaa. Erinomainen ilta. Katsotaan mikä maa osuu karttakirjasta seuraavan emännän kohdalle.

Meikä ja Tosca illallisilla

Ensi viikolla treenavat sitten nuo omatkin.

These are the lines that we straighten every year

Pari rataa Vuokkosilla tänään. Ekalla liike kyllä pysähtyi mutta rintamasuunta täysin työnsi Tuin väärälle hypylle. Siitä vielä puomikäynnin kautta kepeille ja loppurata menikin mukavasti.

Tokalla radalla ei normaalia kaarratusta kummempaa, ja täten voinkin kertoa että Pikku-Tui on nyt kakkosluokkalainen!
Tuo pieni vaalea on kyllä tuonut niin paljon iloa elämään, ja kisapäivät sen kanssa ovat ehdottomasti yksi niistä jutuista.

Jäähdyttelylenkillä oli ihana katsoa tuoretta kakkosluokkalaista kirmaamassa Hopun, Bobin, Jatan ja Cocon kanssa. Ja pärjäsivätpä nuo edellämainitut Torstain Tuhertajatkin tosiaan mainiosti.

Nakkelin maratonin vaikka puolikkaan just juoksin

No Ahvenanmaallahan me tietenkin oltiin taas.

Auto oli lastattu minulla, Merillä, Safilla, Kirvalla, Tuikkeella, Sinnillä ja Hopulla. Ääntä siis piisasi. Mutta niin muuten piisasi tällä kertaa menestystäkin! Kiltit vaaleat jyräsivät ja tuhmempi tummakin pärjäsi ihan hienosti. Iso tumma kärsi ripulista (Safi, en minä).

Tuikkeen kanssa tehtiin eka nolla! Ja tokakin! Ja se voitti kummatkin radat! Siistiä! Ja sen kanssa on maailman parasta hengata kisapaikalla!

Kirvan radoilla rimat olivat kamalan korkealla, mutta niistä ei tippunut kuin ensimmäisen radan ensimmäinen rima. Hyvä Kippe! Siltä ekalta radalta tulokseksi jäi se vitonen, tokalla tehtiin nolla ja oltiin kolmansia, ja kolmas oli hylly. Olen tosi iloinen Kirvan radoista. Meillä kun ei tuo loppuvuosi oikein hyvin mennyt.

Sunnuntaina meinasi tulla vähän kiire laivaan, kun eksyimme metsään. Matkaa Maarianhaminaan oli vielä muutamia kilometrejä, ja kellon tikittäessä puolta kahta alkoi paniikki jo vähän hiipiä koska laivammehan lähti 14.25 ja sijainnistamme ei ollut tietoakaan. Satuimmepa löytämään jonkun pikkuisen tien, jota pitkin sattui joku sinä sunnuntaina vielä ajelemaankin. Koirakomppanjamme pysäytti tuon pahaa-aavistamattoman kulkupelin ja paniikissa kadonneella ruotsilla saatiin tilanne jotenkin haltuun. Hyppäsin Tuikkeen kanssa avuliaan ohikulkijan autoon ja Meri jäi tielle odottelemaan neljän koiran ja kahden remmin kanssa. Köyhällä kielelläni ja köyhillä koordinaateillani kuitenkin löydettiin meidän auton luokse, josta sitten kaahasin hakemaan loppuseurueen ja ehdimmepä vielä laivaankin tuhlaamaan palkintolahjakortit. (Lisää Chuckseja ja Urbanearseja!)

Miltäs se meno nyt maistuu?

Näpsäkkä puolen vuoden tauko tässä ollutkin. No käydäänpäs nyt koko vuosi sitten läpi:

Tammikuussa vuosi aloitettiin perinteisesti Ahvenanmaalla. Sieltä tuotiin mukana jopa yksi nolla!
Reissattiin taas Oulussa ja leireiltiin iloisin tunnelmin ja onnistunein treenein.

Uusia tuttavuuksia

Helmikuussa kilpailtiin Leevi-valkkarin kanssa ja noustiin kakkosiin. Kisattiin myös Rikin kanssa yhden nollavoiton verran. Hiihtolomailin Skotlannissa.

Maaliskuussa kilpailtiin tasaiseen tahtiin sekä Kirvan että Ficon kanssa.

