lauantai 25. joulukuuta 2010

Golden Skans

Olemme poikien kanssa täällä kotikotona joulua viettämässä ja koneelta löytyy mukavia vanhoja talvikuvia.






keskiviikko 22. joulukuuta 2010

1517

Jopas oli mukava päivä tänään. Meri ja Kiusa tulivat tänne treenaamaan. Oltiin juuri oikeaan aikaan liikenteessä, aamulla ei vielä ollut liian kylmä. Ei tullut yhtään viileä lämmitellessä, treenatessa eikä jäähdytellessä. 

Minä treenasin Kirvan kanssa sopivasti, en siis liikaa! Tein muutamia palkattuja käännöksiä, vähän tiukkaa takaaleikkausta ja puomia ja aata. Notkoselkäsuorituksia ei aalla onneksi tänään näkynyt. Puomilla Kirvan ajatus on niin hyvin eteenpäin, tuon kun saa pidettyä.

Safi teki ihan vähän myöskin matalilla hypyillä. Se on kyllä hauska kun se on ihan raivopäänä, räkä vaan lentää. Killikään ei niitä hiljaisempia kavereita ole, mutta kyllä Sahvi taitanee sen voittaa. 

Nyt on muutaviksi seuraaviksi päiviksi luvattu niin kylmää, että ei taideta tareta treenaamaan. Sunnuntaina olisi tarkoitus mennä Outin ja Ficon kanssa hallille. Sen jälkeen lähden muutamaksi päiväksi Unkariin, joten ei ennätetä enää treenaamaan ennen Hyvinkään kisoja. Ensi vuodeksi onkin sitten tiedossa aika hulppea treenipaikka, ei tarvitse pakkasista välittää!

maanantai 20. joulukuuta 2010

How the fucking hell can it be an Emmenthal loop?

Eilen sai taas vähän miettiä koko touhun mielekkyyttä. Ei edes pelkästään sen takia että meidän tekeminen näytti vähän taas siltä että sana agility on molemmille täysin vieras. 

Kippe tuli ekalla radalla kahdesta ekasta hypystä ohi, ja uusinnalla ekasta yli ja tokasta ali. Melkeen kaikki muutkin hypyt menivät ohi ja pari alikin. Tämä on juttu mikä muo on ahdistanut ihan suunnattomasti, kuka hemmetin idiootti on mennyt laittamaan makseille hyppykorkeudeksi 55-65 eikä esim. 45-55? Ja kuka toinen, vielä idiootimpi kenties, on mennyt ottamaan ihan tietoisesti pikkumaksin?

Tiedän kyllä että hyvin treenattu terve koira voisi hyppiä vieläkin korkeampia, mutta minulle ei ole mielekästä treenata kolme kertaa viikossa pelkkää hyppytekniikkaa ja jättää muu treeni sitten vähemmälle, koska nuokin ovat niin rankkoja koiralle. En minä tahdo laittaa Kirvaa tekemään järjettömästi työtä sen eteen, että mä tahdon harrastaa lajia, jonka säännöissä olisi vähän tarkastelemisen varaa.

No, toisella radalla ei sitten ollut mitään hyppyongelmia. Rimat olivat 60cm (mikä järki?), yksikään ei tullut alas, yhdestäkään ei tultu ali, ja muurikin pysyi ihan kasassa. Eikä Kirva vaikuttanut tippaakaan mietteliäältä hyppyjen suhteen, vaan kulki oikeestaan melkoisen hyvin! Kirvaa häiritsi ainoastaan ohjaaja, joka ohjasi välin 3-6 varsin rumasti. Loppuun asti roikuttiin nollassa kiinni, mutta puomin jälkeisestä hypystä työnsin Kipen sitten ulkokautta ohi. En korjannut tätä, joten hyl. Radan jälkeen olin kyllä tosi tyytyväinen, ei se kovin kaunista ollut, mutta Kirva oli niin taitava ja mainio. Muutama ihminen tuli kysymään multa että olinhan huomannut hypyn ohituksen. Joo, olin kyllä, mutta mitä mun olisi pitänyt tehdä? Korjata se kielto ja manata lopussa? Kieltojen korjaus on kyllä ihan vihoviimeistä puuhaa, varmaan kätevin tapa saada kyselevä ja hidas koira. 

