tiistai 25. kesäkuuta 2013

How are things on the west coast?


Viimeviikkoiselta lenkiltä Marin ja cockeripoikien kanssa, Marin ottama kuva

No ainakin west coast kids are fine, se tuli todettua pariinkin otteeseen.
Juhannusta vietettiin taas tietenkin kisoissa. Perjantaina kisattiin vain yksi startti, toisella olisi ollut okseri ja haluttiin päästä jo Paimioon lenkkeilemään. Siinä yhdessä startissa ei ollut okseria, mutta rimat olivat 65cm. Vaan yksikään ei tippunut! Toki sitten sähläsin siellä ihan urakalla muuta ettei vaan olisi liian hyvä fiilis jäänyt. Mutta Kipe hoiti osuutensa rehdisti. Sitten tosiaan lähdettiin Paimioon nautiskelemaan ja uiskentelemaan. Tänä vuonna majoittauduttiin ihan Turun ytimessä, joten lenkin jälkeen hiekkaiset koirat hyljättiin hotellille ja lähdettiin ilman niitä tutkailemaan juhannusmenoja.

Sunnuntaina kilpailtiinkin sitten ihan molemmat startit. Ekalla tuli yksi rima.
Tokalla Kirva hyppäsi pudottamatta maksimikorkuisen okserin!!! Pari huutomerkkiä lisää vielä!!!!
Ihan sen verran pitää kyllä vielä paljastaa että kompensaationa oli sitten lähdöstä varastus (palautin), tokan riman alitus, neljännen tiputus, aalta valahdus, ja puomilta varastus (palautin). Että mikä nyt sitten vaakakupissa kelläkin painaa... Mutta iloitaan nyt siitä okserista sitten!

maanantai 24. kesäkuuta 2013

You could've said something nice about my profiteroles

Onpas mukamas ollut tässä taas haipakkaa. Wickyn pariviikkoinen hoitojakso meni mukavasti, vaikka juoksutkin siinä alkoivat. Käytiin muutaman kerran treenaamassa kolmestaan Wickyn ja Kirvan kanssa, Kirvalla ohjelma hyvin hyppypainotteista (etenkin okseri!) ja Wickyn kanssa tehtiin kaikkea sekalaista. Aika paljon käytin koiria myös uimassa, Wicky oli oikea uimamaisteri, Kirva kehittyvä oppipoika ja Safi ansioitunut kahlailija. Wicky on kyllä ehdottomasti tervetullut hoitoon uudemmankin kerran.

Viikko ennen sm-kilpailuja oli muutenkin aika treenintäyteinen, tosiaan nuo parit treenit Wickyn ja Kirvan kanssa, lisäksi kahdet treenit Rikin kanssa ja yhdet sekä Keiran että Ficon kera. Siinäpä agilityä kerrakseen!

Perjantai
Perjantaina kisasin molemmat startit Ficon ja Keiran kanssa. Keiran kanssa nämä olivat ensimmäiset yhteiset startit, ja olikin hyvä päästä ottamaan vähän tuntumaa ennen joukkuestarttia.
Aloitettiin agilityradalla, jossa Keira teki ihan hyvän nollan. Tällä kertaa se riitti niinkin hienoon sijoitukseen kuin 4/85 ja ensimmäiseen sertiin, aikamoista! Ficon kanssa rata oli oikein hyvä myös, mutta sain sen ensin väärälle puolelle keppejä ja sitten lopussa tuli yksi ylimääräinen hyppy. Mutta johan huomasi että ei ole tuplanollapaineita, meno oli parempaa kuin aikoihin

Hyppärillä hyllytin molemmat koirat, Keiran pariinkin otteeseen ja Ficon yhdellä hypyllä. Mutta oikein hyvä fiilis jäi lauantaista joukkuekisaa varten.

Kuva: Tytti Käyhkö


Lauantai
Fico hoiti ensimmäisen koiran osuuden meidän kolmihenkisessä KOOHO-joukkueessa erinomaisesti ja saimme radalta ihan kelvollisen nollan. Keira oli tokana, mutta sen kanssa valitettavasti hylkäsimme sitten koko joukkueen kun se tulikin putkesta ulos ja ehti osua a-esteeseen. Ankkuri-Wimmalle ei jäänyt siis juurikaan paineita, ja he olivat iltapäivästä saaneet vitosen omaksi tuloksekseen.