Huhtikuu oli hyvä agilitykuukausi! Kirva sai tuplan ja tärkeimpänä tietenkin valioitui. Valioitumista juhlittiin erittäin railakkaasti jännittävin seurauksin.

Toukokuussa alkoi tulla vähän paniikki Ficon sm-nollien kanssa ja kilpailtiin aika paljon. Haminan näyttelyssä pojat kävivät hakemassa vähän ruusukkeita, ja itse vietin syntymäpäiviäni Espanjassa. Käytiin ihanalla retkellä Suomenlinnassa.

Kesäkuussa todettiin että eipä saatu Ficolle tuplaa. Kisattiin Kirvan kanssa surkeat SM-kisat ja Keiran ja Ficon kanssa vähän paremmat iltakisat ja joukkuerata. Wicky oli hoidossa, ja käytiin mm. Riihimäellä kisaamassa. Lenkkeiltiin ja uitiin paljon. Juhannus oltiin tietty Tuorlassa, Late lähti mukaan ja reissusta saatiinkin melkoisen mainio.

Heinäkuu aloitettiin agirodulla jossa meidän kilpajoukkue oli hienosti toinen. Oltiin ekaa kertaa Klagissa, ja mennään varmasti jatkossakin. Tavattiin paljon kroateja rotumestiksissä. Oltiin karsinnoissa. Tai siis oltiin Seinäjoella, karsintoihin ei päästy koska olin möhlinyt rokotusten kanssa. Vuoden emämoka. No, oltiinpahan festareilla kuitenkin. Lomailin Kreikassa. Tehtiin huikea retki Jämsään.

Kroatit kakkosina

Karsinnat vaihtuivat pikkuisiksi festareiksi

#jämsäkesä2013

Elokuussa Tuike tuli hoitoon. Myös Fico oli hoidossa, ja on tervetullut jatkossakin! Kirva kävi suojelukoiratestissä vähän mamoilemassa. Tehtiin Viivin ja koirien kanssa spontaani yöllinen retki Turkuun.

Syyskuussa kilpailtiin piirinmestaruudet, joista Ficolle nolla ja Kirvalle hyllyjä. Treenattiin ja uitiin. Tuike oli vielä koko syyskuun hoidossa kunnes lähti ihan kuun lopussa takaisin Marjolle kun Kiusan pennut lähtivät maailmalle.

Lokakuussa Tuike tuli takaisin. Tällä kertaa ihan pysyvästi. Eihän siitä voinut enää luopua. Kolmas koira ei ollut mitenkään suunniteltu juttu, eikä sen nyt herranen aika sentään pitänyt olla pieni vaalea (ja aikuinen) mudinarttu, mutta näin kävi nyt. Ja ihanaa että kävi.
Gibson kävi luonnetestissä. Testiä ei valitettavasti ole videolla, mutta hirveän hienosti pieni liero oli testin luovinut.
Koikkerionnistumisina saatiin Ficolle tupla ja Riki nousi kakkosiin! Syyslomailin Skotlannissa.

Marraskuussa Tuike kilpaili ensimmäiset kilpailunsa. Se Turun reissu oli muutenkin yksi parhaista. Hiphoppia, banjoa ja pari voittoa. Letkeää! Käytiin kisareissulla myös Jyväskylässä, jossa sekä Kirva että Tuike hakivat kasan hyllyjä.

Joulukuussa oltiin perinteisesti messarissa, josta Kirvalle pari titteliä. Kilpailtiin Rikin kanssa yhden nollavoiton verran, mutta Fico, Kirva ja Tui tyytyivät hylkyihin. Jouluaattona käyskenneltiin Repovedellä.

Repovedellä

Sanoisin, että hyvä vuosi. Tai siis erinomainen, koirat olivat terveinä ja sain uuden perheenjäsenen. Täytyy olla tyytyväinen.

Tänä vuonna tavoitellaan tavoittelemattomuutta ja koitetaan tehdä yhtä ikimuistoisia juttuja kuin viime vuonna.

Koitan sisäistää että Kirvan kanssa ei välttämättä tahkota nollia, mutta tehdään sitäkin hienompia juttuja radoilla. Tuikkeen kanssa säilytetään tämä oivallinen ilo ja rentous vailla mitään paineita. Safi toivottavasti pysyy skarppina autovahtina kisoissa edelleen.