Huutosakki

Rambling through the avenues of time

2012-02-28T21:46:00.000+02:00

Hyvää syntymäpäivää rakas Sahvi! 9 vuotta.

'

Kippe helmikuisissa treeneissä

Fico helmikuisissa kisoissa

Go go chaos

2012-02-11T12:34:00.000+02:00

Pidemmittä puheitta, tammikuun loput kisat:

22.1 Vantaa, Kirva

Ekalla radalla tuli yksi rima, puomin ylösmeno (seisoin itse edessä) ja sitten taas sellaisena oikein ilahduttavana virheenä kepit jäivät kaksi kertaa kesken. "=¤#"%)"¤%¤Q#&!!!???. Kontaktit olivat ihan kivat.
Toka rata menikin sitten heti alusta asti pieleen. Kielto kolmoselta, ohi vitosesta, pari seuraavaa väärin päin, kepeille sisään ja ulos väärin ja muuta mukavaa.
Kolmannella radalla ei ehditty sössimään keppejä, koska poistuimme heti neljännen esteen jälkeen. Kirva hyppäsi puomin kontaktin. Kertahan se on ensimmäinenkin.
Sanonpahan vaan että oli aika karsea mieliala Kirvan suhteen näiden kisojen jälkeen, ja vieläkin kyllä tunnen itseni ihan surkean agilityohjaajan perikuvaksi kun noita mietin. Ei luonnistu ohjaus eikä nähtävästi edes asioiden opettaminen.

22.1 Vantaa, Fico

Eka rata aika kaaosta.
Tokalla radalla pyörittiin vähän kepeille mennessä ja yhdestä putkesta tullessa, mutta muuten tuntui tosi hyvältä. Ficon kanssa jopa välistävedot voi olla kivoja! Radalta tuli nolla, kakkossija ja hyppyserti!
Kolmannellla radalla sählättiin puomin jälkeisellä hypyllä, mutta muuten kulki hyvin, paremmin kun edellisellä radalla. Harmi vaan että hätiköin viimeiseen (pimeään) putkeen lähettämisestä ja Fico tuli siitä ohi. Mutta loistava fiilis jäi. Jos nyt jotain miinusta, niin kontaktit olivat kyllä aika hitaat joka radalla, ekalla radalla jouduin puomin korjaamaankin.

Kuva: Veli-Pekka Suuronen

28.1 Lieto, Kirva

Ekalta radalta nolla. Kylläpäs tuntui mukavalta pystyä todella pitkästä aikaa tekemään ne hemmetin parikymmentä estettä ihan puhtaasti. Yhdessä kohtaa muurin jälkeen hieman tuli ylimääräistä, mutta muuten oli kyllä hyvä rata vaikka kello yrittääkin jotain aivan muuta vihjailla. Harmi ettei ole videota, yksi kohta meni nimittäin tosi hienosti.
Tokalta radalta hylky. Mutta tämä oli oikein hyvän mielen rata. Alussa mieltäni kaihersi keppimörkö edelliseltä viikonlopulta, mutta onneksi tein kepit niin kuin ne oli parasta tehdä, eli takanaleikkaus jyrkkään avokulmaan ja reiluhko sivuetäisyys&taakse jättäytyminen. Kyllä oli voitelua haavoille kun tämä onnistui. Mutta niin kuuluukin onnistua.
Kolmannella radalla tehtiin ihan kelpo alku. Pidemmälle ei päästy, koska Kippe koitti varastaa keinulta. Ei nyt ihan suju tämä touhu!

Wouldn't you like to know, you big prick!

2012-01-13T12:40:00.001+02:00

Ahvenanmaan reissu noudatti perinteitä. Huonoja tuloksia ja typeriä mokia, muuten mukavaa.
Kisat jäivät meidän osalta vähän tyngäksi, kun sunnuntain aikataulu oli katsottu väärin ja ei sitten ehditty sunnuntaina startata lainkaan. Kyllähän se vieläkin vähän ketuttaa, mutta onhan tässä pahempiakin asioita kuin yksi väliinjäänyt startti.

Tässä parit pätkät meidän radoista:

Kirva kulki mukavasti, mutta itse tein ihan liikaa kaikkea todella rumaa. Nollan tekeminen voi kyllä olla aivan tavattoman vaikeaa.

Tässä pidempi muistio retkestämme, mutta se ei välttämättä kiinnostaa muita kuin Mertsaa ja Virtsaa.

And if you leave here you leave me broken shattered

2012-01-06T10:00:00.042+02:00

Attiksen nimikkolaulu.

Tänään on kuulkaas juhlan paikka. Attiksen kuusivuotissynttärit!
Monta tilannetta on kuuden vuoden aikana ollut, joissa ei olisi kyllä uskonut tämmöisenkään päivän koittavan. Tässä sitä kuitenkin ollaan.

Olen erittäin kiitollinen että, edes lääkkeiden suomalla laina-ajalla saamme tästä maailman parhaasta lierosta vielä nauttia. Toki epilepsia ja rankahko lääkitys ovat jättäneet jälkensä Attikseen, mutta se taitaa toivottavasti olla enimmäkseen meidän ihmisten murhe.

Olen sanonut miljoona kertaa, että jos olisi mahdollista saada terve versio Attiksesta, niin en miettisi asiaa hetkeäkään, vaan ottaisin cavalierin riemusta kiljuen. Attis on ollut minulle aina jotain vähän spesiaalia, suorastaan heikko kohta. En minä tätä osaa paremmin kuvailla, mutta Attis on ihana.

That's going to be in my digestive tract for seven years!

2012-01-05T13:30:00.000+02:00

Ehkä minäkin jossain vaiheessa maltan tehdä jotain juttua viime vuodesta ja tästä nykyisestäkin, mutta en vielä.

Viime alkuviikon treenispurtin jälkeen onkin ollut hiljaisempaa. Perjantaina matkustettiin Turkuun, mutta siellä ei kyllä ollut koirille mitään sen kummempaa ohjelmaa suunniteltuna. Vuodenvaihde Turussa sujui oikein iloisissa merkeissä. Lenkkeilty ollaan pari kertaa kavereiden kanssa, maanantaina kävin nappaamassa Comtenkin mukaani ja lähdettiin lenkille Viivin ja Leevin sekä Annikan ja Mörkön kanssa. Comtella oli kivaa, mutta sen ääni on kyllä kamala. Toisaalta olisi kyllä metka ajatella että jos se painaisi radalla tuon äänen siivittämänä. Ihan ajatuksen tasolle kyllä hetkeksi jääkin, Kompuutteri kun aloitti tällä viikolla vasta alkeiskurssin.

Mutta sitten asiaan. Nimittäin ahvenanmaahehkutukseen. Huomenna sitä taas mennään! Ikäkriisiäni kyllä ruokkii tietoisuus siitä, että tämä on seitsemäs vuosi peräkkäin Eckerön mittelöissä... Siellä on kisattu niin Grecon, Safin, Attiksen kuin nyt tietenkin Kirvan kanssa.

Talviset eivät olleet maisemat edes muutama vuosi takaperin (2008).

Attis, Greco, Wicky ja Dara

I am convinced that it's all about eagerness

2011-12-28T22:09:00.000+02:00

Harvinaisen vakavat ilmeet

Onpa ollut treenintäyteinen alkuviikko. Meillä oli Merin kanssa tälläinen mukava pieni treeniviikonloppu keskellä viikkoa. Eilen oli myöhäisillan treenit joissa teemana takaakiertoja. Kyllähän Kirva kiertää siivekkeet tosi hienosti ja tiukasti käskystä kaukaakin, mutta puolella ei aina ole niin väliä.

Jos sille ikinä muuten tarvitsee mitään nostavaa ja virittävää sanaa, niin irroituskäsky kiitos toiminee siinä paremmin kuin nykyisessä roolissaan... Enpä muista koska oltaisiin viimeksi treenattu illalla, näytti Kiivu olevan aikamoinen iltavilli.

Tänään tehtiin sitten aamutreeni. Muuten meni ihan mukavasti, mutta kepeillä meinasi tulla vähän ongelmia. Radalla oli kohta missä koiran piti pujotella seinää päin samalla kun ohjaaja juoksee koiraa vastaan toiseen suuntaan ja tässä jäi pujottelu kesken. Parit toistot lelun kanssa ja sitten kyllä sujui villimmätkin versiot.

Toisella kierroksella tehtiin takanaleikkauksia, tiukkoja niiden olla pitää jos Kirvalta kysytään.

Safin kanssa ei nyt kovin ajatuksella mitään tehty, mutta se teki oikein hienoja aan kontakteja ja pari kertaa hienot sylkkäritkin ihan oikein. Palkaksi sai hajottaa jonkun autosta löytyneen lelun, koska en yhtään muistanut mihin laitoin maanantain jäljiltä Safin Cuz-pallon. Se on muuten ihan Sapun ykköslelu, se vinkuu, se on pallo ja se on kestävä! Muita leluja menisi aina vähintään yksi per treeni, mutta Cuz on kyllä kestänyt, kunhan ei tietenkään yhtään anna mälvätä.

Treenien jälkeen suunnattiin Renkomäkeen hyvälle lenkille, jonka jälkeen oli vuorossa hiukan ostoksia. Hyvinkin edullista puhvelinmaitomozzarellaa kyllä löysimme, mutta uutta reissukassia tai juomasankoja ei löytynyt edes vähemmän edullisemmin.

Making mama so proud but your voice is too loud

2011-12-26T17:48:00.000+02:00

Perinteiset tapaninpäivätreenit.

Kamala tuo törmäys tuossa. Kippe varmaan kauhistui kun tönötin edessä ja katsoi parhaaksi jäädä ilmaan roikkumaan.

Veteraaniagilityyn ei kuulu pujottelu. Ei ainakaan kaikkien välien. Enkä todellakaan osaa enää yhtään ohjata Safia. Mutta ei se mitään, se tykkää silti. Ja me tahdotaankin vaan leikkiä.

Treenien jälkeen tehtiin tunnin kuralenkki Mäkelässä. Kurassa olivat myöskin Kirvan niskahaivenet hänen pyörittyään ihmisen jätöksissä. Aina yhtä viehättävää. Onneksi, onneksi olin siitä vielä matkalla Lahteen käymään, koska täällä kotona ei ilmeisesti tuon myräkän takia tule vettä. Se siitä joulusaunasta sitten.

366 times bitten 732 times shy

2011-12-24T14:12:00.001+02:00

Eilen oli treenipäivä. Kirvan kanssa aluksi muisteltiin että mitä eroa onkaan hyppäämisellä ja hopilla, ja sen jälkeen Meri vähän juoksutti meitä. Tehtiin monta kertaa uutta pikkupuomia, siinä tuli jopa pari läpijuoksua, joten kovaa mentiin. Safi teki helppoa rallattelua, pikkupuomit olivat silläkin tosi hienoja.
Treenien jälkeen Mäkelään lenkille ja sitten meille syömään. Mukava pikku joulujuhla.

Äsken käytiin parin tunnin lenkki, pojat nauttivat kovasti eilen saadusta lumesta. Minäkin kyllä, kunhan sitä ei enempää tule että ladut pysyisivät poissa. Kohta ajattelin jatkaa Kirvan temppukoulun parissa. Tarkoitus olisi opettaa valojen kytkentää. Ja koska naksutin on ollut aika pitkällä lomalla, niin Safi taitaa jatkaa ihan vaan peruuttamisen harjoittelusta.

Tässä vielä yksi mehevä versio jouluklassikosta.

Nyt aatto jatkuu herrojen Gough, Grant ja Hornby seurassa!

Paraplyttipanna

2011-12-20T09:53:00.001+02:00

"Den mat man tillreder av det som råkar finnas i kylskåpet när det regnar så mycket att man inte vill fara till butiken."

Eilen treenattiin Lotan kanssa. Meillä oli kyllä varsin nihkeä päivä Kipen kanssa. Ensinnäkin tein ihan liikaa, ja sen mitä tein tein huonosti. Kannattaa silti katsoa ihan nuo videon viimeiset hetket, kiitti Lotalle.

Treenien jälkeen lenkkeiltiin Mäkelässä, ja sen jälkeen ajelin hakemaan lierot mukaan ja lähdettiin uudestaan lenkille. Attis ja Gib olivat oikein suloisia uusissa Sadepompissaan, mutta kyllä nuo valkoiset tassut on aika hurjat näillä säillä. Safin ja Kirvanhan tassut ovat ihan puhtaat, vaikka lattiani onkin jotenkin mystisesti törkyinen. Taitaa olla joulusiivouksen paikka.

Great Dane's cheekbones and teenage hormones

2011-12-19T14:47:00.001+02:00

(Tämä on sitten taas näitä Turun ylistyskirjoituksia.)
Viimekin viikko oli laiska. Maanantaina ja tiistaina tehtiin pitkät lenkit ja keskiviikkona treenattiin viikon ainoat treenit. Mutta ne olivatkin sitten ihan mahtavat! Kirva vaan on niin kovin taitava. Taitavia olivat myöskin Sinni ja Hoppu, mutta Safin treenit olivat varsin karu kokemus. No, ensi kerralla iloisemmin sitten.

Kuva täältä

Viikonloppu oli koirille ihan äärettömän tylsä. Perjantaina ajeltiin Turkuun, tällä kertaa Elinan luokse. Matkalla käytin poikia lenkillä Kaarinassa vähän muistelemassa vanhoja kotiseutuja. Illalla mentiin katsomaan pitkästä aikaa stand-upia.Tällä kertaa vuorossa oli englanninkielistä ohjelmaa, ja illan parasta antia oli kiistatta ruotsalainen Ahmed Berhan. Ehdottomasti parhaita koomikoita mitä olen ollut katsomassa.

Lauantaina pojat saivat aamulla ihan hyvän peltolenkin. Kirvan kanssa testailtiin myös vähän pudotetun esineen etsimistä. Se tekee kyllä kaikkia etsimispuuhia varsin kivasti hyvin vähäisestä harjoittelusta huolimatta.
Päivällä käytiin katsastamassa Logomo. Ihan kelpo kokemus sekin. Illalla kierreltiin tunnin verran sateista ja synkkää YO-kylää ja sen jälkeen olikin taas hyvä jättää pojat illaksi kuivattelemaan Elinalle.

Oli todella piristävä tälläinen pieni irtiotto arjesta. Ja oiva osoitus siitä, että ei sitä näköjään aina tarvitse mihinkään muualle Eurooppaan suunnata jos vähän matkailua halajaa (kuten olen tähän asti ajatellut ja tehnyt). Turku on niin eri maata. Kielikin siellä on kuin musiikkia korville. Ja mikä parasta, sinne saa varsin vaivattomasti koiratkin mukaan. Ei varmaan tule yllätyksenä että Tuulissuolla aiotaan suurin osa meidän talven kisoista kisata!
Aino ja Ellu: sanokaa sitten kun alkaa ahdistamaan kun pyörimme karvaamassa nurkkianne.

PS. Terkkuja sille kuka tulee meidän blogiin hakusanoilla "turun huutosakkit!".

Had a t-shirt on that said we're all gonna die alone

2011-12-12T18:53:00.000+02:00

Viime viikko oli laiska. Tässä on ihan kaikki mitä treenattiin:

Torstaina mentiin kyllä hallille Merin kanssa, mutta sitten todettiin että ei me jakseta ja suunnattiin lenkille urbaanimaisemiin. Heiteltiin jopa koirille keppiä. Niinpä, jos yhtään tuntee Sinniä ja Kirvaa, niin osaa ehkä vinkata että se ei ole se kaikkein fiksuin aktiviteetti.

Perjantaina pikkujouluiltiin kevyesti Annikan ja Viivin kanssa, lauantaina kun oli sopivan myöhäinen lähtö Jyväskylän kisoihin. Ajosää mennessä oli kyllä aika hurja, mutta onneksi olin tarpeeksi ajoissa matkassa.
Vuoden viimeiset kisat noudattivat kyllä kiltisti tutuksi tullutta tulossarjaa, eli pari hyllyä.
Kirva oli tosi hieno ja kulki kyllä oikein miellyttävän tuntuisesti. Itse puolestani oli ihan luokattoman huono, todella huolimaton. Ei niitä nollia nyt näin vaikea pitäisi olla tehdä.
Mutta silti ihan hyvät kisat, Kirva oli oikeasti huippu. Ja jotenkin aika hyvässä mielentilassa, täynnä sellaista hyvää ja innokasta energiaa, ei sellaista liikaa voimia vievää räjähdän-tähän-paikkaan-energiaa mitä usein kisoissa. Kisapäivä oli siis hyvä, varustetasonkin olin valinnut juuri oikeaksi, ei ollut liian kylmä eikä kuuma ja luntakin sopivasti. Safi pääsi kaikille lämmittelyille ja jäähyille mukaan, niin Kirva keskittyi muuhunkin kuin minulle huutamiseen.

Ja jottei ihan pelkäksi laiskotteluksi menisi, niin kyllä me yksi mukava uusi lenkkipaikka löydettiin viime viikolla. Taitaa vaan jotain latuja ilmestyä sinnekin pian.

Where might you find a diphthong?

2011-12-06T15:02:00.000+02:00

Olipahan rankka viikonloppu. Sekä lauantaina että sunnuntaina tuli oltua yli 12h messarissa.

Kirva oli kumpanakin päivänä ROP, sai tittelit ja cacibitkin. Lauantain cacibin myötä Kippe voidaan vahvistaa myös inttivalioksi.

Lauantaina tuomarina oli kroatialainen Dubravka Reicher. Ihan kivaa oli mennä kehään kun oli oletettavaa että tuomari on kroateja joskus aikaisemminkin nähnyt. Tuomarin mielestä Kirva ja Selma-sisko olivat hyviä rotunsa edustajia, vaikkakin paljon kevyempää tyyppiä mihin hän on Kroatiassa tottunut. Hyvä niin!

2,5 years, nice head and expression. Very good neck and topline. Good angulations and movement. Just enough strong bone. Very good coat. Correct bite.

Ryhmäkehässä koettiinkin sitten jymy-yllätys, kun venäläinen Evgeny Kuplyauskas valitsi Kirvan suuresta ykkösryhmästä kuuden parhaan joukkoon. Aika veto tuomarilta nostaa kroati esille.

Kuva: Viivi

Sunnuntaina tuomarina oli Harry Tast, hänen mielestään sekä Kirvalla että VSP Selmalla oli vähän liian lyhyet turkit. Hänen sanelemansa arvostelu kuulosti kuitenkin ihan Kirvalta, ja sen lisäksi ihan osuvalta luettelolta hyviä agilitykoiran ominaisuuksia.

2,5v uros, jäntevä ja tempperamenttinen kokonaisuus. Kevyt hyväilmeinen pää. Tasapainoisesti kulmautunut. Kevyt raajaluusto. Lyhyt turkki. Kiireiset, mutta säännölliset liikeet.

Oltuaan järjettömän pitkät päivät messukeskuksen hälinöissä Kirva alkoi sunnuntaina olemaan aika poikki ja koitti ahtaissa tiloissa alkaa kiukuttelemaan muille koirille. Muuten jaksoi kyllä olla reippaana ja esiintyikin hienosti.

Quite honestly. Not brutally honestly.

2011-12-01T23:27:00.000+02:00

Maanantaina kävin tekemässä pienin treenin. Vähän sivuetäisyyttä aalla ja keinulla sekä hyppytekniikkaa okserilla. Kirva teki aat paljon paremmin kun siellä ei ollut lelua valmiina vaan jatkettiin rataa. Esimerkiksi tuossa videolla ekassa toistossa ei ole lelua, mutta toisessa palkka odottaa hypyn takana. Ei se nyt onneksi mitään jää tuijottelemaan, mutta ihan kun jotenkin haluaisi varmistua lelun saamisesta tekemällä superhuolellisesti, mikä näyttää toki vähän tylsältä. Keinut sen sijaan olivat parempia lelun kanssa, eivät mitään hyviä siltikään.

Safi teki saman a-treenin kuin Kippe. Kontaktit oli ihan hyviä, mutta noissa takaaleikkauksissa olisi todella paljon parannettavaa.

Tänään oltiin treenaamassa Lotan ja poikien kanssa. Kirva tuli aluksi pari kertaa ekan riman ali. Rimoja oli sekalaisesti 55-65cm, yhden 65cm se pudotti kummallakin kerralla, mutta vain toiseen suuntaan, silloin kun piti mennä suoraan. Ekalla yrittämällä vika rima sentään päästiin (rumasti) yli, mutta tokalla kerralla siitäkin tultiin monta kertaa ali. Kirva lähti jotenkin kontaktilta suoraan heittämääni palkkaan kiinni, eikä yhtään noteerannut että siinä olisi ehkä vielä hyppykin hypättävänä. Sain sellaisen kätevän ohjeen, että voisin vapautuksen jälkeen vielä käskyttää sen hypyn, ja kappas, sehän toimi. On se nyt kumma että agilitykoiraa pitää käskeä hyppäämään! Keinut olivat tänään vielä huonompia kun maanantaina. Taidan laittaa keinutreenit samanlaiselle säästökuurille kun puomit.