Iltapäivällä kävin vielä treenaamassa hallilla Kirvan kanssa, ihan pikkuiset viimeistelyt ennen sunnuntaita. Yksikään 65cm rima ei tippunut ja meno tuntui melkoisen kivalta.

Kuva: Tytti Käyhkö


Sunnuntai
Koikkereitten kanssa oltiin kilpailtu hyvällä mielellä koko alkuviikonloppu, mutta sunnuntai olikin sitten oikea pettymysten päivä. Rata ei ollut mitenkään mahdoton, okseri toki ällötti mutta itse rataprofiilissa ei ollut meille mitään kummallista.
No, teimme sitten yhden surkeimmista suorituksistamme ikinä, en saanut missään vaiheessa rataan enkä koiraan mitään otetta ja emme menneet varmaan kahta estettä peräkkäin oikein. Olin mielestäni valmistellut itseäni ihan hyvin tähän kisaan, ja olisin ollut tyytyväinen mihin vaan suht säädylliseen suoritukseen vaikka nollaa ei olisikaan tehty. Mutta sitten tulee tälläinen räpellys, joka vetää maton ihan kokonaan jalkojen alta. Vaikka kuinka yritän pohtia niin en oikeastaan keksi ainoatakaan hyvää asiaa suorituksestamme, ja suorastaan hävettää että voimme tehdä jotain niin surkeaa. Minulla oli ihan karsea olo radan jälkeen, en voinut muuta kuin itkeä ja jäähdyttelyn jälkeen mennä vielä vähän lisää pillittämään autoon. En oikeasti vieläkään käsitä miten siitä tuli noin totaalinen floppi. Hyvä kun pystyn vieläkään miettimään koko pahuksen rataa.
Että niin, sellaiset sm-kilpailut tänä vuonna. Kiitos Outille ja Annelle että sain olla mukana myös Keiran ja Ficon kanssa ja siten kokea edes jotakin onnistumisen tunteita!

Illalla käytiin vielä Merin kanssa ottamassa palauttavat treenit, jotka (onneksi!) menivät ihan loistavasti.

maanantai 10. kesäkuuta 2013

To fall is connected to try

Kylläpä oli järkevä otsikko. Mutta ei sitä ole mistään mietelausekirjastosta etsitty vaan ihan tän hetken kuumimmasta lurituksesta!

Fall-osiosta (tai pikemminkin fail) vastasivat lauantain kisoissa Kirva ja Riki. Maksikolmosten hypyt olivat kuudessaviidessä ja näyttivät ällöttäviltä. Ja okseri oli ainakin kilometrin pituinen. Kirva hyppäsi kaksi ekaa hyppyä, piti ne ylhäällä ja sen jälkeen siitä oikein näki kun se lannistui tajutessaan hyppyjen raskauden ja korkeuden. Kaksi seuraavaa rimaa tulikin näpsäkästi alas ja loppuradallakin vielä pari lisää. Ja okserista ei arvatenkaan selvitty. Olin ihan todella surkeana ratamme jälkeen. Ei niinkään siksi että rimoja tippuu, vaan siksi että Kirva oikeasti ei tykkää noista kuusvitosista yhtään. Ei se niitä sen takia tiputa että se niin vauhdilla menisi ja roiskisi, vaan ihan siksi että ne on oikeasti aika paljon vaadittu siltä. Ja onhan ne myös minulle iso juttu, koska eihän tässä periaatteessa pitäisi olla mitään syytä miksi Kirva ei niistä pääsisi kunnialla yli. Se on terve, se on motivoitunut ja sen pitäisi olla ihan hyvässä fyysisessä kunnossa.