Molemmilla radoilla parasta olivat ennen keppejä ollut hyppy jossa piti tehdä tiukahko käännös, ja sen jälkeen oli parasta takaaleikata kepeille. Nämä menivät aivan tosi hienosti.

Maailman turhauttavin laji.

(Maailman paras laji, vaikka olenkin viime viikkojen aikana ollut itku kurkussa lopettamassa koko roskaa aika moneen kertaan.)

lauantai 18. joulukuuta 2010

He just took the gall bladder

Viikon harjoittelut:

Keskiviikkona kontakteja. Ovat kerrassaan mainiolla mallilla, vaikka ovatkin pysäytysmalliset. Nyt kyllä heti alkuunsa päätän että en käy tekemässä pelkästään kontaktitreenejä usein. Olen ihan varma että ei niitä jankkaamalla ja hinkkaamalla saa paremmaksi. 

Tänään pikkuiset (ei tosin taaskaan niin pienet kun olisi pitänyt) treenit Sarin ja Onnin kanssa. Rata oli aika kaaosta, en yhdessä kohtaa saanut Kirvaa kertaakaan putkeen kun se haki koko ajan kepit sieltä putken takaa. Pari kertaa meni aika ilkeästi läpi lyhyistä hypyistä, joten niitä vahvistin valmiilla palkalla. Tässä asiassa olen ollut tosi huono, ei pidä pitää niitä itsestäänselvyytenä! Keinut ja puomit hyviä. Kepeillä ei kertaakaan mitään kummallista käyttäytymistä.

Huomenna sitä taas mennään!

PS. Pieneenkin budjettiin sopivaa extremeurheilua:  Emilia+minisukset+Safi+Kirva. Oli aikamoista!

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

So you're waiting and waiting

Kipen ekaa kisaviikonloppua vähän sensuroituna. Kiitos Ainolle Turun ja Satulle Seinäjoen videoista!



tiistai 14. joulukuuta 2010

It's a four-bounce ubique

No niin, nyt on taas vietetty pari varsin pitkää päivää messarissa.

Lauantaina kävin esittämässä Geenan tuloksin VAL ERI2 ja Finn Noir-koirat oikeutetusti voittivat kasvattajaryhmällään joten iltapäiväksi oli tiedossa pyrähdys isossa kehässä. 

Sunnuntaina kehässä oli Kirva, joka oli ROP kera sertin, cacibin ja tietty voittajatittelin. VSP oli Selma-sisko. Kirvalla oli pitkä päivä Pomppa-standilla, mutta tosi hienosti se vielä jaksoi isossa kehässä. Näin tuomari Blaz Kavcic saneli Kipestä: Big male, excelllent type. Very nice head, eyes a bit ?. Compact neck, good topline and body. Well set tail. Deep chest. Well angulated long legs. Balanced movement.

Tämän vuoden näyttelyt on nyt näytelty. Itse kävin ihan ennätysvähän näyttelyissä (ja agilitykisoissakin, mutta se ei ollut oma valinta), mutta Kirva saavutti silti vaikka mitä (JMV-10 BALTV-10 EEJV-10 EEV-10 PMV-10 V-10 EE JMVA) kun hänellä on pari varsin innokasta näyttelyynviejää. Safikin kävi kehässä pariin kertaan sekä Gibsonista tuli kolmen maan (FIN&EE&LV) valio. 