I can't believe you were gonna go and get me a kebab!

2011-12-01T15:57:00.000+02:00

Perjantaina valmistauduimme kisaviikonloppuun paahtamalla kastanjoita. Ne olivat herkullisia, vaikka onni vähän heittelehtikin kuorien suhteen.

Lauantaina rotumestaruudet Jyväskylässä.
Ekalla radalla oli neljäntenä esteenä kepit, jotka Kirva jätti varmaan ainakin 3 kertaa kesken. Eikä mitenkään lintsannut viimeistä väliä, vaan ihan siitä keskeltä, kohtaa vaihdellen tuli pois. Joka kerta sitä edeltävä pujottelukin näytti tosi epävarmalta ja oudolta. Jos ei oltaisi juuri käyty fyssarilla, niin olisin varmasti ajatellut että se on niin kipeä ettei tahdo pujotella. Nyt se ei vaan sitten osannut. Oli kyllä varsin hämmentävää. Puomi oli tosi hidas, tuli sinne ison kaarteen jälkeen niin vinossa, että ehkä ihan hyväkin ettei kiihdytellyt. Keinusta sain samanmoisella kaarteella lopussa vielä ohi. Tulos oli komea 19 ja jotakin.

Hyppäri kaatui siihen, että jäin odottelemaan pussille lähetyksessä enkä sitten tosiaan ehtinyt ohjaamaan sen jälkeistä takaakiertoa. Lopussa vielä improvisoin vähän, erittäin epäonnistuneesti tosin. Eipä meinannut sitten loppusuorasta tulla mitään.
Jäi kyllä aika kurjat fiilikset näistä kisoista, ei siitä että oltiin taas rotumestiksien surkeimpia, vaan siitä että ne sen aiheuttaneet suorituksetkin olivat niin surkeita. Onneksi Puubi, Pimpo ja Myyrä tekivät vähän parempaa työtä.

Kirva kävi ekan radan jälkeen jäähdyttelylenkillä uimassa takki päällä. Ei kovin fiksua, etenkään pakkassäässä.
Kisojen jälkeen ajettiin Pietarsaareen, oltiin vasta joskus yhden maissa perillä, joten pikaisten paikallisten herkkujen jälkeen suunnattiin pian petiin. Sunnuntaina oli luvassa vielä kolme starttia. Tellushalli oli aivan mielettömän mukava kisapaikka. Ehdottomasti yksi parhaista!
Ekalle radalle sain jotenkin tosi hyvän latauksen päälle, ja ihan kelpo veto tehtiinkin. Muurin palikka sieltä tuli alas.

Hyppärikin oli ihan ehjä suoritus okserille asti. Se okseri menikin sitten ihan palasiksi.

Vika rata oli hyvä. Kirveltää vähän vieläkin sille yhdelle väärälle hypylle irtoaminen lopussa. Mutta oli se hyvä. Lauantain keppiongelmien jälkeen oli balsamia haavoille nähdä kuinka määrätietoisesti Kirva haki avokulmaan, jonka takana häämötti putkiansakin.

Go and make a tent in the living room and eat Dairylea

2011-11-25T13:36:00.010+02:00

Viime viikolla treenattiin kaksi kertaa. Maanantaina hyppytekniikkaa ja pituusjuttuja ja tiistaina oli sitten isommat treenit Merin kanssa. Silloin tehtiin Killin kanssa Turun toisen javascript:void(0)radan alkua, jonka sai kyllä hyvinkin onnistumaan sieltä neljän hypyn takaa.

Keskiviikkona pojilla oli taas aika Patricialle. Kummallakin löytyi kyllä jonkin verran hoidettavaa. Mukavaa on se, että Kirva alkaa olla ihan siedettävä hoidettava!

Perjantaina saimme pitkästä aikaa kylään Sussen, Maksin, Rinon ja Ansan! Olipa hauskaa nähdä heitä kaikkia. Kirvakin oli kovin onnessaan vanhojen tuttujen näkemisestä.

Lauantaina lähdettiin Kirvan kanssa Kotkaan kisoihin. Kävin aamusella ensin Lahdesta noukkimassa Ficon ja sen jälkeen vielä Viivin kyytiin kisaseuraksi. Ficon startit olivat ennen Kirvaa. Että olikin mukava olla kisapaikalla tuollaisen vähän normaalimman koiran kanssa. (No joo, tuskin Kirvakaan mitenkään epänormaali on. Lähinnä vaan turhan vapaalla kasvatuksella varttunut astetta kiihkeämpi kaveri.) Kotkalaisten uuden hallin vieressä meni rutkasti mukavia metsäpolkuja, joita tallailtiin päivän mittaan moneen otteseen sekä Ficon että Kirvan kanssa.

Ekalta radalta tehtiin ihan ok nolla! Olin varautunut siihen, että joudun maanittelemaan Ficoa puomilla pidempäänkin alas asti, ja samalla ehdin siirtyä ties minne. No se tulikin melko suoraan alas asti, josta sitten vapautin vaikka en kyllä ollut vielä siellä missä piti. Siihen tuli sitten vähän improvisoitu huitaisu, joka aiheutti kyselyä, mutta ei onneksi muuta. Keinu oli Ficoksi nopea ja A-este Emiliaksi häpeällinen. Käsilleni on kyllä tehtävä jotain. Ne jos jotkin ovat kaukana visioistani. Olisivat edes sellaiset kunnolliset kunnioitusta herättävät Keski-Eurooppalaiset vispiläkädet, mutta ei.

Tokalla radalla aan jälkeen (nyt sentään vaadin alas asti) huiskaisin ensin väärälle hypylle, ja sitten sen jälkeen vielä putken sijasta puomille. Tällä radalla kyllä tuli muitakin huolimattomuusvirheitä.

Hyppäri meni hyvin. Kepeillä sain kiellon aikaiseksi, mutta ihan mukava suoritus kuitenkin yhtä surkeaa pakkovalssia lukuunottamatta.
Onneksi oli ihan supermukavaa Ficon kanssa, koska Kirvan kanssa ei kyllä ollut.

Eka rata olisi ollut oikeinkin hauska hyppäri, mutta Kippepä varasti lähdössä, joten tätä rataa ei siis menty. Jännä juttu kyllä, viimeksi on tälläisiä lähtöongelmia ollut toukokuussa Imatralla.
Seuraavalla radalla kyllä pysyi, mutta huonoa menoa muuten. Kolmannelle radalle ei enää jääty, aikataulut oli niin kovasti myöhässä enkä tahtonut tyystin pilata edellisviikonlopun mahtitunnelmia.

Tällä viikolla ollaan treenattu vaan kerran. Tiistain treenin aiheena Merin kanssa oli poispäinkäännökset. Menivät mielestäni ihan hyvin, vaikka Meristä me ei niitä tarpeeksi hyvin osattukkaan.
Kiusa ja Meri tulevatkin tänään illalla tänne, jotta päästään sitten hyvin matkaan huomenna. Jukra että olenkin kaivannut näitä reissuja!

Never socks before pants, that's the rule

2011-11-13T21:46:00.000+02:00

Tänään on vietetty kyllä melkoista lepopäivää. Aamulla käytiin vähän juoksemassa. Sehän tarkoittaa nääntymistä minulle ja erittäin lyhyttä ravilenkkiä pojille. Muuten päivä onkin kulunut pitkästä aikaa alla olevien tovereiden seurassa.

Sen sijaan tulevat viikonloput vietetään seuraavissa merkeissä:

Ihan mahtavaa. Tällä hetkellä into tehdä agilityä on ihan suunnaton. Olen päässyt jotenkin uudestaan ihastumaan tähän touhuun.

People like lager and nuts

2011-11-12T19:43:00.001+02:00

Torstaina treenattiin taas Merin ja unkarilaisneitojen kanssa. Kirvalle oli jostain syystä vaikeaa kun loppusuora loppui muuriin, juoksenteli siitä monesti ohi. Oli siellä muutakin vaikeaa kyllä. Mutta yksi leikkausvalssi onnistui ihan mahdottoman hienosti joka kerta. Safi teki yhtä Kipen harjoituksista, meni yllättäen aika paljon paremmin kun Kiivu. Oli tosi miellyttävää tehdä lämmittelyt ja jäähdyttelyt hienoissa huurteisissa maisemissa, mutta Kirvan ei olisi ehkä tarvinnut harrastaa pakkasuintia.

Tämäkin Viivin ottama

Eilen käytiin parin tunnin lenkillä Annikan, Viivin, Mörkön ja Leevin kanssa ja suunnattiin siitä sitten suoraan Kirvan kanssa Turkuun. Sinne on kyllä aina yhtä mukava mennä, tuntuu että olisin asunut siellä kauemminkin kuin sen puolitoista vuotta. Normaali kaupassakäyntikin on paljon hauskempaa kun ihmiset ympärillä puhuvat turkua. Majoituimme taas Ainon luona, vaikka hän ei itse ollutkaan paikalla. Tuo kisakotini on kyllä tosi kätevä, siellä kun odottaa aina vähän niinkuin parannellut versiot omista leffa- ja musiikkikokoelmistani. Niiden parissa ilta sujui rattoisasti, ja käytiinpä vielä hyvä ravilenkki yo-kylän ympäristössä.

Tänään oli oikein hyvä agilitypäivä. Kirva oli aika kiehumispisteessä kun huomasi päässeensä ihanalle ja tutulle ATTn hallille. Mutta on se vähän järkiintynyt, nyt hankaluuksia käyttäytymisessä oli enimmäkseen vaan siinä hallin pihalla, mutta kun Luolakalliontieltä päästiin johonkin suuntaan niin Kirva hiljentyi ravailemaan ihan nätisti sekä remmissä että irti. Pitäisi itse olla vaan rauhallisempi, Kirva kun ei aina ole se ainoa kellä kiehahtaa...

Ekalta radalta saatiin vika sm-nolla. Suoritus oli ihan oivallinen, mutta yhdessä kohdassa olin taas tutustumisessa mennyt muiden kelkkaan ja virheellisesti ajattelin että on muka jotenkin vaikea saada koira irtoamaan yhdelle hypylle. No eipä ollut, ja Kirva kävi kääntymässä ihan muuallakin. Ei kyllä ehtinyt niitä vääriä hypätä, joten nollahan sieltä tuli kerta rata oli muuten aika kiva.

Tokalla radalla pilasin alun, oli kyllä niin järjetön suunnitelma että ei siitä sen enempää. Ensi kerralla ei tarvitse edes miettiä mitään tyhmyyksiä, kun otetaan treeniin tuollaiset alut. Greco oli tosi hyvä tuollaisissa missä pitää ohjata monen hypyn takaa pelkkästään yläkropan suuntaa muuttamalla, mutta Kipen kykyihin en vielä luottanut. Puomi ihan hullun hyvä, ja aallakin sain hyvin vähän pysymistreeniä.

Kolmannelta radalta saatiin kanssa nolla. Se hyppäri olikin kyllä tosi helppo, mutta kivahan sitä oli mennä. Hiukan yhdessä kohdassa levähti tämäkin, mutta kyllä minä tämänkin varsin kelvolliseksi suoritukseksi laskisin.

Kovin tyytyväinen kyllä olin päivän tekemisiimme. Eikä muuten tullut yhtään rimaa kolmella radalla alas! Viimeisellä kyllä osui jo pariin. Pieni takaisku oli ehkä housujeni repeäminen. En ymmärrä missä tilanteessa se on tapahtunut, mutta toinen lahkeeni oli pohkeen kohdalta täysin revennyt. Huomasin sen vasta yhdessä vaiheessa radan reunalla istuessani, toivottavasti en ihan koko päivää ole siellä sen näköisenä tallustellut menemään. Onneksi oli varahousut mukana.

When I was an astronaut I bought a fancy charm

2011-11-09T13:56:00.001+02:00

Jaahas, mitäköhän tässä ollaan tehty.

Perjantaina oltiin treenaamassa Merin, Sinnin ja Tapin kanssa. Meillä meni ihan mukavasti, mitä nyt Kirva puri minua ihan järjettömän kovaa kädestä. Vaikka nuorempana noita vahinkoja lelun kanssa sattui aika useinkin, niin tämä oli kyllä ehdottomasti pahin onnettomuus tähän asti. Sattui ihan hemmetisti, ja käsi turposi palloksi. Tästä sisuuntuneena otettiin vielä uusi kierros. Olin tietenkin aika raivona, ja härnäsin Kirvaa ihan kunnolla. Sen piti istua lähdössä liikkumatta ja lelua hapuilematta vaikka huidoin sillä sen naamaa. Ihan kiltisti Kippe kyllä oli.
Safikin treenasi vähän, se oli ehkä leppoisampaa kuin Kiivun kanssa.

Kuvan otti Viivi

Treeneistä lähdettiin Merin syntymäpäiväjuhliin. Leipomishommat ei paketoidulla kädellä ihan onnistuneet, mutta vakiokakku oli silti herkullista, vaikka vähän liian kypsäksi lipsahtikin. Synttärionginasta sai tosi mukavat kotiinviemiset, fleeceleluja Kirvalle ja lisää Platinumia (ja mikrokuvun!).

Lauantaina lähdettiin aamu-ulkoilulle Evolle Lotan ja poikien kanssa. Haettiin vähän ekstramutkia matkaan, ja metsässä tulikin vietettyä lähemmäs viisi tuntia. Lotta, Visa ja Kirva painelivat tehokkaasti koko ajan, mutta minä, Kuje ja Safi otimme kyllä loppulenkin jo vähän rauhallisemmin...

Sunnuntaina olin aamupäivän VAUn hallilla katsomassa agilitytreenejä, joten kyllähän sitä piti päästä sitten itsekin. Ihan kelvollisesti meni, ei siitä sen enempää.

Tänään kävi hallilla tekemässä aika rankan treenin Kirvan kanssa. Työn alla oli 24 esteen oikein mukava ja soljuva rata, jonka tahdoin tehdä nollana. Sain joka kerta jonkun pienen huolimattomuusvirheen aikaiseksi, mutta molempien jaksamista uhmaten pienen jaloittelutauon jälkeen käytiin vielä onnistuneesti vetäisemässä rata puhtaasti. Rankat treenit vaativat rankan jäähdyttelyn, joten ajettiin Mäkelän metsien kautta kotiin.

Sain muuten vihdoin säädettyä keittiön radiooni jonkin muun kanavan kun NRJn kuulumaan. Minulla on ollut kamalan huono omatunto siitä, että koirat joutuvat yksinollessaan kuuntelemaan sitä. Kenenkään ei pitäisi altistua moiselle, etenkään jos on vaarana kuulla yhtään Aamupoikia. Monesti en sitten ole edes jättänyt radiota päälle. Nyt kun naapurissani tehdään jotain remonttia, niin on mukavaa kun voin jättää jotakin taustahälyä tännekin.

A monkey needs to dance so do you

2011-11-01T22:37:00.001+02:00

Kirva on tuo virheä, rata lähtee vasemmasta alakulmasta ja minä olen tuo lila rusetti.

On kyllä aika laimea kuvata eilisaamuisia hienouksia tuolla kurjalla piirustuksella, mutta ei voi mitään.

Lähdettiin hyvinkin aikaisin putkimiestä pakoon, joten ohjelmassa oli taas aamutreeni. Siellä oli esteet suunnilleen tuolla tavalla valmiina, ja niistä tehtiin tuollainen mukava ja helppo pätkä. Suunnitelmana ei ollut erityisesti irtoamistreeni, mutta mitäs siinä vastustelemaan kun Kirva moista tarjoaa. Edellispäivän hulluvaihde oli todellakin vielä tänään päällä. Olin melko varma että muuten hieno ensimmäinen yritys katkeaa puomiin, vauhti näytti siltä että pysähtyminen ei tule onnistumaan. Mutta onnistuihan se, ja sen jälkeen vielä hieno pieni käännöskin. Tuo puomi oli taatusti hienoin mitä Kirva on koskaan tehnyt.

Tehtiin normaalia pidemmät ja mukavammat lämmittelyt sekä jäähdyttelyt Mäkelän metsissä, halusin etukäteen vähän hyvitellä tämän päivän kurjuutta. Suunnilleen 12h autoilua (850km), yhdet hautajaiset ja työt ovat ehkä vähän liikaa samalle vuorokaudelle. Mutta pojat olivat kovin kultaisia ja kärsivällisiä. Koitin parhaani mukaan hemmotella heitä kotona vähän ekstraherkuilla, vaikka oikea palkinto olisi kyllä ollut kunnon iltalenkki töiden jälkeen. Jää kyllä huomiselle.

Crossing galaxies of taxis and backseats and drunk suites and half-Greeks

2011-10-30T14:04:00.003+02:00

Kuva viety Viiviltä

Aamulla lähdin poikien kanssa vähän kiireellä hallille, kun torkkutoiminto oli houkuttanut vähän liian monesti. Onneksi en ollut muistanut siirtää kelloa, joten autossa huomasin että eihän tässä mikään kiire ole. Ehdittiin oikein hyvin treenata ennen seuraavia tulijoita.

Tein 12 esteen radan valmiina olleista esteistä, mukaan tuli pakkovalssi alkuun, kepit umpikulmassa ansaesteellä, takaakierto ja yksi toinenkin hyppy putkihoukutuksella. Kirva oli ihan hullu! Todella liukas ja irtoava, kerrassaan valloittava.

Ratakin meni ihan hyvin, tosin ennen keppejä kävi kyllä aika useasti nappaamassa ekstrahypyn. Parit rimat tuli alas myöskin. Tokalla kierroksella tehtiin rata nollana ja lisäksi vähän häiriötreeniä aalla. Teki tosi hyvin, vaikka juoksin edestä ohi ja jatkoin taaksepäin huudellen estekäskyjä. Putkiansat ei kyllä ole mitenkään erityisen vaikeita Kirvan kanssa, mutta hyppyjä se kyllä hakee monessa kohtaa reitilleen ihan väkisin. Yksi juttu mitä pitäisi oikeasti treenata on tyrkyllä olevat renkaat. Kirvahan on renkaalla varsin usein silloinkin kun ei pitäisi.

Safi kanssa pientä pätkää missä oli pari putkea, kepit ja aa. Jopas teki hyvin! Safilla on kyllä paljon nopeampi pujottelu kuin Kirvalla, mutta ei se kovin itsenäinen tai kulmia osaava ole.

You know about the penguin with the chainsaw?

2011-10-29T14:14:00.004+03:00

Lauantaipäivän iloja. Kirva toi kaverit kylään lenkin jälkeen. Safin mielestä nuoriso on vähän rasittavaa.

To have a point of view that makes it through

2011-10-25T19:59:00.010+03:00

Tuossa taannoin monen mutkan kautta heräsin siihen, että olemme Kirvan kanssa ajautuneet jotenkin todella kauas siitä tekemisestä mitä olen havitellut. Itse en ole ollut enää puoliksikaan niin itsevarma mitä Kirvan pentuaikana, silloin omat visiot olivat jotenkin tosi selkeät ja tiesin aika varmasti mitä halusin ja miten aioin haluamani saada. Jossain vaiheessa sitä vaan sitten lipsahdettiin joillekin sivupoluille ja takaisin ei olla kovin helposti löydetykkään.

Ei me vieläkään niissä minun visioissani olla, mutta kai niitäkin saa matkan varrella muuttaa?

Kuva: Terhi Salonen

Suurimmaksi osaksihan epäkohdat ovat lähinnä omissa ajatuksissani, mutta mitäs me sitten ihan käytännössä ollaan muutettu? Ehkä näkyvin yksittäinen muutos on treenien kesto/laatu. Viimeisen parin kuukauden aikana lähes jokainen treenikertamme on kestänyt maksimissaan kahden laulun verran. Eli menen hallille, suunnittelen treenin, haen Kirvan, laitan luurit korville ja meillä on n. 3 min aikaa pitää hauskaa. Samalla kaavalla on tehty sekä ratatreenit, (liian vähäiset) hyppytekniikat sekä tekniikkatreenit. Ja hyvin toimii. Itse tulee tehtyä ihan eri temmolla sekä rajoitetun ajan että musiikin tuoman tunnelman takia. Kirvakaan ei ole enää päässyt väsymään liikaa. Jos vuorossa on ollut ratatreeniä, niin ollaan yleensä jätetty yhteen lauluun (ja ihan oikeasti olen malttanut!), mutta tekniikkatreeniä ollaan otettu tauon jälkeen vielä toisen laulun verran.

Molempia on taatusti jäänyt joka kerta vielä kovasti huikomaan, ja yllättävän harvoin tullut mitään sellaisia tilanteita että olisi jäänyt harmittamaan kun ei ehtinyt saada jotain onnistumaan.

Meillä on ollut siis iso kasa todella hyviä treenejä, juuri sellaisia kuin niiden aina pitäisi olla.

Onhan minulla tässä koko ajan ollut hyvinkin selkeänä asiat, joita en halua meidän agilityyn, mutta siinä kaiken kieltämisen ohella on tainnut vähän unohtua miettiä mitä sitä sitten haluaa.