Rikikin näytti että ei ole mikään kone, vaikka tähän asti olen sitä aika lailla sellaisena pitänyt. Sen kanssa ei ole ikinä pitänyt miettiä mitään vireasioita tai että kiinnostaisiko sitä joku muu asia kun harjoitus jota olemme tekemässä. No, lauantaina ei Rikistä ollut agilityn tekijäksi. Jo lähdössä se oli kuulemma heti alkanut kuikuilemaan jonnekin muualle, ja kun kutsuin sen niin se lähti haahuillen tulemaan ensimmäisen hypyn ohi. Koitettiin siinä jatkaa, mutta tosi omituista se kyllä oli. Kontaktit oli surkeat, ja kepeille mennessä Riki päättikin alkaa lähinnä nuuskimaan niitä kepukoita. Se rata jäi meiltä sitten siihen. Aika käsittämätöntä, mutta jää toivottavasti ainutkertaiseksi tapaukseksi.

Wickyn kanssa saatiin myös hylky, mutta sen radasta ei jäänyt millään tavalla kämäset tunnelmat. Wicky lähtee puomilta vähän liukkaammin kuin Kirva, niin en sitten osannut ohjata sen jälkeisiä hyppyjä vaikka suorassa olivatkin. Mutta muuten hyvä!


Päivän parhaasta suorituksesta vastasi Jatta-cardigan, jonka kanssa kilpailin sen ihkaensimmäisen startin. Jatalla tuli vähän ongelmia uudenlaisella aalla ja sen yli kampeamisessa kesti aika kauan. Muuten työskentely oli oikein luotettavaa ja varmaa, tulos oli neljä ja jotakin. Hieno pieni corgi-koira!

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Lollipops are underrated, so cheap yet so satisfying!

No onpas näköjään ollut ihan tavattoman vaikeaa tämä kirjoittelu taas. Harmi, meni nimittäin hyvät hehkutusmahdollisuudet vähän niin kuin hukkaan. Tai voinhan minä tuota valioitumista vieläkin iloita, ei se mikään pikku juttu minulle ole! Ensimmäinen oma koirani joka agilityssä valioitui. Olin kasannut itselleni jotain typeriä paineita että olisi kiva saada Kirva valioksi ennen kuin se täyttää neljä. No synttärit tuli ja meni ja aika pian sen jälkeen sitten se sertikin sieltä tuli.

Kurajalat

Valiokoira menestyi myös merkittävän hienosti näyttelyssä. Haminan KV-näyttely oli vuoden ensimmäinen kehäkiertelymme, ja Kirva teki historiaa sijoittumalla ryhmässäkin. Neljäs sija isossa ykkösryhmässä inttinäyttelyssä ei ollut ollenkaan hullumpi juttu. Safikin oli Haminassa, mutta kiersi kehää kuin satavuotias muuli. Safi oli kuitenkin ROP-veteraani. Välittömästi kehän jälkeen Sapulta tippui ikää aika huimasti kun pääsi Kirvan kanssa irroittelemaan... Ei taida ihan Safin juttu enää olla nuo näyttelyt!

Mitäs muuta? Kisattu ja treenattu ollaan. Kirvalla on tässä ollut vähän kevyempi kausi menossa, mutta ei nyt mitään totaalista hiljaiseloa kuitenkaan. Yksi tyyppi, kellä ei todellakaan ole ollut kevyt kausi menossa on Fico! Nollien keruu aloitettiin myöhään, mutta sen piti olla ihan helppo nakki. No eipä ollut, pari rimaa ja muutama muu pieni juttu torpedoivat kerta toisensa jälkeen meidän tuplanollamme. Niinhän siinä sitten kävi että eilen, viimeisenä ilmoittautumispäivänä en saanut Ficon lomaketta Kirkkonummen suuntaan lähettää. Mutta surutyö on nyt tehty, samoin kuin sotasuunnitelma ensi vuodelle. Tänä vuonna nautitaan perjantaina isojen kisojen tunnelmasta ja lauantaina olemme uuden edustusseurani (KOOHO) joukkueessa. Starttaanpa joukkueessa myös erään mustan hevosen kanssa! Kirva kilpailee Kirkkonummella vain sunnuntaina.

