Du vet att eldarna brinner varje dag

Viime viikolla juhlittiin Kirvan synttäreitä Merin, Sinnin ja Hopun kanssa. Juhlat vietimme hallilla, kuinkas muutenkaan. Kirva teki rataa, joka meni muistaakseni ihan hyvin. Tosi rakentavaa kirjoittaa treeneistä tällä tavalla viikko myöhässä. Sen muistan, että yhdessä epäselvästi ohjaamassani kohdassa Kirva jatkoi huikean itsenäisesti putkeen ja vielä keinullekin eikä tullut minulta kysymään neuvoja. Hyvä Kirva! Olen sille niin monta kertaa koittanut kertoa, että jos ei tiedä mihin pitää mennä niin silloin saa ja pitää valita ihan mitä esteitä vaan.

Tehtiin yhdellä kierroksella ihan riittävästi, joten sain tokalla kierroksellani ratakaveriksi Simpan, jonkan kanssa tehtiin vähän hyssiharkkaa ilman hyssejä, meni muuten hienosti! Synttärijuhlat jatkuivat normaalin teollisuusaluekiertelyn sijasta ihan kunnon metsässä. Hopulla oli juoksu, ei paljoa Kippeä haitannut. Safi sen sijaan sai lenkkeillä remmissä, sitä olisi muuten saanut koko ajan hätistellä pois Hoppelin kimpusta. Meille ihmisille käytiin hakemassa vielä synttärifondatit, Kirva tuskin olisi synttäriherkkuja halunnutkaan kun tarjolla oli naruleluakin.

Ei kuvaa synttärisankarista, vaan rivakasta Sinni-ystävästäni. Kuva Ahvenanmaalta ja taas Viivin ottama.

Keskiviikkona heitettiin mukava lenkki Viivin ja Leevin kanssa. Olipa mahtavaa kun päästiin taas vaikka minne kun lumet olivatkin yllättävän hyvin lähteneet. Lenkin loppupuolella Safi intoutui jahtaamaan Leeviä, ja siitä saatiin ihan kunnon hippa aikaiseksi. Jopa Kirva yhtyi leikkiin, ja juoksi mukana suhteelllisen pienellä äänellä kannustaen. Harvinaista herkkua nähdä Safi ja Kirva leikkimässsä ilman järjetöntä mekkalaa.

Viivin ottama kuva lokakuulta, ei siellä vielä noin sulaa ole.

Perjantaina kävin hakemassa Comten matkaan ja mentiin taas Sipuraan lenkkeilemään Viivin ja Leevin kanssa. Kompuutteri on kyllä nopea! Ja pahaääninen. Onneksi käyttää tuota kimakkaa asettaan huomattavasti vähemmän kuin Kiivu.

Lauantaina kisattiin Riihimäellä. Eipä olisi taas paljoa paskempaa fiilistä voinut jäädä. Eka rata rämmittiin läpi jotenkin, tokalla noustiin ihan pikkuriikkiseksi hetkeksi suosta ja tehtiin rata ihan hienoilla pätkillä, hyppysertiä olisi ollut tarjolla mikäli tavaraa ei olisi tullut alas kympin edestä. Kolmas rata olikin sitten taas sellaista sontaa että ei siitä sen enempää. Minä alan kyllä olla melko solmussa ja umpikujassa tämän agilityn suhteen.

Viime lauantaina alkoi myös viikon pestini Lahdessa koira&talovahtina. Sen vaan sanon, että kyllä viisi koiraa on liikaa... Ihanaa päästä huomenna omaan kotiin, vaikka unikaveri-Attista tulee toki ikävä.

Jaahas, täytyy tulla huomenna ilmeisesi kirjoittamaan jotain tästä saamattomuuden viikosta, jotta pysyn tavoitteessani. Edes jossain asiassa.