Tiistaina treenattiin viikon toiset treenit Merin, Sinnin ja Tapin kanssa. Kirva ei kyllä tehnyt muuta kuin parit eteenmenot ja siivekkeenkierrot. Päivän pointti taisi tällä kertaa olla treenien jälkeisissä teekesteissä. Juuri passeliin aikaan kestejä ajatellen olin edellispäivänä vastaanottanut näinkin muhkean paketin Englannista syksyn teehetkiä piristämään.

Kisakalenteriakin on katsottu, kyllä se tuosta vielä täyttyy.

Haven't you heard, pretty people never lose the temper

2011-10-24T17:29:00.005+03:00

Aamutreenit Lotan ja Visan seurassa, tosi pitkästä aikaa.

Muutama huomio:
+Kirva jaksoi tosi hyvin!
+En jäänyt jankkaamaan rataa
+Parit aika kivannäköiset käännökset tuossa videon loppupuolella
+Aika kiva myös tuo minun kostean sään afroni
+Kirva ei lentänyt lopussa seinään vaikka siltä kovasti näyttää

-Meiltä ei näköjään enää onnistu tuollaiset perus takaakiertopyöritykset, Kippehän hyppää ihan minne sattuu
-Keinulla käskytin ihan koko ajan puomin ja aan käskyä, ei kovin reilua

-Minulla ei ollut ponnaria

Plussalle jäätiin.

Tekeillä on kyllä joku vähän kattavampikin kirjoitus Kirvan agilityn nykytilasta. Tai lähinnä minun pääni nykytilasta. Olemme viime aikoina treenanneet vähän eri tavalla ja se on toiminut toivotulla tavalla.
Kisoihinkin kovasti jo tahdottaisiin, lokakuun rahavarat vaan menivät aika tehokkaasti tuohon MM-kisamatkaan sekä joihinkin autojuttuihin. Mutta marraskuussa kyllä kilpaillaan taas.

French cancan

2011-10-22T16:42:00.015+03:00

No niin, tauko on päättynyt, en ilmeisesti kykene olemaan täysin ilman sosiaalista mediaa. Joten mepä palasimme täysin uudistuneena. Tuo otsikon hieno kuva on Viivin ottama, kiitokset siitä.

Tässäpä hiukan matka-asiaa MM-kisaretkeltä ennen paluuta arkeen.

Matkamme alku- ja päätepiste oli Bryssel, jossa vietettiin yksi yö kisojen molemmin puolin.

Liéviniin matka taittui hyvinkin sujuvasti meidän pienellä vuokra-Nissanilla. Yöpaikka oli Arrasissa, joka oli ainakin tuolla tavalla iltavalaistuksessa aika hieno paikka. Valoisalla sitä ei kyllä ehditty edes nähdä.

Kisat olivat oikein hyvät. Meillä oli Merin kanssa ihan parhaat mahdolliset paikatkin, joten mikäs siellä ollessa. Eväänä euron juustot, jotka Ranskassa ovat vähän toista luokkaa (verrattoman maukkaat vuohjenjuustokiekot viereisestä Carrefourista).

Sitä huippuagilityä siellä tosiaan oli ainakin muutaman oikein ilahduttavan koirakon verran. Makseista oli helppo löytää omat suosikit. Minulla ne olivat kroatien lisäksi bordercolliet Venäjältä, Portugalista sekä Tsekeistä. Olihan siellä kyllä paljon muutakin hienoa.

Ennen reissuakin olin jo moneen otteeseen pohtinut tyhmyyttäni luovutettuani juoksukontaktien suhteen, mutta tuolla varmistuin idioottimaisuudestani. Se kaikista täydellisistä täydellisin agilityrata ei vaan ole mahdollinen ilman juoksukontakteja. Niitä ihan oikeita juosukontakteja, ei sellaisia "nyt ollaan mm-kilpailuissa ja voin vapauttaa koirani liian aikaisin"-versioita.

Mutta, koska sinne täydellisyyteen on vielä matkaa, niin aion sillä välin olla täysin tyytyväinen pysähdyskontakteihimme.

Tämä video ei ole mm-kisoista, mutta siinä on yksi kisojen suosikkikoiristani.

Just pretend you've got cheekbones

2011-09-12T22:03:00.002+03:00

Siinäpä Syysskabojen huonoin rata ja pari hyllyrataa piirinmestaruuksista.

Tämä blogi taitaa nyt hetkeksi mennä tauolle. Palaamme sitten kun saan jotain tolkkua tähän touhuuni. Olisi ihan reilua antaa Kirvan joskus onnistua.

PS. Videon vika rata, ihan läskiksihän se meni, mutta hauska nähdä miten Kirva tykkää kovastakin sateesta.

PPS. Nyt se on muuten koettu, ekat kisaradat kuusvitosilla. Kammottavaa.

Can you believe we're flying on homemade pillow wings?

2011-09-03T22:39:00.005+03:00

Olipa päivä.
Syysskabojen ensimmäinen rata oli fiasko. Lähdin jotenkin todella sekavalla olotilalla radalla, älytöntä että annoin ympäristön vaikuttaa noin paljon. Tai ainakin koin että häiriintynyt olotilani johtui osaksi kiireestä hakea koira kaukaa autosta ja odottaa radalle pääsyä varsin ahtaalla. Mutta nuo elementithän ovat vallan loistavaa treeniä, joten ärsyttänyt ei kyllä yhtään.
Se mikä ärsytti oli irtoamattomuus nelosputkelle. Tai vaihtoehtoisesti se etten mennyt kolmosputken päähän ottamaan vastaan. Oli taas todella kurja olo radan jälkeen, niin kokonaisvaltaista nihkeyttä koko puuha. Sataakin alkoi aika kovaa ja olin unohtanut takin kotiin, menin istumaan autoon ja teki mieli lähteä kotimatkalle.

No, jotenkin sitten sain tunnelmaa nostettua toiselle radalle, ja sieltähän tuli nolla! Ihan ok suoritus, tai ei ainakaan missään nimessä tuntunut niin huonolta mitä kello näytti. Sija 5.

Hyppärille en suinkaan lähtenyt tupla tavoitteenani, mikä oli ehkä ihan hyvä juttu kun radalla oli paljon meille vaikeita juttuja. Eli pituudelle lähettäminen (Kirva ei ollenkaan laske pituutta samanlaiseksi esteeksi kuin esim. hyppyjä, tämä on treenin alla!), okseri, välistäveto muurille ynnä muuta.
Mutta ihan näpsäkkä suoritus tehtiin. Noiden muutamien vaikeiden kohtien lisäksi rata oli aika nopea ja suora profiililtaan, ja olen kyllä ihan tietoinen että sellaiset meitä harvoin suosivat. Siispä olinkin hyvin tyytyväinen tämän radan nollaan ja sijaan viisi. Tämähän tarkoitti sitten sitä tuplaakin! Tai kai se nyt on tupla vaikka radat olivat A ja C? Peräkkäin ne kuitenkin kisattiin.

+ei rimoja
+muuri, okseri ja pituus onnistuivat x monta
+hyppärillä jyrkähkö avokulma kepeille, josta itse piti vielä jatkaa toiselle puolelle, ei epäröintiä
+vallan mainiot lähdöt
-ekan radan kaltaisia kokemuksia ei tarvitsisi enää tulla

Tuo viimeinen rata oli kyllä hyvin miellyttävä kokemus. Normaalisti vaan ihmettelen että ollaanko me nyt oikeasti näin huonoja, mutta tuon radan jälkeen jäi sellainen kehittävä hyvin-meni-ja-vieläkin-voidaan-paremmin-tehdä-olo. Se samanlainen olo mikä tulee useimmiten treeneissä. Harjoitellessa on lähes poikkeuksetta hauskaa, mutta kisoissa viime aikoina ei aina ole ollut. Aamulla olinkin vähän huolestunut kuin tunnuin odottavan melkeen innokkaammin maanantain treenejä kuin kisoja. Mutta nyt kyllä odotan innolla huomista kisapäivää, kuten kuuluukin.
Aina minä nautin siitä että saan mennä Kirvan kanssa radalle, mutta liian usein jotkut typerät möröt koittavat sitä häiritä. Kyllä siellä pohjalla kuitenkin aina on se ilo ja kiitollisuus siitä että saan tehdä pienen ja taitavan kroatipoikani kanssa.

Jonkun radan jälkeen jäähdyttelylenkillä eräs lenkkeilevä herrasmies koki tarpeelliseksi keskeyttää juoksunsa ja tulla kertomaan että "meillä Kannelmäessä pidetään koirat kytkettyinä". Hän oli oikein asiallinen ja miellyttävä, ja pistikin vähän miettimään. Yleensä inhoan ihmisiä jotka kokevat voivansa ottaa omia oikeuksia, esim. pysäköidessä tms. Silti näköjään harrastan samaa asiaa kiinnipitosäännön kanssa. No en toki missään metsässä pitäisi kytkettynä, mutta tuolla verrattain vilkasliikenteisillä paikoilla se voisi olla ehkä ihan asiallista, vaikka Kirva ei kyllä tuohonkaan lenkkeilijään kiinnittänyt millin vertaa huomiota.Typerä sääntö, mutta noudatettavaksihan se on tehty...
Toinen seikka mikä tuosta tapauksesta tuli mieleeni oli palautteen antamisen taito. Juuri maanantaina metsässä kohtasin jonkun sienestävän mummelin joka todella vihaiseen sävyyn marmatti ja huuteli ottamaan ne rakit kiinni. Ne rakit kulkivat aika kaukana hänestä, polkua pitkin eteenpäin. Tuollaisella käytöksellä hän ei saanut aikaiseksi mitään muuta kuin tuohtuneen mielialan meille molemmille. Olen kerran aikaisemminkin törmännyt tuohon luultavasti samaan naiseen samaisessa metsässä, ja jo silloin hän mainitsi jotain poliiseista. Näissä tilanteissa ei siis pojat olleet todellakaan käyneet hänen luonaan tai muuta vastaavaa, taisipa Safi olla vielä remmissäkin kun lähestyttiin polun loppua ja tien alkua.

We can float in a moat and be freaky

2011-08-28T16:14:00.005+03:00

Me selvisimme ihan hienosti! Suurimmaksi osaksi asiat menivät kuten on opetettukin, opetus ei vaan ole kovin huolellista ollut. En uskaltanut juurikaan viritellä Safia, olen kuullut huhua etteivät tokopuolella arvosta huutamista ja puremista. Aika rauhallinen suoritus tuo sitten olikin, kuumuuskin auttoi asiaa. Vielä kun olisin uskaltautunut vaan rentotua ja nauttia, seuruun käskytyskin oli kuin jonkun murrosikäisen pojan kiekumista.

Jäävissä mokasin hiukan, pyysin lopussa aina istumaan enkä sivulle, loppuasennot olisivat saattaneet oikealla käskyllä olla vähän parempia.

En minä tässä nyt suurempia aio selitellä, oikein iloinen ja tyytyväinen olen. Mennään varmasti uudemmankin kerran.

Safin häntä on ihana.

Ai niin, pojot:

Luoksepäästävyys 10

Paikkamakuu 10

Hihnaseuruu 9

Vapaaseuruu 9

Maahanmeno 8

Seisominen 7

Hyppy 8

Luoksetulo 9

Kokonaisvaikutus 8

175p, sijoitus 3

PS. Koekumppanit olivat varsin hyviä, joten paikallamakuu oli hyvin turvallinen ja miellyttävä kokemus. Koko riville kympit! Olisipa aina näin.

If you choose to proceed you will indeed concede

2011-08-27T16:38:00.002+03:00

Tällä viikolla olikin poikkeuksellisesti kahdet PAW-treenit.

Ekat treenit päättyivät lähes yhtä surkeasti kuin auton viereen luikerrelleen kyyn elämä. Taisin tosin kitua vähän sitä enemmän.

Toinen treeni oli jo onnellisempi. Jyrkät takanaleikkaukset putkilla on selvästi yksi meidän heikkouksista, ne täytyy treenata kuntoon.

Treenien jälkeen jatkettiin vielä optimaalisten linjojen etsintää ompelukerhon parissa.

Safilla oli pelkkää tokotreeniä kumpanakin päivänä, törkeää. Hän kyllä yritti tarjoilla hienoja sisäänmenoja kepeillä, mutta säästetään ne johonkin toiseen kertaan. Meillä on tosiaan huomenna tokokoe, ja minua jännittää aivan hirveän paljon. Olen kahtena yönä herännyt melkoiseen tärinään tokounia nähtyäni ja ajatuskin huomisesta aiheuttaa vatsanväänteitä.

Tänään kisattiin liian lämpimässä Kouvolassa 3 starttia.

Ekalta radalta tuli vika rima alas. Vähän valju suoritus osaltani, mutta kaikin puolin ehjä kuitenkin. Ehjä kokonaisuus oli myös seuraava rata, nyt ollaan tehty viisi suht järkevää rataa peräkkäin ja se on kyllä meidän ennätys! Tällä toisella radalla Kirva ehti yhden putken jälkeen pistäytyä keppien ekassa välissä. Kolmas rata olikin jo silkkaa kurjuutta, ohjasin typerästi heti nelosella ja Kirvakaan ei oikein enää jaksanut hypätä kunnolla. Safi teki pari paikkamakuuta, koiria kulki tosi läheltä joten tuli oikein hyvää harjoitusta.

Paluumatkan varrella, vähän ennen Jaalaa on tosi näppärä uintipaikka koirille jossa pistäydyttiin nytkin. Sapu kahlaili ja Kirva räpiköi menemään kamalalla innolla.

Ai niin, ne lähdöt. Ekan radan lähtö oli huono, Kirva jäi lähtöön haukkumaan ja (istuviltaan) pomppimaan. Kahden seuraavan radan lähdöt hyviä. Nyt ihan ajatuksen kanssa odotin käännyttyäni vielä tovin ennen kuin vapautin, Kippe istui hiljaa ja yllättäen ihan ryhdikkäänäkin.

Why do we even pretend that there's anything other than a yawning blankness

2011-08-22T21:27:00.002+03:00

No niin, tässä sitä taas ollaan. Jos vielä joskus puhun epiksiin menemisistä, niin kieltäkää. Ne eivät vaan sovi minulle. En saa siellä mitään muuta aikaiseksi kuin vahinkoa joka turmelee koko tulevaisuuden. Tästä lähtien epäviralliset agilitykilpailut ovat neljäs pykälä boikottilistallani.

Vähän on epävakaalla pohjalla ollut muutenkin tämä meidän harrastaminen viime aikoina, niin turha horjuttaa sitä millään tuollaisilla turhuuksilla.

Safi sai mennä medimöllien radan. Ei irronnut aluksi eikä lopuksi mihinkään. Keskivaiheilla lähti tosi hienosti tekemään, mutta sekin tyssäsi sitten siihen kun se mäjähti tosi pahannäköisesti aalle. Sieltä tuli pieni verinen reikä leukaan, mutta eniten pelkään että kuinka kovasti mahtoi etupää ottaa osumaa?

Kirva teki ensimmäiseksi ykkösten radan. Oli sitten hilautunut lähdössä perään ja seisoi siellä. Pahin juttu oli se, että itse en nähnyt koiraa ollenkaan, asettelin itseni oikeaan asentoon ja kutsuin ekan hypyn yli. Enhän minä enää voinut mitään tehdä kun olin jo pyytänyt hyppäämään. Lisäksi K tuli aalta läpi.

Hemmetti soikoon, nuo virheet on suljettu meidän listalta pois jo ajat sitten. Ei niitä vaan saa tulla. Toisella radalla jouduin uusimaan keinun, mutta ei se ole niin paha juttu, koska olenhan tässä jo monet kerrat kirjoitellut että se on vähän riskirajoilla välillä.

Mutta tuo lähtö, ja sitten aakin vielä! Yöunethan tässä menee.

Viikonlopun lähdöt olivat tosi hyviä. Olen jo monessa viime startissa usein pyytänyt Kirvan istumaan jo hyvissä ajoin ennen lähtölupaa ja siirtynyt sivummalle odottamaan itse. Lisäksi Kiivu on kestänyt oikein hyvin härkkimiset ja sellaiset lähdöt että käännyttyäni koiraa kohti en heti sitä vapauta. Joo, on siellä tullut pari niitä hilautumisia mistä en ole itse ollut tietoinen vasta kuin videolta, mutta ei se nyt jestas sentään ikinä ole seisten minua odottanut! Ja jos vilkuilen välillä, niin ei siellä kyllä liiku muu kuin korkeintaan suu. Mutta katselulinjalle en aio kyllä lähteä, seuraava askel olisi varmaan se että kuljen peruuttaen käsi pystyssä hokien "paikka, paikka".

Lauantaina tehdään sitten sellaiset lähdöt että saadaan normaali varmuus ja vielä rutkasti lisää takaisin.

Toka rata oli muuten aivan huippu, harmi että se nyt jää vähän kaiken varjoon. Neljä merkittävän hienoa käännöstä ja tosi hieno puomi. Ja parissakin kohtaa todella miellyttävää etenemistä.

It's what we needed to have a good time

2011-08-21T19:19:00.005+03:00

En keksinyt mitään muutakaan hauskaa tälle päivälle, joten hallille tuli lähtö Attiksen, Comten, Gibsonin, Kirvan ja Safin kanssa.

Nämä olivatkin Comten ensimmäiset agilitytreenit. Suoran putken hän suoritti varsin helposti, mutkaputkea piti vähän pohtia mutta kyllä sinnekin sitten rohkaistui. Lisäksi tehtiin kahden hypyn suoraa.

Gibson ja Attis tekivät pientä radanpätkää ja Gibson lisäksi vähän kontakteja. Attis oli liikuttavan onnellinen päästessään puuhailemaan. Hän haluaisi niin kovin mennä, mutta kun kroppa ei oikein tottele epilepsian ja lääkkeiden heikennettyä motoriikkaa. Eli paljoa ei tehty, mutta muutaman nakinpalan verran kuitenkin. Tuollaiselta hömpsöttelyähän se on, ei enää tietoakaan siitä eteenpäin vievästä voimasta mitä joskus terveenä juniorina. Kipillä sitä ei ole ollut edes havaittavissa, hän hömpsöttää menemään aina tasaisen iloisesti.

(Pari huomiota videosta: Comte on lannistetun näköinen kun sitä kiskoo pois palkalta päin ja Attis on oikeasti tosi hoikka, vaikka näyttääkin vyöryvältä tynnyriltä.)

Safi teki parit pienet radanpätkät joihin sisältyi kontaktit.

Kirvan kanssa oli tarkoitus tehdä vain hyppytekniikkaa. Tahdoin kokeilla jotain meille uutta harjoitusta joten tehtiin power gridiä. En minä nyt tiedä oliko siinä paljon poweria, mutta ihan hienosti sen minusta meni.

Lisäksi rohkaistuin vähän työstämään pujottelun avokulmaa, sen kanssa kun oli PAWin treeneissä kovastikin ongelmia yksi kerta. No nythän se meni hyvin, sain sujumaan ansaesteidenkin kanssa, olin aika varma että kurvaa kepeille tuon minua lähimmän hypyn kautta, mutta ei edes yrittänyt! Tulin vähän liian pitkälle vahingossa itse, palasin sitten vielä takaisin puomin toiselle puolelle.

I wonder what noise the nomatopoeically named hiffchaff might make

2011-08-20T22:40:00.000+03:00

Hups, poistin edellisen tekstin vahingossa. Mutta meillä meni tänään hienosti. Ei olla ikinä aikaisemmin onnistuttu tekemään noin ehjiä ratoja kolmea peräkkäin. Kaikilla tuli yksi tai kaksi pientä virhettä, mutta olen joka radasta tosi ylpeä. Tuntuivat juuri siltä miltä pitää.

Ekalla radalla virhe välistävedosta (ei tullut väliin vaan hyppäsi takaa), ja lopussa mentiin pituuden ohi suoraan maaliin. Muuten tämä oli tosi hyvä rata.
Tokalla radalla kaksi rimaa. Tulivat kolmoselta ja neloselta, homma hajosi hetkeksi mutta sitten loppuun asti ihan kunnialla. Kontaktit aivan verrattomat.
Kolmas rata oli hyppäri. En olisi muuttanut mitään ensimmäisistä kymmenestä esteestä. Sen jälkeen yhdellä hypyllä meinasi vähän homma herpaantua ja seuraavaksi työnsinkin Kippeä vähän liikaa muurista ohi.

Huono juttu oli se, että unohdin ottaa Kipen uuden Wuban mukaan, joten tyytyminen oli vanhaan.

Eilen käytiin treenamassa tokoa Viivin ja Leevin kanssa, ihan tosi. Minä en varmaan mitään kovin hyvää treeniseuraa ole, kun en mitään tokotreenietikettejä ja tapoja tiedä (ja kamerakaan ei pysy kädessä), mutta oli kyllä kiva tehdä Sahvin kanssa. Ja onhan nuo mun pojat ihan voittamattomia jos joku haluaa häiriötä haukkumisen muodossa.