Ai niin! Yksi kevään hienoimmista jutuista on ehdottomasti se, että Kirva oppi vihdoin uimaan. Vesi on aina ollut sille rakas elementti, mutta uimataito on ollut lähes olematon. Kovasti on aina yritystä riittänyt mutta eihän siitä räpiköintiä kummempaa ole tullut. Meri sai meidät pakotettua Helsinkiin uimakouluun, ja kyllä kannatti. Olin aika skeptinen asian suhteen, ei sitä ennenkään ollut liiveistä ja uittajasta ollut apua, mutta nytpä oli. Ekalla uintikerralla Kirvaa ei laskettu yksin yhtään menemään, mutta toisella kerralla saatoin jo heitellä lelua altaan toiseen päähän ja Kirva haki sen suhteellisen tyylikkäästi uiskennellen. Nyt sopii vaan toivoa että taito löytyy ja pysyy tulevaisuudessakin.

Matkalla Suomenlinnaan retkelle

Varsin innoissani odottelemme kesän rientoja. Laitoinkin tuohon sivuun meidän alustavaa kalenteria, ja mukavalta näyttää! Tänään tulee Wicky pariksi viikoksi kesäleirille meidän luo, oikein hauskaa saada toinen belgi taloon. Kivaa se on myös Safista, veikkaisin!

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Don't just dream in your sleep, it's just lazy

Lauantaina oli tosiaan vihdoin Kirvankin vuoro kilpailla. Saatiin hylky, nolla ja yliaikavitonen.

Hylkyradalla Kiibelillä oli aika hyvä meno päällä. Ei todellakaan kääntynyt kakkoselta mihinkään vaan jatkoi takana siintäville kepeille. Kontaktit oli aika vaarallisen näköiset, keinulla ilmassa venytteli jalkojaan takaisin kontaktille ja aalla lensi harjan yli ja mäjähti suoraan kontaktille etujalat maahan. Ei kovin terveellistä! 

Tokalla radalla kontaktit olivat vähän turvallisemmat, mutta olisi kannattanut tehdä ne tai jotakin muuta vajaa parikymmentä sadasosaa nopeammin niin meillä olisi tässä uusi valio. Mutta ihan hyvä näinkin. Sijoitus oli 6/~70.

Vika rata oli nihkeä. Ärsyttää kun tupla jäi siitä kiinni että Kirva jotenkin sekosi keppien keskellä. Mitäs ihmettä. Ei näitä ole pitkään aikaan ollut.


Eilen kävin Kirvan ja Leevin kanssa treenaamassa. Testailtiin uutta keinua (hyvä on!) ja tehtiin vähän rataakin siinä. Pojat olivat molemmat oikein ete(ne)viä. Jos nyt ei oteta sitä huomioon että toisen elämäntehtävä on kääntyä, ja toisen posottaa suoraa, niin on ne kyllä aika samanlaisia.

Tässä on vielä pari päivää armon aikaa pojilla ennen kuin hylkään heidät melkein viikoksi ja suuntaan Skotlantiin. On kyllä jo aikakin! Yksisarvisten bongailun ohella luvassa olisi ystäviä, pari keikkaa, keskiviikkokiinalaista ja muita rutiineja. Täältä tullaan VAL!


lauantai 9. helmikuuta 2013

D-D-Dance dance dance 'til you get it right

Tällä viikolla ei olla oikein päästy treenaamaan. On ollut hyytynyttä autoa ja loukkaantunutta kouluttajaa ja sen semmoista. Keskiviikkona tehtiin ihan pikaiset treenit Kirvan kanssa, eipä niissä mitään ihmeellistä.

Tänään oli taas kisapäivä. Ei tosin vieläkään Kipellä, mutta ensi viikonloppuna sitten.
Rikin kanssa käytiin Vuokkosilla kisailemassa pari starttia. Eka oli ihan tokavikalle esteelle asti nolla (surkeilla kontakteilla), mutta sitten tuli joku väliaikainen pussiunohdus ja selvittiin siitä vasta tuomarin nostoavulla sitten.
Tokalla radalla osattiin pussi, joten sieltä tuli nollavoitto!

Olipas jälleen iloinen agilitypäivä muutenkin, kun pääsin muutaman ryhmäläisenikin menoa ihastelemaan. Oikein paljon onnea Riitalle ja Toscalle sertistä, Melissalle ja Murulle voittonollasta ja Helille ja Foxille kolmosiin noususta!