Mukavin näyttelypäivä oli ehdottomasti Porvoossa, sinne oli kroatispesialistille ilmoitettu ihan ennätysmäärä koiria, joten kehä ihan vilisi sukulaiskoirista. Kirva päätyi sielläkin rotunsa parhaaksi, ja iltapäivällä vielä nousi suuresta määrästä koiria BIS-3 junioriksi ja pääsi ykkösryhmässäkin jatkoon. Porvooseen oli ilmoitettu myös Safi, joka oli sekin ROP.

perjantai 10. joulukuuta 2010

Your reward will be in Devon

Olemme juu treenanneet tälläkin viikolla pariin otteeseen, vaikka alkuviikosta kärsin suuresta surkeuden aiheuttamasta agilityahdistuksesta. Irtisanouduin treeniryhmästäkin kun ei oikein miellyttänyt ajatus treenata liukkaalla matolla ja saada lisää tahmeita agilitykokemuksia.

Tiistaina oltiin hallilla Lotan ja poikien kanssa. Tein ihan liian pitkän treenin, joka ei edes mennyt mitenkään kovin hyvin. Niin ja kappas vain, niitä outoja "rytmihäiriöitä" kepeillä tuli nytkin, tosin nimi vaihtui kyllä ihan oikomiseksi. Lopuksi kaiken liian tekemisen päälle otin pienen tauon jälkeen vielä pari puomia ja kepit. Onneksi otin, ne olivat sen verran hyviä että ei jäänyt ihan kamala maku treeneistä.

Safi teki pari puomia ja keinua. Se oli aivan liian vähän, jos häneltä kysytään. Oli sitten tehnyt autossa häkkiinsä sellaisen vaatimattoman itsensä kokoisen reiän. Eipähän tarvitse enää avata luukkuja kun käyttää tuota häkkiä. Olen koittanut vähitellen alkaa vähentämään agilitytreenausta Safin kanssa, siitä tuloksena pari autossa hajoitettua takkia, pari purtua remmiä, yksi koiraverkon kiinnityshihna ja nyt tuo häkki. Ei kannata suututtaa Safia.

Eilen kävin ottamassa vähän maltillisemmat treenit, Kippe oli jälleen oikein hyvä.

Viikonloppuna messariin, itse olen hommissa, handlerina sekä sunnuntaina Kirvan kanssa kehässä.

maanantai 6. joulukuuta 2010

Don't tell me the Swiss water polo team lost again!

Pitkästä aikaa kunnon kisaretki! Kirvan kanssa kahdestaan Turun kautta Seinäjoelle. Aika perus reissu, paluumatkalla kello näyttää ihan liian paljon siihen nähden että navigaattori kertoo matkan pituudeksi kolminumeroisen kolmosella alkavan luvun.

Ensimmäisenä täytynee mainita, että olimme Kirvan kanssa kyllä paljon huonompia mitä olin odottanut ja suorituksemme olivat surkeampia kuin olin osannut aavistellakaan. Nyt on siis vähän hämmentyneet tunnelmat. Olen kuitenkin innoissani, tästä se nyt alkaa! 

Lauantaina ATTllä.  Eka rata oli aika sujuvaa, mutta hiukan pliisua* menoa. Loppupuolella sain Kirvan muurista ohi, joten siitä kielto. Ennen aata vielä toisestakin hypystä ohi ja siitä suoraan aalle.

Voitaisiin leikkiä, että toista rataa ei ikinä tapahtunut.

Kolmas rata tuntui vähän paremmalta, ainakin alussa. Sitten putkelta kielto ja puomin jälkeen olin valinnut väärän puolen, joten väärään päähän putkea.

Todennäköisiä (teko?)syitä huonouteen:

-Minä jännitin tosi paljon. Olin kyllä menossa ihan innoissani radalle Kipen kanssa, mutta samanaikaisesti oli sellainen tuskainen kylmä hiki päällä. Tämä oli aika uusi juttu minulle. En tiedä, että olisiko Kirva voinut sitten reagoida tähän. Kyllähän koirat hyvin vaistoavat jännityksen, mutta esim. Grecosta tai Safista en ole ikinä huomannut mitään.