Olen juuri sellainen tokoharrastaja, että vastaavana agilityharrastaja ärsyttäisin itseäni suunnattomasti. Mutta ei se mitään, toko on minun ja Safin eläkelaji ja me saamme sen tehdä juuri niin huolettomasti ja huolimattomasti kuin tahdomme!

Some people don't have sleeping bags

2011-08-18T11:51:00.003+03:00

Eilen taas PAW-treenit, hyvät oli. Vähän meinasi päivä mennä heti aamusta pieleen myöhästymisineen sun muine juttuineen, mutta sain onneksi lainaksi hyvän mielen päähineen, jota ei kyllä riisuta edes saunassa.

Merillä oli meitä varten reilu 30 esteen rata, mutta lopetin tutustumisen suosiolla jo esteellä 21. Alun takaatyönnöillä en oikein liikkunut mihinkään ja Kirva näytti mallikkaita irtoamisia väärään suuntaan. Tuosta tulikin sitten mieleen yksi juttu mikä kisoissa saattaa kurjaa mieltä aiheuttaa. Kirvaa on koko sen harrastushistorian ajan palkattu esteille menemisestä, oli ne sitten vääriä tai oikeita. Meidän treenaaminen ja palkkaus perustuu hyvin pitkälle pelkän irtoamisen/estehakuisuuden vahvistamiseen, ja Kirva onkin mielestäni kivasti oppinut että epävarmuuden hetkellä valitaan edestä joku este. Kisoissa tämä ei jostain syystä toteudu, vaan satunnaisen valinnan sijasta hän tulee kyselemään minulta, ja sekös ärsyttää. Ihan itse olen tämän ilmiön sieltä kaivellut esiin, kai sen vuoksi että kisoissa olen liian varmistelevasti ohjannut ja Kippe luulee että treenisäännöt eivät ole voimassa.

Tavoitteena siis saada sinkoilut kisoihinkin!

No ne takaatyönnöt kyllä onnistui sitten ihan hienosti. Muuri ei meinannut pysyä kasassa, kulmankierto pakkovalssilla ei ollut järin tiivis ja yhtä vaikeaa päällejuoksumaista kohtaa hiottiin uusintakierroksella vielä niin että Kirva sai apuohjaajalta siitä palkkaa. Puomit hienot!

Safikin treenasi parit pätkät ja nyt vasta alkaa näyttää Cuz-pallo hajoamisen merkkejä. SM-kisoista sen ostin ja sen jälkeen sitä on käytetty n. kerran viikossa agilitytreeneissä. Aika kestäväksi voisi tuota siis kutsua!

Tänään pojilla on tylsä päivä. Kirvalla siksi että hän joutui fyssarille, ja Safilla siksi että hän ei päässyt fyssarille. Kirvan etuosasta hiukan näkyi liioiteltu mustikkatreeni, mutta muuten oli aika kivassa kunnossa. Käyttäytyminen oli taas astetta parempaa, ihan loppuhetkillä siellä oli aistittavissa jopa rentoutumistakin. Kyllä se vielä oppii!

Näköjään piti kaikki kappaleet lopettaa huutomerkkiin!

A satsuma, two curly wurlys and some kind of Bombay mix

2011-08-15T19:32:00.010+03:00

Tässä kahden viikon kirjoitustauon aikana olemme esimerkiksi hiukan kilpailleet ja lopettaneet agilityn. Viikon tauon jälkeen aloitimme sen uudestaan.

Viime lauantaina Haminan kilpailut menivät surkeasti. Oikein mikään ei onnistunut. En tätä osaa mitenkään eritellä, mutta päälimmäiseksi jäi aivan hemmetin kurja olo. Niin kurja, että päätin että en minä tätä enää tahdo. Kun ei nämä olleet ensimmäiset kisat joiden jälkeen on ollut aivan liian paha olo.

Treenaamista en sitten kuitenkaan ajatellut lopettaa, koska se on useimmiten hyvinkin mukavaa, ja ilman minkäänlaisia kilpailuaatteita varmasti vielä miellyttävämpää. Lisäksi jos emme kilpailisi niin rimat voisivat aina olla minikorkeudella, melkoista autuutta!

Seuraava viikko eleltiin sitten aika tyytyväisinä ilman agilityä. Viikko ilman enempiä agilityajatuksia tuntui tosi uudelta ja omituiselta. Lenkkeiltiin uusissa paikoissa, kerättiin mustikoita ja oltiin vaan. Jotain pieniä temppujuttuja ja nenäpuuhia tehtiin aktivoinniksi.

(Keskiviikkona tosin käytiin PAWin treeneissä, Safi teki välistävetoja ja Kippe pari perussarjaa.)

Lauantaina aloin kuitenkin miettiä että en minä vielä taida luovuttaa. Ei ehkä ole mitään tarpeeksi hyvää syytä. Minulla on nuori, terve(!!!) ja paikoittain ihan hyvinkin koulutettu koira innokkaana odottamassa uutta Wubbaansa käyttöön. Kyllä se homma vaan on saatava toimimaan kisoissakin.

Tiedostan kyllä että tulossa on lisääkin pähkäiltävää, vielä en ole esimerkiksi tulospaineista joutunut kärsimään ja suoritusaikoja kyttäämään, mutta varmasti joudumme senkin vaiheen käymään läpi. Uskallan kuitenkin väittää että Grecon kanssa opin pahimmista tuloskeskeisistä ajatuksista pois, ja toivottavasti osaan Kipenkin kanssa oppejani hyödyntää.

Sunnuntaina aamulla tehtiin oikein mukava reipas aamulenkki jotta raaskin jättää pojat koko päiväksi kotiin kun itse lähdin Vappu Alatalon psyykkisen valmentautumisen luennolle. Aika kovasti pitäisi itseään varmaan valmentaa että onnistuisi jättämään epäonnistumisen pois sanavarastostaan...

Meri ja Sinni jatkoivat luennolta meille kylään ja ilta lopetettiin aamuneljältä varsin mukaviin mielikuvaharjoituksiin. Leivottiin aivan mahdottoman maistuvia keksejäkin. Tänään oltiin muutama tunti mustikkametsällä, minun saaliini oli 4 litraa, ei hullummin!

Kirva tykkää kovasti mustikoista, syö niitä ihan järjettömiä määriä ja kakkaa sitten aivan pikimustaa kakkaa.

PS. Tässä vielä yksi juttu, koska olenhan sanojeni mittainen nainen:

"Päättynyt on mestarin retki,

oppeja pitää muistella vielä hetki.

Plussalle pääsyä koitetaan,

sitä ennen tuskin kovasti voitetaan.

Siihen voi mennä parikin vuotta,

mutta ennen sitä älä nyt täysin muutu suotta."

-Sivistynyt Kisälli

Whoa, back up there Columbo!

2011-07-31T17:40:00.006+03:00

Perjantai-iltapäivä vietettiin Vuorelan Lotan koulutuksessa VAUn hallilla. Sinne on sitten viime käynnin tullut keinonurmi, joten hyvillä mielillä saattoi ilmoittautua. Radoista siellä nyt harvoin saa mitään huippumielenkiintoisia ja hauskoja kun halli on niin kamalan kapea, mutta hyvin pärjättiin.

Kipen kanssa meni ihan kivasti. Se vaan veti itsensä jo ekalla kierroksella aivan piippuun, ärsyttäviä nämä helteet. Mutta eipä oikeastaan mitään ihmeempiä, kiva treeni. Maanantaina muuten päästään taas, melkoista luksusta!

Lauantaina pidettiin täysi lepopäivä. Ja nyt on kuulkaas pihallani aita! Ihan rennosti en vaan voi antaa koirien siellä oleskella, välillä pitää vähän vahtia ettei Kirva kaiva koko pihaa auki.

Tänään oltiin lepäilty tarpeeksi joten lähdettiin Janakkalaan kisoihin. Ekalla radalla kävikin aika hassusti. Jätin Kirvan, se nousi, laitoin sen uudestaan istumaan ja lähdin. Kutsuin radalle, eka rima tippui. Radan jälkeen Tommi sanoi että kannattaa ensi radalla jättää sitten vähän kauemmas, koska oli nyt varastanut vähän eteenpäin ja lähtenyt siitä sitten hyppäämään. Minä kun olin taas ihan siinä uskossa että Kippe olisi kiltisti odotellut, koska aina se istuu kun katson sitä. Tuli siellä sitten vielä toinenkin rima. Muuten rata oli tosi sujuva, mutta alun kolme estettä olivat silkkaa rumuutta kun en onnistunut kääntämään Kirvaa kakkoselle. Ja kyllähän se loppukurvikin vielä valui.

Toisella radallakin tuli lähtöhämminkiä, kun minulta meni jotenkin tuomarin lähtölupa ohi, ja istutin Kirvaa sitten aika kauan kun en ollut varma saadaanko lähteä vai ei. Varmistin asian kysymällä ja siirryin kakkosen taakse, ihan hyvin Kirva tämän ajan kuitenkin pysyi. Ekat 7 estettä meni oikein mainiosti suunnitelmien mukaan, mutta sen jälkeen ei menty montaakaan oikeassa järjestyksessä. Aivan älytöntä sähläystä, mutta joskus nyt vaan käy näin.

Ekan radan Masan kuulutus: "Nyt on muuten aivan varma että tämä on Raita-ahon koiria!". Ja olihan se. Oli hauskaa kyllä kun Kirva sai kilpailla äiskän ja iskän kanssa samoissa kisoissa.

(Kylläpäs tuollaiset ahoon loppuvat sukunimet nyt tuottavatkin oikeinkirjoitusongelmia. Aina kun kritisioin Halla-ahoakin niin meinaa lipsahtaa tuo jälkimmäinen osa isolla alkukirjaimella.)

Let's see if we can save this young lady's life, despite Johnny Weissmüller

2011-07-28T22:04:00.004+03:00

Aamulla (=päivällä) käytiin tuossa urheiluopistolla lenkkeilemässä, koska siellä taitaa olla lähin paikka uittaa koiria. Luulisin ainakin, turhan kehnosti vielä tunnen näitä seutuja. Ei kierretty meidän normaalia lenkkiä, vaan poikettiin vähän poluilta ja mentiin niin että takaisin tullessakin pääsivät pojat vielä pulahtamaan.

Iltapäivällä innostuin lähtemään hallille, hain kotoa Gibsoninkin mukaan. Minulla oli hyvät suunnitelmat sekä Kipelle että Kipille, mutta en sitten jaksanut järjestellä kaikkia esteitä uusiksi, joten vähän suunnittelemattomaksi meni eikä tullut edes sitä hyppytekniikkaa tehtyä. Pahus soikoon.

Gibson teki pujottejua, takanaleikkauksia putkella sekä aata. Aalla oli tosi hyvin vauhtia ja juoksi oikein siististi alas asti. Muutkin menivät ihan hyvin, pujottelussa meinasi välillä oikoa viimeisiä välejä kun palkka oli valmiina, mutta ei muita ongelmia.

Kirva teki kääntymisiä muurilta ja suoraa jossa muuri, pituus vähän vinossa linjassa ja lopussa okseri. Luulen että nämä meidän vaikeat esteet eivät enää pian ole vaikeita! Lisäksi tehtiin pysymistreeniä keinulla, kun vieläkin vähän tuntuu että kontrolli pettää siinä. Niin ja pari pöytää ja vähän keppejä. Hups vain kun tulikin tehtyä paljon. Liikaakin, mutta tällä kertaa sitä ei Kipestä huomannut.

En ymmärrä miksi se fleeceremmi on sen mielestä niin ihana, onhan sillä ennenkin ollut fleeceleluja. Tuo on sellainen vähän normaalia paksumpi ja jämäkämpi, tuliainen Cruft'sista. En voi oikeasti käyttää sitä palkkana, Kirva ravistelee superlelua tavallistakin tarmokkaammin ja hakkaa itseään sillä lukolla kylkiin niin että ulvahtelee kivusta, mutta ei todellakaan suostu irrottamaan. Sain itsekin osani remmimoukarista.

Probably very handy for a bed-wetter

2011-07-27T17:58:00.011+03:00

Maanantaina oli vuorossa retki pääkaupunkiseudulle. Aika oiva lomapäivä sielä vietettiinkin. Meri ja Sinni veivät meidät uimaan jonnekin paikkaan minkä nimeä en enää muista. Kirva sai kokeilla Simpan uusia pelastusliivejä, jotka vaikuttivat tosi hyvältä. Mitään ihmeparantumista Kirvan uimiseen ei kuitenkaan tullut, vaikka liiveistä löytyi hieno kelluva vatsakappale ja ties mitä. Ehkä se räpiköinti oli aavistuksen parempaa? Harmillista vain että Kirvan uimiseen ei pienet parannukset oikein riitä.

Tärkeiden asioiden valiokunta.

Uinnin jälkeen ohjelmassa oli herkuttelua Hakunilassa. Avokadot, katkaravut ja halloumi maistuivat paremmin kuin hyvin, ja niitä riitti vielä kotiinkin asti. Lisäksi saimme aikaiseksi varsin epämutakakkumaisen minttusuklaamutakakun jota nautittiin Merin salaisella reseptillä valmistetun mansikkamelban kera. Meidän jatkoilla on yleensä niin hyvät murkinat, että tästä blogista pitää ehkä tehdä ruoka&koirablogi. Oikeastaan haluaisin kyllä laittaa tänne kaikkia musiikkiasioitakin, koska minulla on niin paljon kerrottavaa mutta vain vähän kuuntelijoita. Ja kerta minustakin on hauska lukea blogeja jossa pääsee urkkimaan monia osa-alueita, niin voinhan kuvitella että niin tahtovat muutkin tehdä.

Eilen käytiin Pennalassa epävirallisissa kilpailuissa. Safi teki medimöllien radan. Jotenkin tyhmästi otin sen keskeltä alkusuoraa mukaan, ja sain Sapun sitten suoran päässä olleen aan ohi. En tiedä että miksi en malttanut sinne aan juurelle asti mennä ottamaan vastaan. Puomin kontakti oli aika ruma, mutta ehkä se ei tässä tilanteessa haittaa. Viivi otti Safin huvittelut videollekin.

Kirva teki ykkösten ja kakkoskolmosten radat. Ekalla radalla olin kokeilun vuoksi ottanut Kirvalle leluremmin käyttöön, ja kun kutsuin Kirvaa radalle niin sehän lähtikin päinvastaiseen suuntaan lelulle. Sen jälkeen rata meni mukavasti, ja erityisesti puomin kontakti oli tosi ripeä. Kakkoskolmosten radalla eka rima tippui, mutta suurin ärsytys ja kauhistus oli kun vapautin aan kontaktilta eteen-käskyllä, mitäs hemmettiä?! Kirva kyllä pysyy kontakteilla hyvin vaikka huudahtelen kehuja tms, eli ei lähde mistä tahansa sanasta, mutta tuollainen selkeä käsky oli liikaa. En tajua miten ihmeessä tuli edes mieleeni huutaa eteen ennen jessiä. No Kirva kyllä noudatti käskyä ihan tosi taitavasti, meni kolmen esteen loppusuoran oksereineen valtavan hienosti.

I can do a surface dive in my pyjamas

2011-07-26T14:08:00.005+03:00

Mikkeliin vei tiemme sekä lauantaina että sunnuntaina. Ei nyt ihan sujunut, kai sitä pitäisi neljällä radalla onnistua tekemään muutakin kuin kontaktit? Jotenkin sitä ajattee että ohjaamiseen voisi keskittyä kunnolla kun ei tarvitse miettiä niitä kontakteja tms, mutta ei se ilmeiesesti niin mene. No kyllä niistä radoista etsimällä löytää jotakin muutakin hyvää. Esimerkiksi sunnuntaina okseri ei tuottanut ongelmia, pari aloitusta onnistui pakkovalsseilla ihan hyvin ja oikeastaan päällejuoksumaiset kohdatkin onnistuivat perin kelvollisesti.

Tulokset kertovat että viikonlopun saldo oli kolme hylättyä ja yksi nolla. Nolla ei ollut hyvä, mutta osaan nyt iloita siitä silti, koska sijoituimme kolmansiksi ja saimme Voittaja-Wickyn jäljiltä sertinkin. Kirvan eka kiinnitys valionarvoon, hienoa!

Kuvat on ottanut Josefiina Niska Kirvan ensimmäisissä SM-kilpailuissa Torniossa vuonna 2009.

Aika suloinen pieni kisaturisti!

Does my coat sweep when I go round a corner?

2011-07-21T14:27:00.003+03:00

Kirva treenasi tänään leikkauksia ja kääntymisiä okserilta, kerran hajosi koko systeemi, mutta muuten oikein hyvin. Lisäksi avokulmaa kepeillä ja jotain pieniä pyörittelyjä hypyillä. Sain tänään jotenkin tosi hyvän tuntuman päälle, en jäänyt turhia hinkkaamaan ja varmistelemaan, vaan menin vain. Kyllä Kiivu hommat hoitaa. Tulisipa jo lauantai (ei saa tosin toivoa että loma menee nopeasti), tahdon kokeilla osaanko silloinkin ohjata samalla tavalla. Hassua miten joku näin kokonaisvaltainen oivallus iski näin pienessä ja mitättömässä treenissä.

Sinnin kanssa onnistuttiin tekemään kuuden esteen harjoitus heti tokalla yrittämällä. Sen kanssa on perin jännittävää tehdä. Mutta lähdöt toimi tosi hienosti, ja yhdet kepitkin tehtiin. Kyllähän Simppa on tätä tahtia pian ihan etevä agilitykoira.

Sahvi teki samaa kuin Sinni, tosi hyvin tietysti.

Unohtui viimekertaisessa mainita, että pojat olivat ennen reissuani Patrician käsittelyssä. Safilla oli aika pitkä väli edellisestä käynnistä, ja olihan sinne jotakin jumia ehtinyt tulemaan, mutta hyvin hoituivat ja seuraavan kerran voi taas ottaa vähän pidemmän ajan kuluttua. Kirva oli käsittelyssä rennompi kuin aikaisemmin, vaikka rento on vieläkin vähän väärä sana kuvailemaan Kipen hoitokäyttäytymistä. Monenmoista jumia oli silläkin, ja Kirva saakin mennä muutaman viikon kuluttua taas uudestaan.

I can sing Baa Baa Black Sheep in Latin

2011-07-19T12:25:00.003+03:00

No niin, takaisin normaaliin. Olin tuossa viikon verran retkellä Kreikassa ja pojat olivat siis hoidossa sen aikaa. Tulin torstaina takaisin ja perjantaina Safi sai tilasyistä mennä vielä viikonlopuksi kotiin vahtimaan lieroja kun Kirva, Wicky ja Lily pakattiin Seinäjoen kuormaan. Kirvalla oli siis supertylsä viikonloppu karsintaturistina, mutta eilen vihdoin pääsi itsekin tekemään. Tehtiin tosi jyrkkiä takanaleikkauksia kepeillä, näihin osaan tarvitsi lelun valmiiksi. Jatkettiin jyrkillä takanaleikkauksilla putkilla, ne menivät ihan hyvin. Rimat oli nyt poikkeuksellisesti kaikki 60cm paitsi eka ja vika 65cm. Hyi!

Tavalliseen tapaan isojen kisojen jälkeen tuli taas iso treeni-into, ja vielä suurempi kisainnostus. Onneksi ensi viikonloppuna kilpaillaan Mikkelissä molemmat päivät. Janakkalaankin ilmoitin seuraavalle viikonlopulle kun oli sopivasti lahjakortteja.

Lahjakorteista tulikin mieleeni, että taitaa kestää vielä tovi ennen kuin Kirva pääsee syömään jotain muuta kuin Royal Caninia. Täytin eilen ruokatynnyrit, ja palkintomurkinaa jäi vielä vajaa 15kg. Lisäksi lahjakortteja on tosiaan vähän yli 30 kilon edestä. Kirva on saanut noita lahjakortteja agilitykilpailuista ja Comte ja Safi voittivat kilotolkulla nappulaa erikoisnäyttelystä. No, syötellään nuo ja sitten Kippe saa vaihdoksen toisaalle.

Sinni tuli eilen hoitoon, joten tämä viikko vietetään varsin pannonialaisessa seurassa.

You better run, better run, faster than my bullet

2011-07-05T23:17:00.007+03:00

Aamusta mentiin treenaamaan Merin ja Sinnin kanssa. Merillä oli oikein hyvä harjoitus mielessään. Tänään kaikilla koirilla oli teemana (pitkä!)suora, ja suoralla irtoaminen putkiin ja hypyille.

Kirva oli varsin taitava. Safi ja Sinni kokivat helpommaksi ja mielekkäämmäksi poiketa jonnekin sivuraiteille huutamaan, mutta saatiin niillekin sitten hienoja onnistumisia.

Kirvan hypyt olivat vaihtelevasti 40-60cm (perussarja 20cm). Radalla oli myös muuria ja rengasta, joten hyvin hyppykylläiset treenit. Raaskin näin viileämällä edes vähän enemmän hypyyttää.