Huono kuva, mutta edes hiukan kisatunnelmaa! Riki ja hänen haareminsa palkintojenjaon jälkeen.
Hoppu oli mainio leikkikaveri lämmittely- ja jäähdyttelylenkeillä.

Nyt olisi sitten tehtävä jotain (=treenattava) noille kontakteille, niin eiköhän me ihan ongelmitta nousta kakkosiin ja mukavampaa sitten sielläkin olla. Muutoinhan Rikin osaamistaso on ihan miellyttävä!

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Where's my fucking clap, where's my encore?

Sijoitus 4/65 ei pöllömpi sekään!

Olin tänään kilpailemassa maailman hienoimman agilityvalkkarin kanssa. Rata meni juuri kuten piti ja kakkosiinhan me noustiin! Lähdöistä en ottanut stressiä, olin päättänyt tehdä ne lentävänä versiona. Se vaan jännitti että kuinka suotuisat radat ovat moiseen.

Ekan radan alku oli kaksi hyppyä vinottain ja sitten kepit. Eihän siinä tarvinnut kuin laittaa Leevi oikeaan kulmaan, irroittaa panta ja kehoittaa lähtemään kepeille, kyllä ne hypyt siinä osui matkan varrelle. Kepeillä sain koiran kiinni ja siitä eteenpäin kaikki olikin selvää pässinlihaa. Leevin kanssa oli mahtava mennä, siinä on sitä voimaa ja paloa mitä pitääkin. Supervarmat kontaktit ja kepit ovat toki kiva pikku lisä. Totaalinen agilityeuforia!

Lisäksi minua ilostutti aivan tavattomasti matkaseuralaisten Riitan ja Toscan kaksi ekaa nollaa. Mikä ilon päivä!
Iloita sai myös siitä että PAWin nuorin kasvatti Hoppu aloittaa tänään kilpailu-uran, tätä armollista näytelmää en valitettavasti ehtinyt jäädä katsomaan kun omat koirat odottivat kotona. Hyvä siitä tulee, sen näkee jo nyt.

lauantai 2. helmikuuta 2013

I’m thinking about getting an Adamantium helmet

Olipas agilityntäyteinen loppuviikko.
Keskiviikkona oli Helenan treenit. Eka kierros meni hyvin. Toka kierros oli vähän liikaa ehkä.
Illalla treenasin pitkästä aikaa myös Ficon kanssa. Lähinnä kontakteja ja vähän keppejä.

Torstaina PAW! Esteet olivat sopivasti samassa muodostelmassa missä viime kisoissa haksahdimme ansaesteisiin kepeillemenossa, ja niinhän kävi nytkin. Ansaeste avokulman vieressä aiheutti lähes joka kerta joko sen hypyn hyppäämisen tai sitten kakkosväliin ajautumisen. Umpikulma ansaesteellä puolestaan sujui heti aivan hullun hienosti.
Safi pääsi vähän tokoilemaan ja tekemään parit kontaktit. Voi jukra kun oli herra onnessaan.

Perjantaina treenit Leevin kanssa. Pari kertaa yritti mennä renkaan välistä kun aan kontaktilta lähettiin, mutta muuten ihan hyvä. Paitsi että pikkupuomia lähti laukkaamaan niin kovasti että tippui sieltä. Onneksi oli tosiaan se pikkupuomi. Ei kyllä hidastellut seuraavilla toistoilla ollenkaan, mutta ei myöskään tippunut.

Huomenna sitten jotain jännää! Siinäpä teille kunnon cliffhanger.

lauantai 26. tammikuuta 2013

Going around this roundabout

Maanantaina treenattiin Helenan treeneissä parit pätkät. Kipe oli ehkä vähän väsynyt viikonlopulta ja rimoja tuli jonkin verran. Muuten meni kyllä ihan hyvin. Oli kuulemma jonkinlaista löysyyttä ja hissuttelua havaittavissa. Mutta toisaalta oon kyllä oikein tyytyväinen jos meidän meno näyttää siltä etten tee mitään. Jotain yhteistä muuten hyvässä näyttelyhandlerissa ja agilityohjaajassa! Kumpaankaan ei pitäisi kiinnittää huomiota.