-Irtoamisen/radanluvun puutetta mietin kyllä paljon. Mielestäni Kirva on aika etevä noissa mainituissa asioissa nykyään, mutta nuo esitykset kertoivat jotain aivan muuta. Olin myös suunnitellut ohjaukset huonosti, en jotenkin uskaltanut tai osannut tehdä oikeita valintoja juuri Kirvalle.

-En tiedä oliko se jännitys vai mikä, mutta tunsin oloni aika löysäksi. Käskytyskin jäi varmaan vajaaksi, normaalistihan  hölötän radalla ihan liikaakin. 

-Luotto. Todella kurjaa, että en ollenkaan ollut koirani arvoinen ohjaaja ja luottanut sen osaamiseen. Ja sen jälkeen kun jossain "helpossa" kohdassa tuli takiani virhe, niin tämä vain paheni. Esim. keinu, tein kaikkea todella epäloogista kun jostain syystä minusta näytti siltä että Kippe tekee lentokeinun.  Miksi tekisi? 

-Yksi seikka,  joka ei taatusti vaikuttanut mihinkään, on kisatilanne. Ihan samanlainen monsteri Kirva oli kisoissa kuin omalla hallilla treenatessakin. Huutaa minulle koko ajan ja tyrkyttää leluaan kaikille. Jännitystä en sen puolelta voi juurikaan aistia.

Sunnuntaina ajeltiin sitten Seinäjoelle rotumestiksiin. Rimat oli onneksi "vain" kuudessakympissä. Huh!

Hyppärillä sain heti alkuun todeta, että olin saanut irtoavan koirani takaisin! Alku tuntui tosi hyvältä, yksi rima tosin kyllä tuli alas. Tein ihan liian löysän takaaleikkauksen yhdellä hypyllä, ja kepeillehän pussin sijasta se vei. Kepeillä tuli myös joku rytmihäiriö.

Tokalla radalla tein alun tosi tökerösti, käskin kiertämään kakkosen, mutta olin samalla itse ihan väärään suuntaan, niin Kirva kiersi taitavasti koko kakkosaidan takana olleen putkenkin. Sen jälkeen rata jatkui aika kivasti, kepeillä tosin tuli taas joku rytmihäiriö. En minä näistä ole kuitenkaan ollenkaan huolissani, kyllä Kirva pujotella osaa. Aan kontakti tuntui aika hyvältä, ja sen jälkeen ohjasinkin väärään päähän putkea, hups.

5 rataa, 5 hylkyä. Seuraavissa kilpailuissa kyllä luotan koirani osaamiseen ja suunnittelen radat sille, enkä jollekin vieraalle osaamattomalle koiralle. Ja jos vaikka vähän juoksisinkin ja käskyttäisin. 

Huomenna treenaamaan!

*Oikeasti koko viikonloppu tuntui aika verkkaiselta. Plaah.

torstai 2. joulukuuta 2010

Zoom. Whoosh. There's two for you.

Pikaiset sanat vikoista treeneistä ennen ennen viikonlopun kilpailuja.

Oli ihan mahtavaa!

Me ollaan taidettu tehdä ratatreeniä viimeksi viime tosikkotreeneissä, ja nyt tahdoin ottaa pikkupätkät maksirimoilla. Kirva oli ihan mainio! Viime aikoina sen kanssa meneminen on tuntunut niin helpolta ja hallitulta, mutta se on tainnut johtua lähinnä huonosta pohjasta. Nyt kun pystyi kunnolla juoksemaan, niin sittenhän sitä mentiin. Vähän vähemmän ehkä niitä oikeita reittejä, mutta kylläpäs se kulki.  Rimoja tuli pari alas. Kontaktit sen verran hyviä, että ei oikeastaan harmita että tuli ilmoittauduttua agiradoille.

Kaksi yötä enää ja sitten päästään Kipen kanssa radalle! Vielä täytyy ladata soittimeen sille omat kisamusiikit, koska eihän Killipertin ratoihin voi tutustua Grecon, Safin tai Ficon lauluilla.