Kotimatkalla poikettiin vielä Mäntsälässä epiksissä, yleensä kun olen illat töissä niin nyt oli oikein hauskaa päästä mukaan. Tehtiin kilpailevien rata kaksi kertaa, molemmilla radoilla tippui yksi rima, eri kohdissa kylläkin. Muuten aika hyvä, ekalla radalla levähti yksi kaarros, mutta tokalla radalla sain sen korjattua ja aikakin parani noin sekunnin verran. Lähdössä uskalsi nyt oikein kunnolla härnätä, kyllähän se siellä etenkin ekalla kierroksella aika lämpöisenä kävi, mutta ei se mihinkään lähde. Keinuun täytyy kyllä kiinnittää huomiota, pelkään että tilanne pääsee livahtamaan hallinnastani.

Tokan radan jälkeen Kirva oli jäähdyttelylenkillä aika poikki, melko rankka päivä. Vitosella sijoituttiin muuten kolmansiksi, tokaksi tuli Saga-kroati, hauskaa!

Kyllä treenipäivä on viikon paras päivä!

Tässä Safin ja Merin taannoista yhteistyötä. Tässä vaiheessa Safi oli jo mennyt tuonne putkeen aika monta kertaa...

Lisää!

Les temps sont durs pour les rêveurs

2011-07-03T17:07:00.004+03:00

Hieno keinu tulossa!

Eilen oli aika kamalat olosuhteet kilpailla Varkaudessa, fiksumpi olisi varmaan jättänyt väliin.

Hyvin Kirva ja Safi kuitenkin päivän jaksoivat, vaikka rääkkäykseksihän tuota voisi luonnehtia.

Ekalta radalta saatiin niinkin komea potti kuin 18 ja jotain. Siinä taisi olla rima ja pari keppisähläystä (ei huolestuta, ihan omaa tyhmyyttä).

Toka rata olikin sitten vain kaksi estettä pitkä. Lähti puomilta ennen lupaa.

Hyppärillä tungin itseäni liian lähelle putken ulostuloa ja Kirva sinkosi keppien sijasta n. 10m päässä olevalle hypylle. Otin uudestaan putken kautta, ja kun maltoin jäädä kauemmas katselemaan niin hyvinhän tuo sujui.

Tänään Mikkelissä oli paljon miellyttävämpää. Olin paikalla jo 07:15 joten sain auton niinkin hyvin varjoon että sitä riitti ihan siihen asti kuin lähdettiin. Lisäksi kisapaikan vieressä ollut joki/puro oli ihan verraton.

Eka rata meni hyvin! Yksi rima sieltä tuli, ja lopusta kaksi kieltoa. Lisäksi puomille meni vinossa, mutta lopputuloksissa oli vain 15, että en tiedä saatiinko muka vain yksi kielto, vai puomin ylösmeno riman lisäksi. Ei pitäisi olla niin hemmetin vietävissä, tein muita katseltuani Kirvan kanssa lopun takaaleikkauksen ihan tyhmästi, vaikka olisi pitänyt ymmärtää että ei Kippe tuollaisissa tilanteissa mihinkään lähde kaarrattamaan.

Toka rata oli tosi helppo. Saatiinkin siitä nolla, sijoituksella 6/60. Tehtiin hyvät ja maltilliset kontaktit, tahdoin taas tilanteen herraksi eilisen jälkeen. Ja taas jaksan iloita siitä, että hikisen viikonlopun viimeinen rata, eikä yhtään rimaa alas. Loisto Kiiva!

Kolmen viikon päästä vasta seuraaviin kisoihin. No, niitä odotellessa nautitaan lomasta! Vielä kun saisi puuhattua aidan tuohon pikkuiseen pihaani niin johan kelpaisi.

Kuvat H.Luomala.

How to hang a Warhol

2011-07-01T21:48:00.006+03:00

Tiistaina viimeiset Helenan treenit tältä erää. Tälläistä rataa tehtiin ja aika hyvin meni. Kirva kääntyi kymppiputkelta tavattoman hienosti. Ei tuommoinen oikein kannusta vieläkään opettamaan putkijarrutusta.

Keskiviikkona oli PAWin treenit. Radalla oli hauska ja hieman haasteellinen kepeillemeno, joka onnistui ensiyrittämällä. Safi meni Merin kanssa, ja ei ihan onnistunut edes helpotettuna, kepit ei ihan kuulu Sahvin osaamisalueeseen. Oli ihan loistotreenit! Tehtiin kyllä 40cm hypyillä kun oli niin kuuma. Jos olisin arvannut että selvitään radasta jankkaamatta, niin olisi voinut tietty mennä korkeammillakin. Treenien jälkeen vähän herkuteltiin luokkanousun kunniaksi.

Eilinen ja tämä päivä ollaan kerätty voimia viikonlopun kisoihin. Onnekkaasti tosin maksit aloittavat sunnuntaina Mikkelissä heti kahdeksalta, joten kuumaa ei tarvitse pelätä. Huomisesta kun vaan selvittäisiin.

PS. Sain tänään huudettua pojat jäniksen perästä, mahtavaa!

Pied Piper was cool wasn't he?

2011-06-28T09:05:00.003+03:00

Kirva ei osannutkaan keppejä. Mutta hyvä A ja keinu.

Pienellä hissuttelulla kolmosiin. Muurin valssi mielestäni kuitenkin onnistunut.

Ensimmäinen kilpailu kolmosissa.

He's like the Pied Piper of cool

2011-06-26T15:20:00.008+03:00

Yksi pakollisista kisaviikonlopuista on juhannus, joten Tuorlaan lähdettiin tänäkin vuonna. Tällä kertaa meillä oli ihan reissuseuraakin, kun Viivi ja Leevi lähtivät mukaan.

Perjantaina saatiin melko aamusta lähteä kun ykkösiin haluttiin ehtiä. Kirva starttasi puolen päivän aikaan agiradalla. Radassa ei mitään ihmeellistä, yksi rima tippui kun käänsin tosi myöhään, ja yksi putki meni väärään päähän. Tosin nyt muistin että Kirvahan jätti kepit kaksi kertaa kesken!

Toinen rata oli hyppäri, josta tehtiin sitten ihan karmean huono hylky.

Lainattiin Ainon asuntoa yöksi (grazie!) ja illalla viihdyttiin tovi täysin kuolleessa Turussa. Jopas oli ruuanmetsästyskin tehty vaikeaksi.

Sunnuntaina vielä sitten kaksi starttia jäljellä. Kipen kanssa saatiin ekalta radalta nolla, ja kolmosiinhan me sitten päästiin! Sijoitus oli kakkonen, aa oli hidas ja vähän pähkäilyä tuottanut loppu ei mennyt parhaimmalla mahdollisella tavalla kun unohdin yhden valssin ja taisin tehdä kolme takanaleikkausta peräkkäin.

Saatiin sitten kilpailla meidän eka startti kolmosissakin. Olin tutustunut vähän väärin, ja vitosaidan ohjaus piti muuttaa ihan viime hetkellä. Siinä olisikin sitten voinut vähän pienemmin kääntyä. Ennen keinua tein tosi epäonnistuneen valssin, ja sain Kirvan keinusta ohi, siitä vitonen. Muuten ihan sujuvaa menoa, ja kyllä oli oiva tunne rataantutustumisessakin, tästä se nyt sitten alkaisi!

Neljällä radalla tippui vain yksi rima, ihan uskomatonta! Kontaktit eivät olleet niin nopeita mitä olisivat voineet olla, mutta tärkeintä oli että käytös aalla oli jälleen normaalia ja luotettavaa.

Kummatkin kisapäivät kruunasi lenkki Paimiossa. Kiitos Viiville viikonlopun seurasta, kuvista ja tulevista videoistakin.

SM-kisat 2011

2011-06-25T22:24:00.007+03:00

Perjantain iltakisat käytiin Ficon kanssa tosi hyväntuulisesti ja rennosti. Tuloksena kaksi ihan hyvää hylkyä. Puomin paikasta vähän neuvoteltiin. Hyppäristä jai aivan huipputunnelmat, se oli mielestäni ehdottomasti yksi minun ja Ficon parhaista radoista.

Lauantaina olin vain katsomassa kisoja, ja aamusta hyödynnettiin Merin ja Sinnin kanssa kisapaikan loistavia lenkkimaastoja ja käytiin tekemässä pitkä lenkki.

Sunnuntaina sitten se kaikista jännin päivä!

Startattiin Ficon kanssa suunnilleen medien puolessa välissä. Rata tuntui tosi helpolta, ja sitähän se olikin. Radalle mentäessä sain aivan tavattoman jännityksen päälle, kummaa! Fico meni nenänsä kanssa menojaan ja vähän varmaan koitti rauhoitellakin minua, mutta lähtöön mennessä haukkui ihan normaalisti kyllä. Alku ei ihan suunnitelmien mukaisesti mennyt, mutta varsinaisesti vasta 4-5 väli epäonnistui, en käännellyt koiraa juuri lainkaan. Muuten meni ihan mukavasti. Ja kyllä, olin ihan noin iloinen maalissa meidän keskinkertaisestakin radasta, aivan huippua että onnistuttiin Ficon kanssa pääsemään SM-finaaliin.

Finaaliratakaan ei mitenkään erityisen hankalalta tuntunut. Valssi ennen keppejä ei ollut mikään järin onnistunut, mutta ei pahimmastakaan päästä. Siitä aalle meni aika kivasti, mutta sitten muurilla kävi samalla tavalla kuin perjantaina iltakisassa, eli F kääntyi aivan toiseen suuntaan kun olin ajatellut. Video paljastaa, että ei se mikään ihme ollutkaan että Fico toiseen suuntaan lähti. Siitä selvittiin kyllä, mutta sitten viimeisestä putkesta Fico kääntyi taas eri suuntaan mitä odotin, ja sen seurauksena saatiin sitten hylky. Olisi vaan pitänyt valita ohjaaminen puomin toiselta puolelta, niin olisi tuostakin vältytty, ja lisäksi Ficon ei olisi tarvinnut tulla noin omituisesti tuohon puomille, tiedä vaikka olisi tehnyt noin vaikka ohjaus olisikin onnistunut.

Ihan loistava kokemus oli kilpailla Ficon kanssa nämä SM-kilpailut. Kiitos siis Outille että sen soi minulle! Eipä olisi vajaan vuoden takaisen kokeilun arvannut johtavan SM-finaaliin. En minä mitään järkevää osaa sanoa, mutta hymy naamalla viime viikonloppua muistelen.

Perjantain videon kuvasi Sanna Pyykkönen, muut kuvat ja video Viivi Westman, kiitokset!

That person over there is a person

2011-06-16T12:43:00.001+03:00

Perjantaina hain Ficon epiksiin Ojankoon kontaktitreeniä varten. Rata meni ihan hyvin, eikä kontaktitkaan mitenkään erityisen pahasti. Mentiin sama rata kaksi kertaa. Puomin alla oli putki, ja sivuetäisyyttä piti jatkoa ajatellen ottaa. Pysähtyi hitaahkosti mutta kiltisti, lähti aavistuksen ennen lupaa joten palautin. A oli hyvä, mutta keinulta lähti taas ennen lupaa joten otin sen uudestaan. Tokalla kierroksella ei mitään ongelmia, ja hienosti onnistui okserille irtoaminen niin että itse olin puomin toisella puolella. Hyvä Fico!

Sunnuntaina käytiin Kirvan kanssa juoksemassa kaksi starttia Kouvolassa. Kuumahan sielläkin oli, mutta tuomari oli tosi ystävällisesti tehnyt vähän lyhyemmät radat ja rimatkin olivat viisvitosessa. Eka rata meni ihan hyvin aalle asti, josta Kirva koitti lähteä ennen lupaa, joten hyllytettiin siinä. Toinen rata meni sitten oikein hyvin, kunnes kolmanneksi viimeisen aidan ohjasin väärältä puolelta. Hiukan ketutti!

Mutta oli kisapäivässä paljon hyvääkin, suureksi yllätyksekseni Kippe toimi helteessä varsin kiitettävästi! Tokan radan kontaktit olivat ihan hyvät, ja rimatkin pysyvät jos ne ovat 55cm. 60cm vaan ovat vielä liian vaikeat Kirvalle, pakko se on todeta. Kyllähän se niistäkin toki selviää, mutta ei se yhtään kivaa ole. Seuraavaksi kilpaillaan sitten juhannuksena, kivaa.

Safi on aloittanut uuden harrastuksen! Olin erittäin ilahtunut kun kotoa tuli ilmoitus kiinnostuksesta viedä Sahvi mejäkurssille, ja siellä hän on nyt kaksi kertaa käynyt. Ja hienosti menee kuulemma! Täytynee itsekin ryhtyä verihommiin, tahdon nähdä Safin niissä puuhissa. Luulenpa että Attis, Gibson ja Comtekin pääsevät kokeilemaan.

Mejän lisäksi Sahvi on tehnyt parit agilitytreenit, kyllä kulkee ja kivaa on. Sapun kanssa pääsee poimimaan lajin parhaat puolet.

Good For Great

2011-06-15T21:34:00.004+03:00

Erikoisnäyttely 2011 pidettiin Seinäjoella. Päivä oli ihan liian kuuma mihinkään toimintaan, pahimmillaan näin raviradan lämpömittarin näyttävän +41 astetta. Pieni lohtu ja pelastus oli paikalta löytyvä vesiletku, ja onneksi ei kamalasti haittaa vaikka belgiä vähän ennen kehää kastelee, joten harva varmaan senkään perusteella koiraansa rääkkäsi.

Mutta olipahan onnistunut päivä. Vaikka enää näyttelyt eivät erikoisemmin jaksakkaan innostaa, niin kyllä belgierkkari on silti aina mukava tapahtuma.

Mukana meillä oli Comte ja Safi. Comtesta en ole vielä edes ehtinyt kirjoittaa. Hän on siis Safin ja Taran poika, joka pari kuukautta sitten muutti (estelyistäni huolimatta) vanhemmilleni lierojen seuraksi. Comte on oikein iloinen ja hauska tapaus, ja lierotkin ovat ottaneet hänet hyvin vastaan.

Comte täytti näyttelypäivänä 5kk, ja pääsikin sen kunniaksi ekaa kertaa kehään. Tuloshan oli vallan mainio, ROP-pentu ja BIS-3.

Safillakin meni tosi hienosti, se voitti ensin urosveteraanit, ja sen jälkeen sijoittui vielä usean kymmenen uroksen joukosta kolmanneksi. Päivän päätteeksi se oli vielä ROP-veteraani ja BIS2.

Lähes yhtä mukavalta tuntui Finn Noir-kasvattajaryhmän menestys, ensin ROP ja sitten BIS1.

Mukava päivä, mutta olo oli kyllä niin ryytynyt jälkikäteen, että onneksi erkkari on vain kerran vuodessa.

Kuvat Nina Toivonen ja Pia Koskinen.

GRECO BELPAG HELMINEN EMILIA ATT HYL

2011-06-14T22:54:00.007+03:00

Alkaa olla juurikin vuosi Grecon viimeisestä päivästä.

Tuossa kuvassa Gee on Tornion SM-kisoissa Meerin kuvaamana. Kaksi vuotta sitten meillä oli vielä kovasti haaveita ja tavoitteita, vuosi siitä eteenpäin niin ei ollut enää koko koiraa.

Kerkkoa on aivan ääretön ikävä. Sen verran on kuitenkin helpottanut, että muistella kyllä jo vähän pystyy. Mutta yllättävät tilanteet ovat pahoja, esimerkiksi jossakin blogissa törmäsin kuvaan, jossa Greco näkyi taustalla katselemassa radalle ja se oli sitten menoa. En tiedä, ehkä tämä pillitys joskus loppuu, eihän se enää ole edes ihan jokapäiväistä.

(Ei sitten ihan ollut tarkoitus tehdä tuota kepeistä seuraavaa hyppyä noin. Mutta finaaliin mentiin, tyylistä viis.)

Took a little time to make it a little better

2011-06-01T23:54:00.005+03:00

Ficon kanssa ollaan kilpailtu Janakkalassa ja Nastolassa.

Molemmissa kisoissa oikeastaan ihan samanmoiset suoritukset. Agilityradoilla on ollut tosi helppoa, sujuvaa ja mukavaa ja hyppäreillä ollaan vähän sählätty. Ettei ihan liian ruusuista olisi, niin se täytyy sanoa että kontaktit ovat tällä hetkellä aika kurjassa kunnossa. Oma todella epäjohdonmukainen käyttymiseni sekä vähäinen treeni ovat aika kätevä yhtälö.

Päätin kuitenkin olla ottamatta asiasta mitään stressiä, kyllä ne siitä vielä saadaan takaisin yhtä hyviksi mitä ne jo yhdessä vaiheessa olivat. Ja Outi tekee minulle tulevaa SM-kisaviikonloppua ajatellen valtavan palveluksen kun on käynyt epiksissä treenaamassa ja palkkaamassa Ficon kontakteja kun olen ollut itse töissä.

Niin tosiaan, me olemme menossa Ficon kanssa SM-kisoihin. Mielettömän hauska juttu!

Janakkalassa tärväsin yhden hienon nollaradan juoksemalla vinkupallo taskussa. Pallo oli mennyt jotenkin huonosti, ja tunsin että jos yhtään lähden juoksemaan se alkaa vinkua. Siispä piti könkätä koko rata ihan tikkusuorana jotta tuomari ei heti hyllyttäisi meitä. Onneksi Fico oli kärsivällinen ja teki radan nätisti pökkelöohjaajankin kanssa. Ihan naurettava virhe!

Nastolassa sunnuntaina tehtiin meidän kisahistorian paras rata jos kontakteja ei oteta laskuihin mukaan. Radan analysointiin en tarvinnut yhtään muttaa tai vaikkaa. Hymyilyttää vieläkin kun miettii. Tämä sitten toikin ensimmäisen voiton ja sertin. Ensi kesä aloitetaankin siis uuden valion juhlimisella!

Nyt tässä olisi vielä kontaktitreeniä kisatilanteessa (edes yhdet epikset osuivat onnekkaasti vapaaillalle!) ja sitten koittaakin jo SM-viikonlopun perjantaikisat.

Tässäpä vielä virallisempaa dataa kilpailuista:

Janakkala

0 sija 6
0 sija 3
HYL

Nastola

HYL
0 sija 1, SERT-A
5

(Kuvat Kaisa Pelkonen ja Kaarina Salo)

The wrong way in and the wrong way out

2011-06-01T22:43:00.006+03:00

Kirva on käynyt kilpailemassa Tampereella ja Imatralla. Tampereen kisat menivät todella huonosti, Imatran vähän paremmin. Viisi hylättyähän noista kuitenkin haettiin.

Tampereella ei tuntunut toimivan yhtään mikään. Paitsi lähdöt olivat tosi varmoja ja maltillisia kuten joskus ennen tuppasivat olemaan. En ymmärrä miten huonosti oikein ohjasin, kun Kirva ei irronnut mihinkään. Rimojakin tuli alas. Agiradalla kontaktit kyllä toimivat, mutta siinäpä se sitten.

Järvenpäästä luulin meidän saaneen jonkinmoisen balanssin hetkeksi, mutta nyt se kyllä oli ihan vieras käsite. Päivän kruunasi tuomarin valitukset, kun palkkasin koiran liian aikaisin (heitin lelun viimeisen esteen yli).

Imatralla Kirva kulki hyvin!

Ilmeisesti varsin runsas sade miellytti sitä. Ekalla radalla meidät hylättiin kun palautin lähtöön, toisella tuli muurin ohitus ja sen hyppääminen takaisin, ja kolmannella Kirva lähti aalta ennen lupaa ja sen korjasin.

Oikein tyytyväisin mielin ajelin kuitenkin kotiin. Ensinnäkin tyytyväisenä siitä, että olin varsin johdonmukainen ja reilu. Lisää tyytyväisyyttä aiheutti Kirvan mukava työskentely ja muutoinkin leppoisa kisapäivä poikien kanssa. On kyllä ihan parasta pakata pojat autoon ja hurauttaa päiväksi retkelle.

En oikein ymmärrä ihmisiä ketkä eivät kisaseuran puutteen takia lähde matkaan. Kyllä minä ainakin kilpailuissa eniten koirieni seurasta nautin, eikä haittaa vaikka en koko kisapäivänä kenenkään kanssa sanaa vaihtanut. En toki pistä matkaseuraa pahitteeksi jos laadukasta sellaista on!

Muutenkin vähän pistää välillä mietityttämään miten jotkut edes viitsivät/jaksavat kisata.

Ficon kanssa kilpaillessa on ehtinyt vähän seurata muitakin kolmosten kisoja, ja etenkin makseissa se saattaa olla tosi surullista katsottavaa. Jotenkin tuntui niin älyttömältä saada tuomarin valitukset siitä että palkkasin koirani liian aikaisin surkean radan jälkeen, kun juuri edellispäivänä olin nähnyt 10x pahempiakin rikoksia.

Mitenkäs olisi muutama agilitysääntö esimerkiksi seuraavia aiheita koskien?