Tänään hain suuren valkoisen kotoaan pienelle treeniretkelle. Treenattiin Leevin kanssa parit radat kuluvalta viikolta, ja ihan hyvin meni. Lähdöt olivat vähän jännittäviä, mutta muutenhan tuo otus toimii ihan mahdottoman hienosti. Onpa mainiota mennä sellaisen koiran kanssa jonka kontakteihin ja keppeihin voin luottaa ihan yhtä paljon kuin Kirvan kanssa.
Lempan jälkeen kehiin pääsi Kiibel. Ohjelmassa oli samat pätkät kun valkoisella toverillaan ja vähän hyppää&hop-erottelua. Hyvin meni, etenkin leikkauksien kanssa erot oli tosi makeita.

Treenaamassa oli myös Kirvan pikkusisko Mai!

perjantai 25. tammikuuta 2013

Vi dansar bättre utan kläder, så är det!


Ouluunhan se tie taas vei! Toisen epäonni on toisen onni, joten tuurattiin taas Ringaa Haukiputaan Next Level-leirillä viime viikonloppuna. Perjantaina lähdettiin rapsakasta 31 asteen pakkasesta, mutta perille pohjoiseen saavuttua asteita oli hädin tuskin viisi. Mikäs siinä. Pojat olivat tyytyväisiä hotelliasumukseen, molemmille löytyi oma sänky. Oma ilta sujui skypettäessä Skotlantiin ja senkin jälkeen varsin brittiläisissä merkeissä.

Skype-etkot!
Lauantaina saimme nukkua pitkään ennen kuin suuntasimme aurinkoiselle lämmittelylenkille. Päivän ohjelmassa oli sylkkäriä, tuplasylkkäriä, pakkovalssia, persjättöjä ja jaakotuksia. Listan kaksi viimeistä tietenkin korvasimme ihan vaan valsseilla ja pyörityksillä. Jouduin kiperään tilanteeseen kun Mikko kyseli että mikä ajatus minulla on tossa persjättö-ohjauksien kieltämisessä. Valinta on Kirvan tulon jälkeen ollut niin selvä, että en ole sitä ikinä joutunut edes itselleni perustelemaan, joten mitään kovin järkevää esitelmää en aikaiseksi saanut. Kotimatkalla hioin kuitenkin vastaukseni huippuunsa, ja homma on nyt itsellenikin selkeämpi kuin ikinä ja tekin saatte siitä pian ehkä kuulla!

Sylkkärit toimii ihan hyvin, vaikka kyllä Kirva niistä lähtee vähän omin päin, mutta sen tapauksessa se ei haittaa kun kääntyy kuitenkin niin mahdottoman pienesti ja lähtee oikeaan suuntaan. Tuplasylkkäriä ei oltu ennen edes varmaan tehty, mutta sehän oli oikein passeli juttu. Pakkovalsseista tykkään kanssa, ja Mari ihmettelikin kuinka kaukaa hypyn takaa voin ne tehdä, ei tarvitse paljoa siivekkeen takaa tulla merkkaamaan. Näihin sainkin mudileirillä kesällä oivalluksen ja täytyy sanoa että ne toimii meillä kuin rasvattu. Ehdin valssailemaankin noihin persjättökohtiin ihan kelvollisesti. Tosin täytyy muuten myöntää että yhdessä kohdassa tein persjätön kun Kirva tuli putkesta, ja se oli kyllä sellainen kohta että eipä ollut persjättö ihan valmiina kun Kirva mut näki, eli heti rakoili moraalini!