-Jos koiraa ei ole opetettu hyppäämään sille ei todellakaan huomauteta rimoista

-Jos koira on ohjaajan mielestä opetettu hyppäämään ja sille huomautetaan rimoista, ei sitä tehdä vasta kolmannen riman kohdalla kun menee hermo

-Jos koiralle on opetettu 2on2off-kontaktit, ja se tulee niistä läpi, on seuraus oltava aina samanlainen oli alla sitten nolla tai hylly (olisin elinkautisessa kilpailukiellossa Grecon&Ficon kanssa tehtyjen rikosten kanssa)

-Jos omaa jonkinmoisia jarrukäskyjä, olisi niitä suotavaa käyttää ennen kuin koira ponnistaa. Jos sitä ei ehdi tehdä, ei radalta saa koiran "sikailun" takia lähteä pois

Sitten seuraavaan valituksen aiheeseen, eli Vierumäen irtokoiriin.

Täällä on nyt muutama kuukausi asusteltu, ja pääsääntöisesti hyvin on viihdytty!

Tuntuu että olisi muuttanut vähän kauemmaskin, kun koirakulttuuri on niin erilainen. Ainakin viikoittain saan häätää karkailevia koiria omieni luota pois. Nämä eivät edes ole mitään pieniä ystävälllisiä vipeltäjiä, vaan sellaisia noin 20-80 kiloisia vähän isompia tovereita jotka tulevat haukkuen/äristen aivan turhan lähelle. Useimmista tilanteista olen selvinnyt ihan hyvin ja saanut tunkeilijat karjumalla häädettyä.

Äsken kuitenkin tuli kohdalle toistaiseksi ikävin tapaus. Kiersimme iltaulkoilunamme läheisen pururadan, ja sieltä takaisin päin talsiessa yhden talon edustalta ryntää läski labradori luoksemme muristen. Karjuin niin kovaa kun pystyin, ja heitin koiraa sopviasti kädessäni olleella avainnipulla mutta eipä se se paljoa tätä haitannut kun adrenaliinia oli jo varmaan sen verran kovasti veressä. Omistaja tulee ihan liian pitkän hetken kuluttua hakemaan koiraansa, jolle Safi olisi ollut jo valmis antamaan pienen opetuksen. Kirva säestää vieressä huutaen. Kaikista älyttömintä oli se, että koiraa pannasta raahatessaan omistaja ei sano minulle yhtään mitään, vaikka tilanne oli oikeasti aika kurja. Sanoin hänelle että olisi ihan kohteliasta pyytää edes anteeksi, ja palkaksi sain halveksuvan katseen. Ihan tosi ärsyttävää, että en saanut tilannetta kunnolla hoidettua. Viime kerta taisi olla joskus maanantaina, silloin sain vieraan häädettyä hyvin, omat koirat pysyivät ihan viilipyttynä ja sainpa vielä anteeksipyynnönkin.

No joo, seuraava kirjoitus vähän hauskemmista jutuista!

Frosties are just Cornflakes for people who can't face reality

2011-05-13T20:55:00.002+03:00

Tiistaina olimme Kirvan kanssa Helenan pitämissä treeneissä. On varsin kivaa voida todeta, että kyllä tuo Kippe nykyään varsin irtoava toveri on, ehdin itsekin sen ansiosta ihan mihin vaan. Toinen tosi kiva juttu oli se, että Kirva jaksoi kolme kierrosta tosi hienosti! Oikein hyvät treenit siis. Nämä harjoitukset teimme:

Eilen teimme poikien kanssa päiväretken etelään. Käytiin Merin ja Sinnin kanssa treenaamassa ja lenkillä. Verrattomat treenit meillä olikin! Safi meni Merin kanssa rataa, ja että heitä on hauska katsoa. Kirvan kanssa koitettiin samaa rataa, ja päästiinkin se heti nollana aika hienosti. Kirva tosin taas teki ihan hirveän aan, paljon pahemman kun viikonloppuna kisoissa. En tiedä taisiko säikähtää vähän itsekin, koska kun otin uudestaan niin tuli jopa vähän hitaasti, sen verran pahasti taas harjan yli oli lennellyt. Sinni puolestaan harjoitteli maailman nopeimpana pumina olemista.

Kirva ja Sinni tekivät myös vähän hyppytekniikkaa. Kirva teki vaan perussarjaa, joka näytti vähän ponnettomalta. Oivalsin treenin jälkeen, että hetkonen, sehän tarkoittaa vaan sitä että Kirva tosiaan yleensä tekee paremman oloisia suorituksia. Se saattaa tosin olla vain vauhdista johtuvaa illuusiota, koska eilinen treeni tehtiin tosi kuumassa ja tylsällä palkalla, niin vauhtikin oli hitaampi. Mutta toivon että siellä olisi normaalisti sen vauhdin lisäksi vähän voimaakin.

Eilen ennen töitä ehdin myös vähän treenata Ficon kanssa, kun Outi ystävällisesti toi sen hallille. Tehtiin putkipuomierottelua, josta Ficon kanssa kyllä selviää paljon helpomalla kun Kirvan... Lisäksi pari keinua, jotka olivat nyt vähän nopeampia kuin viimeksi. Niin ja muutamat kepit jotka olivat tosi hyvät! Huomenna pääsenkin Ficon kanssa Janakkalaan kilpailemaan.

Tänään kävin tekemässä vielä vähän lisää hyppytekniikkaa, tehtiin pitkästä aikaa ylipitkää perussarjaa. Tässä meinasi tulla vähän turhan kiireellä jos olin edellä valmiina, sivulta ja takaa lähetettynä teki ihan nätisti.

Jopas onkin hauska viikonloppu tulossa, kun huomenna tosiaan Ficon kilpailut, illalla pitkään odotetut euroviisuiltamat ja sunnuntaina Kirvan kanssa Tampereelle!

Sometimes I put a wig on you when we're on tour

2011-05-08T21:39:00.003+03:00

Järvenpäässä tänään kaksi starttia.

Eka rata sujui ihan kohtuullisen hyvin. Tosin Kirva ponkaisi taas perääni haukkumaan kun olin sen jättänyt. No palautin istumaan ja sitten kyllä jäi ihan hyvin ja kesti muutamat härnäämisetkin. Yhdeltä hypyltä kaarsi ihan väärään suuntaan, se oli kyllä vähän outo juttu koska siihen tultiin suoraan aalta ja jatkettiinkin melko suoraan eteenpäin. Aa oli huono, tai siis loikkasi rumasti harjan yli. Ei kyllä ollutkaan pitkään aikaan tullut noita notkoselkäsuorituksia.

Yksi rima sieltä sitten tuli, tulos 5 ja sijoitus 3. Onneksi rima ehti tulla ennen loppua, niin tein sen sylkkärillä vaikka olin valssia miettinyt.

Asenteenmuutos luokkanousun kanssa on ollut ilmeisen onnistunut, rima ketutti tasan sen hetken kun se kolahti, maalissa ei enää tarvinnut harmitella.

Hyppäriltä sitten nollavoitto. Hassu juttu, koska kaiken järjen mukaan agilityratojen pitäisi olla meille paljon sopivampia. Silti tämä oli jo kolmas hyppärinolla kakkosista. Grecon kanssa siihen taisi tottua kun kontaktit olivat huonot ja hitaat, niin hyppäreiltä sitten useimiten tuli väännettyä nolla.

2011-05-07T20:26:00.005+03:00

Viikon treenit:

Maanantaina lyhyet hyppytekniikat.
Keskiviikkona Merin kanssa. Ei ihan mennyt mitenkään mullistavan hienosti, Kirvalle ei todellakaan ole opetettu putkipuomierotteluja. Safi meni Merin kanssa aivan mahdottoman hienosti!
Torstaina Lotan kanssa, kts. kohta kaksi ja putkipuomierottelu.
Eilen Viivin kanssa, Safi vähän hurvitteli ja Kirva teki okseria ja pöytä.
Ficon kanssa eilen ratatreeniä, mentiin kilpailunomaisesti 24 esteen rata, nollana kaksi kertaa. Läkähdyttävää, mutta mukavaa! Lisäksi tehtiin muutamat keinut, jotka jostain syystä olivat tosi hitaita.
Tänään valokuvien oton yhteydessä pari puomia sekä Safille että Kirvalle koti(koti)pihalla. Kirva teki niin mahdottoman hyvät puomit, että ihan viimeisille senteille saakka saatoin elää siinä unelmassa että meillä on juoksukontaktit. Kirva menee tuolla kotona vieraillessa muutenkin aina ihan hulluksi, että en edes ihmettele kun puomisuoritukset siellä ovat aina niin verrattomia.

Kuvan otti Viivi.

No I can't hear nothing 'cause I got my head up in the clouds

2011-05-01T23:39:00.004+03:00

Nyt tuntuu kuulkaas mukavalta.

1) Olin tänään kilpailemassa Kirvan kanssa. Alkuviikon paniikin jälkeen se tuntui erityisen hienolta. Uskalsin lähteä kisaamaan, koska Kirva oli keskiviikosta asti täysin normaali, enkä ollut edes antanut sille yhtään lääkäriltä saamiamme kipulääkkeitä. Lisäksi oli muutenkin tarkoitus vietää vappu Turussa, joten ajattelin että siellä voi sitten vielä katsoa että mennäkö vai ei.

2) Olemme edelleen kakkosluokkalaisia. Mutta eihän se mitään haittaa! Tällä hetkellä tuntuu että päin vastoin. Tämän kesän arvokisoihin ei kuitenkaan ehditä, joten samapa tuo nousemmeko heti vai hetkisen kuluttua.

3) Ei ne radatkaan ihan huonosti menneet. Lähdöt olivat jo aika normaalia Kirvaa. Ihan parasta oli se, että sitä älytöntä varmistelua oli ihan pikkuriikkisen vähemmän kuin yleensä!

Olen myös niin äärettömän iloinen siitä, että sain tänään kilpailla Kirvan kanssa, että pystyn melkein sivuuttamaan tuo supernolon ohjauksen tuossa "takaaleikkauksessa" tokalla agiradalla. Ensi kerralla sitten fiksummin.

PS. Tuossa ekalla radalla tuo ei ole mikään surkea saksalaisyritys, vaan minun paikoillaan tönötys jonka Kippe selvitti tekemällä muurin selkäni takaa. Oikeasti tarkoitus oli ottaa koira oikealle puolelle ja leikata puomin takana. Puomilta onneksi tajusi hypätä pois, kun huomasi että juoksee vinoon. Olisi voinut käydä hurjemminkin!

Oh look, it's the love child of Wayne Sleep and Godzilla

2011-04-26T22:43:00.003+03:00

Myönnetään, saattoi vähän panikoitua ja liioiteltua olla tuo eilinen. Mutta tänä aamuna tunnelma oli vielä lähes yhtä hysteerinen, kun tilanne ei yön aikana ollut juurikaan parantunut. Sain onneksi heti ajan Timo Talviolle Helsinkiin. Hän osasikin heti Kippeä tunnusteltuaan sanoa että ei siellä kyllä pitäisi mitään vakavaa olla. Johan helpotti. Ei tarvinnut edes pyörtyä, mikä minulla on vähän ollut eläinlääkärillä tapana.

Lääkäri sai heti juonesta kiinni, joten Kirvalta katsottiin kurkku, mitattiin kuume, ja varmuudeksi tutkittiin myös polvet ja kintereet. Luissa ja nivelissä ei pitäisi olla valittamista, sen sijaan nielurisat olivat varsin tulehtuneet! Diagnoosina oli joku termi mitä en nyt muista, mutta vastaa siis ihmisen nivelkipuja flunssassa. Onneksi tuli ilmi, vaikka Kirva ei ollut mitenkään oireillut esimerkiksi syömättömyydellä tai köhimisellä. Eipä paljoa haukkuminenkaan ole nieluun sattunut...

Jalkakin oli kyllä heti lääkärille päästyämme melkolailla normaali, eikä ole enää ontunut.

Olenkin vanonnut että jos tulee jotain rokotuksia kummempaa (etenkin jotain tuollaisia ontumisia tai muita) niin en enää mieti muita lääkäreitä kun Talviota. Olisi säästytty niin monelta jutulta jos Grecon ja Safin olisi vienyt sinne aina heti ongelman ilmettyä. Tuolla tutkitaan kaikki aina niin tarkasti ja pidetään silmät auki eri vaihtoehdoille.

I placed all my trust at the foot of this hill

2011-04-25T22:03:00.004+03:00

Ajattelin jo etten viitsisi laittaa eilistä videoa mihinkään, mutta sitten muistin että olen luvannut että en enää ikinä koskaan häpeä koiriani tai ole tyytymätön meidän yhteisiin suorituksiin joten kävin ennen töitä hakemassa muistikortin lainakamerasta.

Töiden jälkeen kun tulin kotiin, minua odotti kolmijalkainen Kirva. En käsitä mitä on tapahtunut, mutta tämänhetkinen olotila koostuu lähinnä epätoivosta, pelosta ja paniikista. Käytin pojat pikaisella iltapissalla ja vallan itketti kun Kirva könkkäsi menemään. Jos ei aamulla näytä yhtään paremmalta niin toivottavasti päästäisiin heti pian kunnon lääkärille.

Tässä tämä video, toivottavasti ei viimeinen laatuaan.

But my heart told my head "this time no"

2011-04-24T20:58:00.003+03:00

Pääsiäinen alkaa olla pulkassa, huomenna paluu töihin.

Ihan loistopyhä tämä kyllä on, kun kaikenmoisia tapahtumia on aika riittämiin.

Perjantaina Lahti KV, Kirva ROP SERT CACIB ja MVA! Esiintyminen oli melko hyvää, arvostelussakin todettiin että iloinen esiintyminen ja reipas käytös.

Lauantaina käväistiin Lappeenrannassa, siellä ensiesiintyminen valioluokassa. Tulos ROP ja CACIB.

Tänään Janakkalassa kolme rataa. Kyllä minä ihan nousuaikeissa sinne lähdin, mutta kakkosluokkalaisina sitä vielä kotiin tultiin.

Ekalla radalla ei muita virallisia virheitä kuin yksi ylimääräinen hyppy. Pari tökeröä kohtaa kyllä löytyi, alussa otin kepeiltä runsaasti etumatkaa jotta ehtisin suoran putken päähän, mutta enpä sitten tarpeeksi kuitenkaan ja siitä tuli aika etova. Pituuden jälkeen hartiat oli ihan väärään suuntaan ja muutenkin veto jäi kovin vajaaksi joten okserillehan Kippe irtosi. Sen jälkeen mentiin sitten vielä uudestaankin okseri, se siis pysyi koossa kaksi kertaa peräkkäin!

Tokalla radalla nousun esti jälleen se hiivatin okseri. Mikä vastenmielinen hökötys! Eli ei se kolmatta kertaa kasassa pysynyt. Sen jälkeisestä kompuroinnista vielä kielto seuraavalta putkelta. Loppusuoralla oli suora putki ja kepit sen jälkeen, jäin tarkoituksella aika taakse ja käskytin putken puolivälin tietämiltä Kirvaa kepeille ja sehän meni sinne yhtään epäröimättä tai vilkuilematta, mukava juttu! Sijoitus taisi olla kuudes, ja aika nopein.

Kolmas rata oli hyppäri, josta saatiin nollavoitto. Kirvan lämmönsietokyky on aika kehno, joten tällä radalla se tuntui jo perin tahmealta. Mutta reippaasti yritti kuitenkin, ja onneksi metsästä löytyi sen verran isoja lammikoita että niihin pääsi hieman pulikoimaan.

Kaikilla radoilla oli paljon putken väärään päähän menemisiä, ja ne sujuivat ihan kivuttomasti vetämällä. Kirva reagoi tosi hyvin vetoihin noissa tilanteissa, mutta päästän sen menemään aina ihan tosi myöhään koska melkeen jokainen putkeenmeno oli taas ihan kamalan veltto. Silkkaa vetelyyttä.

Ja koska radat eivät vieläkään ihan huippuesityksiä olleet, täytyy iloita siitä että jaksan kyllä olla tyytyväinen keppeihin ja kontakteihin. Ja tuosta Janakkalan kisapaikasta olen aina pitänyt. Siellä sitä muuten aikoinaan kisasin ihan ensimmäisen virallisen agilitykilpailuni.

Si mon tonton tond ton tonton, ton tonton sera tondu

2011-04-20T14:52:00.001+03:00

Maanantaina Helenan treeneissä Kirvan ja Ficon kanssa. Oli kivaa.

Onni 16.4

2011-04-19T22:23:00.001+03:00

Kirva 16.4

2011-04-19T22:21:00.000+03:00

They won't piss in your yogurt, Martin

2011-04-16T22:44:00.007+03:00

Aamulla startattiin klo 07:30 kotoa ja Lahdessa olin hakemassa Safia suunnilleen klo 20:00. Väliin jäänyt aika vietettiin Kirvan, Viivin ja Leevin kanssa Mikkelissä kisoissa. Ja mukavasti vietettiinkin.

Siellä oli lämmin! Vuoden eka kisarusketus on nyt naamalla ja Kirvakin selvisi helteestä ihan kunnialla.

Ekalta radalta saatiin nollavoitto! Valitettavasti täytyy myöntää että oli kyllä taas niin varmistelevaa puuhaa. En huutanut koko radan aikana muuta kuin "Kippe täällä!". En tajua mikä minuun meni/menee! Todella ällöttävää käyttäytymistä, ja takaa sen että pian Kirva ei tahdo/uskalla/osaa edetä sitäkään mitä nykyisin.

Toinen rata oli taatusti yksi huonoimmista kisasuorituksistamme. Ehkä joulukuun ATTn kisojen toinen startti yltää ylemmäksi, mutta aika surkeita olimme. Ensinnäkin Kirva ponkaisi lähdöstä pois ja ohitti ensimmäisen hypyn. Ihmettelen todella miten Kippe keksi tuollaista kokeilla.

Palautin, ja eihän se siihen edes ihan suopeasti jäänyt. Sen jälkeen saatiin vielä mm. varsin harvinaislaatuisia pujotteluvirheitä, parit putken väärät päät ja mitä vielä. Puomi oli kuitenkin onnistunut. Otin sivuetäisyyttä sen verran että pääsin seuraavan hypyn taakse. Katsoin alastulolla että nyt menee ihan taatusti läpi, mutta kyllähän ne takajalat sieltä kontaktille iskeytyivät. Jopas piristi tunarointiradankin tunnelmaa!

Kolmas rata oli tosi helppo. Ihan uskomatonta edes näpytellä tätä, mutta Kirvahan oli ihan tosissaan varastamassa tässäkin radalla! Tai siis se vaan jatkoi mun mukana matkaa huutaen. Mainitsinko jo että olen todella yllättynyt tälläisestä juonenkääntestä? Kaino karjaisu pysäytti Kipen matkan ja tehtiin senkin jälkeen aika ruma lähtö.

Alussa laitoin Killiä aika lailla kaarrattamaan, puomi oli taas tosi hyvä, aalla piti jäädä taakse, sekin oli ihan hyvä, putken jälkeen en tehnyt yhtä valssia mitä olin suunnitellut (oi miksi?) ja leikkasin sitten pituuden takana josta kaatui viimeinen palikka. Kepitkin sujui tällä radalla ihan normaalin hyvin, muurin takaa melko avoimeen kulmaan.

Janakkalassa ensi viikonloppuna tehdään sitten lähtöjä. Oliko tämä joku Kirvan käsitys siitä toivomastani röyhkeydestä? No myönnettäköön että kyllähän tuo ensimmäisellä kerralla vaan nauratti. Muuten olen ihan tyytyväinen, rimoja ei tainnut tulla yhtään alas, ja se on jo aika hieno juttu. Ekalla radalla Kirva kolautti itsensä renkaaseen aika mojovahkosti, toivottavasti siitä ei nyt tullut mitään.

Ykkösissä menin vielä borderkelpie Onnin kanssa hyppärin, kun Sari satutti jalkansa. Onni on tosi ihana toveri ja radalla oli aivan huisia. Vikalta putkelta saatiin kielto, muuten oli aika menevä suoritus vaikka olinkin koko ajan auttamattomasti myöhässä.

Oh, I love the smell of formaldehyde

2011-04-16T22:28:00.004+03:00

Viikko 15 treenit

Hyppytekniikka (sama setti kahtena päivänä)

Perussarja
Okseri set-pointtia
Perussarja+okseri, tämä oli varmaan vaikein harjoitus mistä Kirva on selvinnyt kunnialla, tehtiin putken kautta vauhdilla ja itse vielä juoksin vieressä.

Kontaktit

Kontaktitunnilla esimerkkikoirana, yksi keinu, yksi puomi, kaksi aata, kaikki hyviä , tehtiin vedättäen, taaksejääden ja isolla sivuetäisyydellä.

Kepit

Keppitunnilla esimerkkikoirana, muutamat kepit varsin onnistuneesti tavalla jos toisellakin.

Rataisempaa asiaa

Sylkkäritreeniä kahdella lähdekkäin olevalla hypyllä, voimaharjoittelua (sitäpä juuri) putkilla, ja loppusuoraa.

Nämä on kyllä ihan kamalan tylsiä päivityksiä, mutta kun en ehtinyt muutakaan ja kai tästä jotain hyötyä voi minulle olla joskus.

Tämä oli mielestäni varsin järkevä viikko treenien suhteen. Suunniteltuja treenejä olivat hyppytekniikat ja yksi ratatreeni, suunnittelemattomana tuli keppi&kontaktitreenit jotka olivat todella vikkelät. Eli tosi hyvät.

Muutenkin treenien kesto pystyi tosi maltillisena! Alan vähän oppia ja hyväksyä että Kirvalle piisaa vähempikin, ja ei ole mitään syytä jankata ja hinkata.

On elettävä huolella

2011-04-16T22:17:00.002+03:00

Viime sunnuntain kisat Kouvolassa Ficon kanssa:

Kahdella ekalla radallla ohjasin (vaikeat, keinulle viennit kurjia) alut huonosti ja nappailtiin virheitä heti sieltä. Ekalla radalla puomilla jouduin käskeä uudestaan alas, ja aalle palautin. Tokalla radalla oli hyvät kontaktit!
Kolmas rata oli hyppäri, josta tehtiin nolla sijalla 4. Tässäkin alku kepeille asti vähän tökki, mutta loppurataan olin oikein tyytyväinen. Tiesin koko ajan mitä tehdä ja Ficokin sitten sen mukaan lisäsi vauhtia.

Olisi pitänyt raapustaa heti kisojen jälkeen, mutta hyvä maku jäi . Ei tässä voi kun toistella samaa vanhaa litaniaa siitä, kuinka mukavaa Ficon kanssa on tehdä. Kisapaikoillakin se käyttäytyy niin asiallisesti verrattuna tuohon yhteen häirikköön...

2011-04-09T23:30:00.004+03:00

Enpä ole päässyt rustaamaan treeneistä tai mistään muustakaan kun Soneran verkko ei oikein tavoita nykyistä asuinsijaani. Nyt kuitenkin uusi mokkula testissä ja ainakin toistaiseksi pääsy verkkoon sujuu melko hyvin.

En muista mitä ollaan harjoiteltu. Hyppytekniikkaa ainakin, vaikka tänään kisoissa ei olisi uskonut.

Radat meni ihan hyvin, vähän taas tuntui oudolta mennä hiekalla. Ekalla radalla tuli yhden putken väärä pää ja tokalla radalla yksi hyppy väärinpäin. Eipä haittaa hyllyt kun ei rimat pysy ylhäällä. Etenkin okseri oli kovin vaikea. Toisella radalla sinne tultiin pussista, ja sen pystyin kyllä arvaamaankin liian haastavaksi tämänhetkiset hyppytaidot huomioiden. Pussista loppusuoralle irtoaminen oli muuten ihan mainio kylläkin.

En oikein tiedä mitä sanoa, ihan perusmenoa nuo radat, ja hyppärin vaikeahko alku onnistui ihan loistavasti.

Kuitenkin jotakin vielä uupuu. Päivällä olin vielä ihan tyytyväinen, mutta nyt taas erehdyin vertailemaan muihin ja voin vain miettiä että missä vaiheessa olen mennyt tosi pahasti metsään. On toki hienoa että Kirva tahtoo tehdä kanssani ja tahtoo tehdä aina oikein, mutta meidän on saatava vielä radalle se sama raivo ja räjähtävä energia minkä näkee esimerkiksi aina kun Kirvan vapauttaa autosta. Tai ottaa remmin pois, laskee ovesta, tulee halliin, leikkii lelulla tai tekee ihan mitä vaan. Se oikea mielentila löytyy jo monista asioista, joissa se ei edes olisi toivottavaa, niin on se nyt kumma että sitä ei saada heivattua sinne (kilpa)radalle.

Huomenna ihana pieni Kipperson täyttää kuitenkin kaksi vuotta!

Synttäreitä juhlistetaan niinkin reilusti että lähden Ficon kanssa kisoihin.

Safi ja Gibson olivat tänään Vaasassa näyttelyssä, Gib val eri4 ja Safi VSP-veteraani.

Ai niin, torstaina käytiin Patricialla fysioterapiassa, Safi oli aika loistokunnossa!

Kirvakaan ei niin paha kuin viimeksi.

They won’t be able to eat asparagus if you cut that bit out

2011-03-31T09:11:00.003+03:00

Kilpailut Liedossa sunnuntaina:

-Ekan radan suoritus tuntui jotenkin vähän valjulta, ja kaksi rumaa kohtaa sain siihen aikaiseksi. Toinen oli heti alussa huono käännös kakkoselta, jolloin Kirva melkein ehti hypätä renkaan, ja toinen oli pussin jälkeen takaaleikkaus kepeille, tuli vähän pyörimään jalkoihin. Kontakteilla piti juosta kauas eteen, nämä olivat ihan hyvät. Tokavika rima sieltä tippui, harmillista! Kello kuitenkin tykkäsi Kipen menosta ja aika oli nopein.

-Toka rata kaatui heti alkuun, olin sijoittautunut todella väärin kolmoshypylle mennessä, Kirva pääsi juuri ja juuri hyppäämään sen, mutta rima tippui ja seuraavat esteet olivat aika mahdottomia mennä oikein. Meni muutenkin aika onnettomaksi yritykseksi tämä. Vaikea loppu onnistui virheittä, eikä nyt kaikista rumimmalla tavalla edes!

Tällä viikolla ollaan käyty kerran treenaamassa, treenit meille piti Helena.

Kipen kanssa ei oltu ihan samalla aaltopituudella tänään, mutta mukavaa oli kuitenkin treenata. Enpä muistanut taaskaan palkkailla sitä käännöksistä, vaikka se teki tosi hyvin lyhyet hypyt kun pyysin. Sen sijaan suoraan putkesta tuli palkattua monta kertaa, vaikka ei se nyt pelkästään ratkaisua putkiongelmaamme tuokaan.

Safin kanssa treenit menivät tosi hyvin! Tai no toinen kierros ainakin. Että se oli hauskaa. Niinkin hauskaa että Safi iloitteli autossa vielä mun turvavyön poikki. Hiukan kallis huvitus, hinta-arvio 370e. Olisi edes syönyt ne takapenkkien käyttämättömänä olevat turvavyöt jotka olisivat siellä takakontissa olleet aivan tyrkyllä, mutta hänpä oli tunkenut itsensä Kirvan häkin ja ikkunan väliin ja väkisin ottanut juuri sen minun turvavyöni.

Rahanmenoa on viimepäivinä ollut muutenkin, muutettiin poikien kanssa Vierumäelle. Onpa mukavaa ja omituista ajatella, että tämä on nyt ihan pysyvä koti. Niin monta viime vuotta on asuttu vaan väliaikaisesti jossain. Pojat ovat sopeutuneet jälleen kerran muuttoon hienosti.

Kirvalle vaihdoin ruuankin, kyllästyin sen valtaviin ruokamääriin ja sitäkin suurempiin kakkakasoihin ja nyt kokeillaan Royal Caninin sijasta Acanaa. Tiedän, tiedän, pitäisi raakaruokkia.

Why won't you wear your new trench coat?

2011-03-23T11:44:00.005+02:00

Treeni numero yksi kera Viivin ja Leevin:
-Tehtiin peräkkäin pituutta, muuria ja okseria. Ihan hyvin meni, mutta en mä oikeen uskalla kääntää okserilla.
-Putki oli aan alla, ei tullut ongelmia kunhan vain sain koiran sieltä edeltävältä okserilta kääntymään.
-Kovassa vauhdissa suoralla juoksi okserista ohi, jos linja yhtään syötti sinne, eli ei tunne oloaan vielä ihan varmaksi sen kanssa.

Kirva 22.3. (2) from Emilia Helminen on Vimeo.

Kirva 22.3. (1) from Emilia Helminen on Vimeo.

Treeni numero kaksi, eilen:
-Perussarjaa
-Pöytää vauhdista putken ja hypyn kautta. Ei ongelmia!

Huomio, joka tulee tehtyä jokaisella agilitykerralla, mutta jolle en saa aikaiseksi tehdä mitään:
-Kirvalta puuttuu kaikki voima putkiin menoissa. Vätystely kyseisissä tilanteissa saatava väistymään.

It's not a miracle we needed

2011-03-21T22:11:00.007+02:00

Voi jukra mikä kisakuume.

Sain tänään mun pienen Kipen takaisin matkalta pokaaleineen ja ruusukkeineen, ja tuli heti hirmuinen himo lähteä samalta istumalta hallille. Mennään kuitenkin varmaan vasta huomenna.

Ajankohtaisia harjoiteltavia asioita ennen seuraavia kilpailuja:

-putkipuomierottelut

-okseri

-pöytä

-muuri

-pituudelta kääntyminen

-reagointi uuteen hienoon fleeceleluremmiin, täytyy testata mihin asti sen voi jättää valmiiksi :)

(Tosi mieltäylentävää että suurin osa ongelmallisista asioista liittyy hyppäämiseen.)

Olen aina yksi innokkaista ulkokisojen odottelijoista. En malta odottaa niitä ensimmäisiä lämpimiä kevätpäiviä ja hiekkakenttää nappisten alla. Täytyy vaan saada markkinoitua Kirvallekin hiekka mukavaksi ja luotettavaksi alustaksi.

En malta myöskään odottaa lauantaita, kun Opelin nokka kääntyy taas kohti Turkua ja YO-kylää ja sunnuntai-iltapäivää jolloin kurssi käännetään Tuulissuolle. Turussa on taikaa.

PS. Miksi ihmeessä 3.4 ei ole yhtäkään starttia?

Quiet is the new loud

2011-03-21T08:58:00.003+02:00

Perjantaina kävimme hallilla Safin ja Attiksen kanssa. Safi teki vähän serpentiinejä, ihan hienosti, ja tosi lujaa. Lisäksi tehtiin pöytää putken kautta, en jaksanut hakea siihen maksijalkoja, joten teimme matalalla josta Safi sitten tarjosikin ahkerasti 2on2offia.
Attiskin pääsi pitkästä aikaa tekemään pikkuisen. Ja voi hyvänen aika sentään pienen lieron intoa. Harmi, että ei sen kanssa kovin paljoa viitsi edes noin huvin vuoksi tehdä, kun sairaus+lääkkeet ovat huonontaneet motoriikkaa niin valtavasti.

Lauantaina olin aamupäivän Orimattilassa epiksissä katsomassa kurssilaisten hienoa menoa, ja iltapäiväksi oli sovittu treenit Ficon kanssa.
Teimmekin aikamoisen turbotreenin, mutta Ficohan ei vähästä hyydy. Ensimmäinen kierros puomia ja aata, aika hyviä. Hienointa on huomata kuinka Fico nykyään kestää etäisyyttä varsin kivasti. Tai no sivulle ja eteen, ei vielä taakse. Kokeilin aata myöskin etupalkalla, eka toisto oli ihan hyvä, tokalla tuli läpi ja kolmannella jäi aika ylös kyttäämään kuin joku punavalkoinen bordercollie konsanaan. Etupalkka ei siis Ficon juttu ainakaan näin suoriltaan ja ainakaan pallon kanssa.
Toisella kierroksella vähän rataa. Keppien hakemista jouduttiin tekemään erikseen, samoin kun yhtä päällejuoksukohtaa. Jos tuollaisia on hypyillä monta rinnakkain, niin sujuu ihan helposti, mutta on paljon vaikeampaa jos Fico on tulossa esim. putkesta suoraan hypyn takaa. Näitä täytyy vahvistaa paljon palkkaamalla hyppäämisestä.
Kolmannella kierroksella vähän valssia ja takaakiertoa. Valsseissa ei puhuta Ficon kanssa vielä ihan samaa kieltä, mutta muutamat tosi hienotkin saatiin aikaiseksi. Oli kyllä tosi kivaa.

Kirva ja Gibson olivat viikonlopun Liettuassa näyttelyissä, Kirva sai molempina päivinä kaiken mitä oli tarjolla, eli sieltä tuli sertiä, cacibia, roppia ja voittajatitteliä. Gibson oli lauantaina val eri3 ja sunnuntaina val eri4.

Det snurrar i min skalle

2011-03-16T22:11:00.007+02:00

Pikainen treeni hallilla tänään.

Safi teki poispäinkäännösharkkaa ja pimeitä putkikulmia. Ihan hyvin kääntyi, mitä nyt pari kertaa tuli käsille kun hosuin. Putketkin löytyi ihan hienosti.

Kirvan ohjelmassa oli set point-harjoitus okserilla, välistävetoja (hyi, tylsää) ja vähän keppejä jyrkähköstä avokulmasta putkihoukutuksella. Meillä oli aivan mahtava tuokio Kirvan kanssa. Ensinnäkin, hypyt näyttivät hyviltä. Veikkaan sen johtuvan uinnista. Sen räpiköinnin jälkeen nimittäin mikä tahansa näyttää rennolta.

Toisekseen, välistävedot menivät taistelematta ja aika rutiinilla.

Kolmanneksi, keppitreeni sujui paremmin kuin hyvin ja sain tärkeän oivalluksen.

Keppien takana oli putki kuvan mukaisesti, ja se oli oikeastikin varsin lähellä, putken ja keppien välistä ei olisi mahtunut esim. kävelemään.

Ekalla yrittämällä kokeilin niin, että leikkasin kahden ensimmäisen hypyn välissä ja siitä käskytin Kirvan kepeille. Meni oikein sisään, mutta käväisi putkessa. Totesin että ohhoh, ja otettiin uudestaan aivan ongelmitta.

Tässäpä se suuri oivallus, minä tahdon että meidän treenit menee aina näin. Tuo tilanne oli jotenkin niin täydellisen harmoninen ja Kirva niin mahdottoman taitava ja kiltti, että ei mun tarvitse enää ikinä käyttää mitään kovempia huomautuksia. Ei se niistä rikki mene, mutta en näe mitään järkeä moisessa toiminnassa. Ainoa missä aion tulevaisuudessa(kin) raivostua on varaslähdöt.

En ole oikein ikinä ollut niitä ihmisiä jotka huomauttavat (nätisti tai rumasti) mikäli koira valuu, menee ohjauksista läpi (yäk noita kahta edellämainittua termiä) tai menee selän taakse. En uskaltaisi luottaa siihen että olen ohjannut niin luotettavasti ja/tai opettanut sen kyseisen asian niin hyvin että virhe olisi vain koiran. Muutaman kerran olen jostain hermostunut ja en ole kyllä sillä saavuttanut minkäänlaista tyytyväisyyttä.

Sen sijaan estesuorituksien kanssa olen ajatunut tiukemmalle linjalle, niissä olen voinut jopa kieltää koiraa. Ei sekään ollenkaan sovi minulle, en tiedä miten olen moiseen ryhtynyt. Olenhan kuitenkin pohjimmiltani sataprosenttisesti kukkahattutäti agilityn suhteen. Ja/tai sitten mulla vaan on perin kiltit koirat.

No joo, kelpo treenit siis.

Let's go surfing

2011-03-16T14:53:00.003+02:00

Meillä oli eilen Merin kanssa allasaika ja uittaja varattu Hyvinkäältä pojille ja Martalle.

Kirvahan menee aina uimaan, mutta on ihan todella surkea siinä. Toivotaan että uintityyliä saisi edes vähän järkevämmäksi jos nyt muutamia uintitunteja otetaan. Uittajasta ja uintitilanteesta Kippe ei ollut kovin ilahtanut, aika väkisin se aina veteen raahattiin, mutta siellä kyllä nappasi lelut suht mielellään ja maalle saavuttuaan leikki niillä ihan iloisesti.

Safi on hyvä uimari, mutta sekään ei kyllä kylpylän iloista heti täysin rinnoin nauttinut. Rampilta sitä sai aina vähän avittaa veteen, mutta sen jälkeen ui hyvin ja melko rauhallisesti joko altaan reunaa pitkin tai leluja hakemaan.

Oli myös senkin takia aika harvinaislaatuinen päivä, että pojat tuli pestyä! Safi on pesty ehkä maksimissaan n. 5 kertaa ja Kippekin lähinnä pennumpana raadoissa pyörittyään. Onni on noin ihanan helpot turkit, aika rasittavaa touhua tuollainen peseminen.

Easy was it ever I don't know

2011-03-12T23:28:00.003+02:00

Turun tuotokset olivat paikoitellen hyvinkin piinaavaa katsottavaa, mutta tässä niitä nyt kun tuli luvattua. Oli siellä hyvääkin, en sitä kiellä.
Ja vaikka eka rata olikin aivan karmaisevan tahmeaa räpellystä, niin päivät parhaat hetket taisivat silti löytyä siltä, videolla kohdassa 0:15-0:19.

Don't be a jerk Johnny

2011-03-12T20:39:00.004+02:00

Eilen vierailivat Meri, Sinni, Kiusa ja Martta, treenasimme ja kävimme epiksissä.
Hallilla otin Kirvan kanssa vaan ihan pikkuisen setin hyppytekniikkaa (okseri set pointtia) ja sitten okseria vähän suuremmalla vauhdilla. Ei oltukaan käyty kertaakaan hallilla koko viikkoon, eikä varmaan huomennakaan mennä, joten tämä oli varmaan ihan tervetullut lepoviikko.
Safin kanssa tehtiin vähän tokoa Merin käskyttäessä.

Treenien jälkeen kokkasimme varsin onnistuneesti ja lähdimme vähän myöhässä parin kaupan kautta Villähteelle. Kävin hakemassa Nastolasta Ficon ja ehdimme juuri parahiksi ykkösluokan starttiin. Palkkasin kontaktit, jotka eivät olleet kyllä nopeimmat mahdolliset, mutta mistään läpitulemisista tai karkaamisista ei ollut kyllä pelkoa. Kakkoskolmosluokan radalla Fico tuli puomilta ja keinulta pois ilman lupaa, joten uusin ne. Pysähtyi kuitenkin molempiin.
Muuten meni melko mukavasti, vaikka ei tuolla liukuvan pohjan kanssa kunnon tuntumaa saa.
Tämä olikin ensimmäinen kerta kun olin Ficon kanssa kaksin matkassa ja hyvinhän se sujui, Fico on niin mukava toveri! Kiitos Outille että saatiin Ficon kanssa lähteä kisailemaan.

When the topmiler is geometrically loaded, it's a fat chalet

2011-03-06T22:04:00.000+02:00

Lotta Vuorelan koulutuksessa VAUn hallilla (=liukas mattopohja). Tosi mainiot treenit!

Muutamia erikivoja juttuja:

muurin palikat ei tippuneet kertaakaan, vaikka se mentiin reilulla sivuetäisyydellä ja toisella kertaa tiukalla täyskäännöksellä
ohjasin monta kertaa yhden kohdan niin että sain Kipen menemään aina vahingossa puomille, kontaktit joka kerta ihan hyvät ja nopeat
pimeään mutkaputkeen meneminen helppoa kauraa, vaikka itse olin jo edellä liikkeessä

Muita juttuja:

välistävedoissa pitäisi vaan luottaa ja liikkua
Lotta ystävällisesti vihjasi että mun kädet on aika levottomat. Ehkä lievin mahdollinen ilmaisu mitä niistä voi käyttää!
luota Kirvaan, hän on todellakin sen arvoinen
putkijarrutuksia pitäisi varmaan treenata, mutta kun K on yleensä aika kiltisti tullut ihan vaan käskemällä

Lopussa kysyin vielä Lotan mielipidettä Kirvan liikkumisesta (=takapään käytöstä) ja hyppäämisestä. Toki tuo pohja ei oikein kunnon kuvaa anna, mutta ei tilanne Lotan mukaan mikään hälyttävä ollut.

Nämä olivat sen verran hyvänmielen treenit että vähän sisuunnuin noiden hyppyasioiden kanssa. Päätin että jos saan tehtyä kaksi hyppytekniikkatreenikertaa viikossa ja niiden lisäksi Patrician antamia jumppia, niin ei tarvitse stressata vaan niillä mennään ja katsotaan mitä tuleman pitää.

Curly boys law

2011-03-06T00:10:00.008+02:00

Lappeenranta, kolme starttia.

Eka rata kymppi, valitsin jotain aika epäkirvamaisia ohjauksia joilla saatiin pari karmeaa käännöstä. Virheet tulivat okserin rimasta ja yhdestä kiellosta. Aika oli kiellon huomioonottaen ihan mukava.

Toka rata nollavoitto. Keinulla käskytin ilmeisesti epäilyttävän tiukasti, se ei ollut mikään järin hieno. Okseri niukasti yli. Radalla oli yksi kohta missä kaksi aitaa olivat tosi lähellä toisiaan, mutta hyvin meni niiden välistä pyöritys. Olisi pitänyt luottaa vaan vielä enemmän Kippeen, kyllä se tuommoiset tekee hyvin. A ihan hyvä.