Sunnuntaina oltiin aamuryhmässä, ja päivän treeneissä oli ihmisnuolta, niistoa, (niistosokkaria), twistiä ja saksalaista. Jälleen kerran saimme poikkeusluvalla skipata nuo selän takana tapahtuvat asiat ja keskityimme noihin muihin. Ihmisnuolitreenin jälkeen kommentti oli lähinnä että kääntyypä se ällöttävän hyvin. Ja onhan se aika hyvä kyllä noissa. Itselleni hienointa tietenkin että vastapainoksi se myös irtoaa. Vaikka täytyy kyllä oppia vielä enemmän arvostamaan tuota Kirvan kepeyttä kääntymisissä, minähän tulisin hulluksi jos joutuisin hulluna työtä sen eteen tekemään. Tosin, kyllä hiukan otan krediittiä itsellenikin, pentuna ja nuorena tehtiin paljon pohjatyötä hoppien (eli lyhyiden hyppyjen) eteen. Kyllähän kuitenkin myös ymmärrän että kaikki kääntyminen ei todellakaan ole minun ansiotani, vaan ihan kroatigeeneissä.

Hirvittävän kivaa oli taas leireillä ja päästä treenaamaan oikein kunnolla. Kirva oli etenkin lauantaina ekan treenin jälkeen ihan hullun kuumana, ja taisi osua useammin käteeni kuin leluunsa. Ajoittain siellä superhienosti ja hillitysti käyttäytyvien koirien seassa saattoi ehkä hiukan hävettää kun me ollaan tälläinen yltiöpäisesti karjuva pariskunta.

Nyt me lähdemme treenaamaan kroatiseurassa, heippa vaan!

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Some say ya troubled boy

Huh mitkä kisat lauantaina! Kirva oli ihan hervottomalla tuulella! Normaalisti niin kevyesti ja helposti ohjattava Kippe hieman yllätti. Kaikissa leikkausta vaativissa kohdissa (ja näitähän meillä on paljon, koska leikkaukset on ihan parhaita) ei nuorukainen tullutkaan kovin nätisti ohjaukseeni vaan lähti aina suunnilleen ihan päinvastaiseen suuntaan. Lisäksi lähes kaikki hypyt menivät väärältä puolelta ja mitäs vielä. Oli kyllä niin onnetonta menoa että ei hetkeen!

Vikalla radalla vähän normalisoiduttiin ja otettiin vaan vitonen. Sekin kyllä tuli keppien aloituksesta, että ei kamalan kiva juttu.

Viime viikolla taidettiin treenata vain perjantaina. Kirva ja Mörkö saivat treenata keppejä suhteellisen övereillä putkihäiriöillä ja okseria tehtiin kanssa. Ei yhtään tiputusta!

maanantai 7. tammikuuta 2013

Till och med köttet var bättre malet

  • Ekalta radalta nolla, vaikka loppu olikin aivan kammottava suoritus
  • Tokalta radalta äkkiä ulos, Kirva tuli aasta läpi
  • Kolmannelta radalta tippui vika rima
  • Neljäs rata olikin aika kaaos, mutta parannusta viime vuoteen kuitenkin...
  • Kivaa oli!

torstai 3. tammikuuta 2013

Vi smiter till Åland paradisön

Tässä se tulee, vuosittainen hehkutus Ahvenanmaan retkestä!
Tänä vuonna reissukokoonpano on minä, Safi, Kirva, Meri ja Sinni. Kahdeksatta kertaa suunnataan merille näissä merkeissä. Luvassa toivottavasti hummusta ja agilityn huumaa.

Sunnuntaina oltiin Vuokkosilla kisaamassa kahden vitosen ja yhden hylätyn verran.
Ekalla radalla vähän liioittelin putken väärään päähän vetämisessä, ja Kirva oli lähdössä ihan muille suunnille. Siitä siis vähän säätöä ja kielto, mutta radan loppu kepeiltä eteenpäin oli melkoisen tyydyttävää toimintaa.

Tokalla radalla saatiin hylky. Tämä oli pitkästä aikaa aika kehno rata.

Kolmas rata oli hyvä! Jostain syystä ajattelin keppien jälkeen kahden leikkauksen (/sylkkärin) sijasta tehdä yhden leikkauksen ja yhden valssin, ja sehän oli todella ruma ja ääliömäinen valinta. Kirva siis eka suistui melkein väärään putkeen ja sen jälkeen tiputti seuraavan hypyn riman. Muuten ei kyllä valittamista. Paitsi keinut olivat turhan verkkaisia molemmilla agiradoilla.

PS. Tiedetään, otsikko oli todella ilmiselvä valinta, mutta en voinut vastustaa.