Kolmannella radalla tulikin sitten kaikenmoista. Ihan helppo umpikulma kepeille ei meinannut onnistua, sitten tuli yksi hylky, yksi kielto ja okserin rima taas. Aan kontakti todella oiva suoritus.

Okseria pitää treenata paljon! Tai ensialkuun varmaan riittäisi jos sitä muistaisi edes joskus tehdä..

Edelleenkin turhaudun suunnattomasti hyppytekniikka-asioista. Joudun tukahduttamaan ainaisen kilpailujen jälkeisen tomeran treeni-intoni, kun tiedän että meidän pitäisi keskittyä tässä vaiheessa eniten hyppyharjoituksiin. Mutta kun keksisin 1000 hauskempaa asiaa. Käsittämätöntä miten näin hienossa lajissa voi noin tympeä osa-alue olla niin tärkeä. Välillä toivon että voisin olla autuaan tietämätön kaikesta hyppäämiseen liittyvästä. Aika noviisihan minä olenkin, mutta en tahdo kyllä tietää yhtään enempää jos se lisää tuskaa.

Koitin tänään pitää meidät Kirvan kanssa tosi rauhallisina. Onnistui vähän paremmin kuin Turussa viime viikonloppuna, jossa Kirva mm. hakkui itselleen kuolaa korvaan niin että joutui niitä vielä radallakin ravistelemaan. Tosin tokalta radalta meinattiin myöhästyä kun en saanut Kirvaa pihalla irroittamaan otettaan remmistään. Kisakäyttäytymisen kanssa vielä vähän tekemistä. Pitää siis kisata enemmän jotta voidaan harjoitella! Ja sehän passaa.

Kisavalmistautumiset eivät olleet ehkä kovinkaan ihanteelliset, koirat viettivät edellispäivän käytännössä kokonaan autossa. Lähdin aamulla klo 4:30 Pietarsaareen ja kotiuduttiin sieltä klo 21.30. Onneksi autossa on sentään aika isot tilat... Pojat ovat kyllä ihan parhaita reissutovereita.

Vilka tror vi att vi är

2011-03-03T09:18:00.003+02:00

Tältä näyttää meidän talviloma.
Kallisarvoiset lomapäivät kuluvat evakossa kosteusvaurioilta ja tavaroita pakkaillen. Vielä ei ole kylläkään tavaroiden purkupaikkaa tiedossa. Luulen että tällä viikolla ei saada enää aikaiseksi kuin yhdet hyppytekniikkatreenit.

Safi kahdeksan vuotta!

2011-03-01T13:11:00.003+02:00

Tylsien otsikoiden päivä.
Eilen ei ollut tylsää, meillä oli hallilla syntymäpäiväiloittelut.

Kippeä ei huolittu mukaan kuin pieneen keinutreeniin.

Helmikuun kilpailut

2011-03-01T12:24:00.002+02:00

BATin kisoissa Hyvinkäällä käytiin tekemässä kaksi rataa.
-Putki/kontaktierotteluja harjoiteltava paljon!
-Kontaktit superhyvät

ATTllä oltiin toissapäivänä kolmen radan verran.
-Hypyt kamalia (rimat 60cm)
-Eka rata tosi tahmea, loput kaksi mukavamman tuntuisia
-Rimoja tuli jonkin verran, muuri pysyi kasassa
-Ekan radan kontaktit hitaammat, tokan ihan hyvät

En oikein tiedä mitä ajatella. Tavallaan olisi tosi monta asiaa mistä kriiseillä, mutta tavallaan homma kuitenkin tuntuu ihan mahdolliselta ja melko jouhevalta. Eniten ärsyttää hyppytekniikka-asiat. Purinan kisoissa saavutimme jonkinlaisen balanssin kontaktien suhteen, nyt on ihan selvää miten ne kisoissa tehdään, ja yleensä aina tokalla radalla ovat olleet vauhdillisestikin tosi hyvät.
Ihan hyvillä mielillä Lappeenrantaan lauantaina.
Kävi muuten taas niin että torkahdin koneelle kun olin tekemässä ilmoa ja heräsin joskus 20min lomakkeen sulkeutumisen jälkeen. Onneksi päästiin mukaan!

Sunnuntain kisoista tulossa videokuvaa jahka ehdin ne Latelta noutamaan.

Avec un d comme dans marshmallow

2011-02-08T22:37:00.003+02:00

Pari joulukuista videoa, kun keksin vihdoin miten lainakameran videot saa pelittämään koneella ja ladattua nettiin.

Tuollaisia puomeja lähdetään kilpailuihinkin tekemään.

Viime kisojen perusteella sopii toivoa, että myös Ficon treenipuomi saadaan kisoihin...

Oli muuten aika vilakkaa tuolloin.

How many kidney dishes can you balance on your head?

2011-02-06T21:18:00.003+02:00

Agility on kyllä usein niin pienestä kiinni, ja tänään ne pienet olivat meidän puolella!

Purinalla kaksi rataa.

Eka:

Nolla, sijoitus 2/50, serti!
Rengas kyllä halkesi, näytti hyppäävän liian matalasti. Ihan samanlainen rengas oli Kemissä, ja se kyllä onnistui joku radalla. Enpä tiedä mikä kumma.
Radalla oli monta 180 asteen käännöstä, nämä tein valsseilla, onnistuivat pääsääntöisesti ihan ok.
Aa oli kelvollinen, puomi hidas. Mutta molemmilla tein reilut pysäytykset ja K jäi tosi kiltisti.
Kepit tehtiin avokulmasta takaaleikaten, pujottelu oli aika kökköä, saattaisi ehkä johtua vieraasta pohjasta?
Meno oli muutenkin ehkä aavistuksen kummastelevaa, huomaa kyllä että Kippe treenannut koko pienen elämänsä ainoastaan tekonurmella.

Toka rata mentiin nollakoirana

Kontaktit oli paljon paremmat! Siis ihan mukavat oikeasti. Molemmilla juoksin ohi ja vapautin liikkeessä. Mä olen perin tyytyväinen kun puomikin oli jo nopeampi.
Rengas pysyi ehjänä
Tässäkin oli kaksi 180 asteen käännöstä, joista toinen jostain syystä ei ollut kovinkaan napakka.
Jos nyt oikein katsoin tuloksista, niin meidän aika 38 ja jotain taisi olla parhain. Alkoi ilmeisesti hiekkakin tuntua jo tutummalta, ja toki rata muutenkin tuntui tosi hyvältä tehdä.
Pieni kiltti Kippe haluaisi aina ennen rataa löylyttää kaikki kilpakumppanit. Onneksi se on vain lähtöalueen läheisyydessä, muuten sen kanssa oli oikein miellyttävää liikkua Purinan suht vilkkaassa ympäristössä.

Something good can work

2011-02-04T19:17:00.006+02:00

Aika verraton perjantai! Tänään oli meidän perheellä ihan hemmottelupäivä.

Aamulla lähdin Safin ja Kirvan kanssa Juvanmalmille Sporttikoirahallille, jossa oli luvassa treenit Niina-Liina Linnan johdolla. Tosin treeniä oli ohjelmassa tällä kertaa vain Kirvalla. Ajattelin kyllä että välillä täytyy varmaan ottaa joku pätkä Safin kanssa, jos Kippe näyttää ihan täysin hyytyvän. Tunti meni kuitenkin aika sukkelasti, ja kun välillä kävi harjoituksia läpi niin Kirva ehti hiukan huilia häkissä. Joten Safi ei valitettavasti päässyt, mutta ihanasta auringonpaisteesta nautimme lämmittelylenkillä kaikki kolme.

Varsin hyvät treenit oli! Tehtiin 50cm rimoilla, kun oli niin rankka harjoituskerta. Tehtiin 3 erilaista pientä rataharjoitusta. Joitakin huomioita:

Kirvan kääntyminen (ainakin noilla viiskymppisillä) on melkoisen hienoa. Valitettavasti en taida voida ottaa koko kunniaa itselleni, Killillä vaan sattuu olemaan aika näpsäkkä kroppa ja suht hyvin taitoa käyttää sitä. Tai ainakin vääntää ja kääntää, varsinaisessa hyppäämisessähän meillä on vielä paljon tehtävää...
Päällejuoksuissa jäin pariin kertaan vähän hypyn eteen, mutta näissä ei käynyt kertaakaan niin että Kirva ei olisi hypännyt hyppyä, mikä on siis joskus ollut hiukan pulmana!
Pakkovalssit on meillä heikoimpien tekniikoiden joukossa, mutta aika kivasti saatiin niitä nyt onnistumaan. Kyllähän mä sen tiesin että en lähde niissä tarpeeksi ajoissa liikkeelle, mutta hyvä oli päästä niitä tekemään.
Pyöritykset ok, niistot myöskin. Onneksi ei oikein ollut mitään potentiaalisia niistosokkarikohtia (vaikka niitähän viljellään ihan joka paikkaan...), niin en joutunut selittelemään vakaumustani. Tämä vakaumushan kieltää kaikki seläntaaksejättöohjaukset, kuten niistosokkarit, saksalaiset ja jaakotukset. Persjätön putkella saan tehdä, jos luulen ehtiväni. Samoin kontakteilla.
K jätti kaksi kertaa kepit kesken! Eikä edes mitään vikaa väliä, vaan ihan puolesta välistä yhtäkkiä vaan. Olin kyllä reilusti sen takana, mutta vaikea uskoa että se olisi siitä johtunut. Otin palkan kanssa kerran, ja sitten onnistui ihan ok.
En taaskaan muistanut palkkailla hyvistä käännöksistä esim. valssin yhteydessä. Ei niitä pidä pitää itsestäänselvyyksinä!
Mun täytyisi opetella tsemppaamaan itsenäni radalla muutenkin kun koko ajan hölöttämällä, se ei kyllä koiraa auta lainkaan...
Yhdessä leikkauskohdassa yritin ihan suotta väkisin koko ajan jotenkin muuttaa koiran linjaa, vastaavia kohtia pitää treenata.
Lopussa tehtiin parit aat, aika hyviä.
Voisi olla melko hyvä juttu treenata joskus muutenkin kuin itsekseen. Ihan jännitti mennä tuollaisiin virallisempiin harjoituksiin. Näin edellisyönä painajaisia joissa en kyvennyt mitenkään opettelemaan ratoja 12 estettä pidemmälle.

Juvanmalmilta lähdettiin Ojankoon lenkkeilemään, seuraksi saatiin Meri ja Kiusa. Sää suosi, mutta koko lenkin aikana ei kohdattu yhtään ketään, vaikka eihän tuo mitään korpea ole! Yksi hiihtäjä nähtiin vähän kauempana kahden aika laajareviirisen koiran kanssa, mutta eivät onneksi yrittäneet ihan iholle tulla.

She looks like a scrotum in a hat

2011-02-02T12:40:00.003+02:00

Melkein hyvänmielen treenit!

Mentiin Lotan ja poikien kanssa aamusta hallille, suunniteltiin (=Lotta suunnitteli) hyvän pätkän missä ideana oli jarrutus alussa parin kovavauhtisen suoran hypyn jälkeen, muuri pariin otteeseen ja kaikki kontaktit. Kirva meni tosi kivasti!

Alun jarrutuksissa ei valittamista, useimmiten Kippe on jarrukohdissa aina kovin kiltti. Muurikin pysyi kasassa tosi hienosti, yhdellä kerralla tippui yksi palikka. Takaaleikkaukset vähän venyi, ja pyöritys ei ollut lainkaan nätti, mutta tuntui kuitenkin tosi kivalta mennä. Eka toisto keinulla oli ihan mieletön.

Yksi tosi ikävä juttu vaan pääsi käymään, Kirva tuli ekan kerran aalle aivan liian lujaa ja lensi harjalta maahan suoraan etupäällään. Se oli ihan järkyttävän näköinen lento! Kirva ei kyllä äännähtänytkään ja tuli heti sen jälkeen haukkumaan minua, kun seisoin vain paikoillani kauhuissani. Kyllä se näytti sen jälkeen liikkuvan ihan puhtaasti, mutta melkoisen pelottava juttu.

Käytiin heittämässä vielä metsälenkki treenien jälkeen, ja sielläkään ei Kipessä näkynyt mitään outoa. Toivottavasti ei näy nyt tänään levonkaan jälkeen!

Kiitosta vaan seurasta taas Lotta&pojat.

För alla gånger som vi dansat

2011-01-25T23:10:00.000+02:00

Killin eka tupla!

2011-01-24T16:43:00.002+02:00

Ihan mieletöntä, Kipen kisakirjaan rustattiin Kemissä ekat rivit!

Tulokset: 2x hyl, 2x 10 (kielto, kielto, rima, muuri) ja 2x 0.

Pikapäivitys:

+6 rataa: 1 rima ja 1 muurin palikka

+ei enää ihan niin nysvää menoa

+pari hyvää aata

+keppien sisäänmenot

+putkeenmenot

-edelleenkin aikamoisen etupainotteiset hypyt

-tosi hitaat puomit

-oma huono käytös kontakteilla

-keinu vähän hakusessa

-jään kepeillä ihan vierelle, enkä uskalla kunnolla lähettää

+Mainio retki!

A daddy-longlegs is not a father

2011-01-16T12:23:00.003+02:00

Hups, taas vähän jäänyt tämä kirjoittelu. Mutta nyt on kyllä oikeastikin ollut aika kiirettä.

Suurimpana syynä Korkeavireen uusi, supermainio halli jonka kanssa on puuhaa riittänyt ja riittää kyllä vielä jatkossakin. Vielä odottelee ainakin pari sataa neliötä nurmea levittäjiänsä yms.

Olemme me kuitenkin treenanneet. Myös kilpaileet, valitettavasti. Ahvenanmaalta ei jäänyt käteen muuta kuin pettymys, en vain voi ymmärtää miten emme saa hommaa toimimaan kisoissa ollenkaan. Eniten ei harmita tuloksettomuus, vaan se että Kirva on 10x kyselevämpi kisoissa kuin treeneissä. Yleisen etenemisvaivan lisäksi mieltä kalvaa tietenkin kontaktit, jotka ovat kisoissa miljoonasti verkkaisemmat kuin treeneissä. Tästä seuraa aika paljon rytmitys- ja vapautusongelmia, mutta eiköhän ne pian selätetä.

Ficon kanssa oltiin Hyvinkäällä, yhtä lailla ilman mainittavia tuloksia. Mutta aina on jotakin hyvää ollut meidän suorituksissa, tällä kertaa nollat kaatuivat keppeihin ja loppupuolella tulleeseen ylimääräiseen hyppyyn. Nyt Fico pääsee Outinkin kanssa taas enemmän treenaamaan, niin varmasti saa ongelmakohtia hiottua kevääksi.

Golden Skans

2010-12-25T13:17:00.005+02:00

Olemme poikien kanssa täällä kotikotona joulua viettämässä ja koneelta löytyy mukavia vanhoja talvikuvia.

1517

2010-12-22T20:21:00.004+02:00

Jopas oli mukava päivä tänään. Meri ja Kiusa tulivat tänne treenaamaan. Oltiin juuri oikeaan aikaan liikenteessä, aamulla ei vielä ollut liian kylmä. Ei tullut yhtään viileä lämmitellessä, treenatessa eikä jäähdytellessä.

Minä treenasin Kirvan kanssa sopivasti, en siis liikaa! Tein muutamia palkattuja käännöksiä, vähän tiukkaa takaaleikkausta ja puomia ja aata. Notkoselkäsuorituksia ei aalla onneksi tänään näkynyt. Puomilla Kirvan ajatus on niin hyvin eteenpäin, tuon kun saa pidettyä.

Safi teki ihan vähän myöskin matalilla hypyillä. Se on kyllä hauska kun se on ihan raivopäänä, räkä vaan lentää. Killikään ei niitä hiljaisempia kavereita ole, mutta kyllä Sahvi taitanee sen voittaa.

Nyt on muutaviksi seuraaviksi päiviksi luvattu niin kylmää, että ei taideta tareta treenaamaan. Sunnuntaina olisi tarkoitus mennä Outin ja Ficon kanssa hallille. Sen jälkeen lähden muutamaksi päiväksi Unkariin, joten ei ennätetä enää treenaamaan ennen Hyvinkään kisoja. Ensi vuodeksi onkin sitten tiedossa aika hulppea treenipaikka, ei tarvitse pakkasista välittää!

How the fucking hell can it be an Emmenthal loop?

2010-12-20T11:07:00.002+02:00

Eilen sai taas vähän miettiä koko touhun mielekkyyttä. Ei edes pelkästään sen takia että meidän tekeminen näytti vähän taas siltä että sana agility on molemmille täysin vieras.

Kippe tuli ekalla radalla kahdesta ekasta hypystä ohi, ja uusinnalla ekasta yli ja tokasta ali. Melkeen kaikki muutkin hypyt menivät ohi ja pari alikin. Tämä on juttu mikä muo on ahdistanut ihan suunnattomasti, kuka hemmetin idiootti on mennyt laittamaan makseille hyppykorkeudeksi 55-65 eikä esim. 45-55? Ja kuka toinen, vielä idiootimpi kenties, on mennyt ottamaan ihan tietoisesti pikkumaksin?

Tiedän kyllä että hyvin treenattu terve koira voisi hyppiä vieläkin korkeampia, mutta minulle ei ole mielekästä treenata kolme kertaa viikossa pelkkää hyppytekniikkaa ja jättää muu treeni sitten vähemmälle, koska nuokin ovat niin rankkoja koiralle. En minä tahdo laittaa Kirvaa tekemään järjettömästi työtä sen eteen, että mä tahdon harrastaa lajia, jonka säännöissä olisi vähän tarkastelemisen varaa.

No, toisella radalla ei sitten ollut mitään hyppyongelmia. Rimat olivat 60cm (mikä järki?), yksikään ei tullut alas, yhdestäkään ei tultu ali, ja muurikin pysyi ihan kasassa. Eikä Kirva vaikuttanut tippaakaan mietteliäältä hyppyjen suhteen, vaan kulki oikeestaan melkoisen hyvin! Kirvaa häiritsi ainoastaan ohjaaja, joka ohjasi välin 3-6 varsin rumasti. Loppuun asti roikuttiin nollassa kiinni, mutta puomin jälkeisestä hypystä työnsin Kipen sitten ulkokautta ohi. En korjannut tätä, joten hyl. Radan jälkeen olin kyllä tosi tyytyväinen, ei se kovin kaunista ollut, mutta Kirva oli niin taitava ja mainio. Muutama ihminen tuli kysymään multa että olinhan huomannut hypyn ohituksen. Joo, olin kyllä, mutta mitä mun olisi pitänyt tehdä? Korjata se kielto ja manata lopussa? Kieltojen korjaus on kyllä ihan vihoviimeistä puuhaa, varmaan kätevin tapa saada kyselevä ja hidas koira.

Molemmilla radoilla parasta olivat ennen keppejä ollut hyppy jossa piti tehdä tiukahko käännös, ja sen jälkeen oli parasta takaaleikata kepeille. Nämä menivät aivan tosi hienosti.

Maailman turhauttavin laji.

(Maailman paras laji, vaikka olenkin viime viikkojen aikana ollut itku kurkussa lopettamassa koko roskaa aika moneen kertaan.)

He just took the gall bladder

2010-12-18T16:51:00.004+02:00

Viikon harjoittelut:

Keskiviikkona kontakteja. Ovat kerrassaan mainiolla mallilla, vaikka ovatkin pysäytysmalliset. Nyt kyllä heti alkuunsa päätän että en käy tekemässä pelkästään kontaktitreenejä usein. Olen ihan varma että ei niitä jankkaamalla ja hinkkaamalla saa paremmaksi.

Tänään pikkuiset (ei tosin taaskaan niin pienet kun olisi pitänyt) treenit Sarin ja Onnin kanssa. Rata oli aika kaaosta, en yhdessä kohtaa saanut Kirvaa kertaakaan putkeen kun se haki koko ajan kepit sieltä putken takaa. Pari kertaa meni aika ilkeästi läpi lyhyistä hypyistä, joten niitä vahvistin valmiilla palkalla. Tässä asiassa olen ollut tosi huono, ei pidä pitää niitä itsestäänselvyytenä! Keinut ja puomit hyviä. Kepeillä ei kertaakaan mitään kummallista käyttäytymistä.

Huomenna sitä taas mennään!

PS. Pieneenkin budjettiin sopivaa extremeurheilua: Emilia+minisukset+Safi+Kirva. Oli aikamoista!

So you're waiting and waiting

2010-12-15T10:00:00.003+02:00

Kipen ekaa kisaviikonloppua vähän sensuroituna. Kiitos Ainolle Turun ja Satulle Seinäjoen videoista!

It's a four-bounce ubique

2010-12-14T11:54:00.002+02:00

No niin, nyt on taas vietetty pari varsin pitkää päivää messarissa.

Lauantaina kävin esittämässä Geenan tuloksin VAL ERI2 ja Finn Noir-koirat oikeutetusti voittivat kasvattajaryhmällään joten iltapäiväksi oli tiedossa pyrähdys isossa kehässä.

Sunnuntaina kehässä oli Kirva, joka oli ROP kera sertin, cacibin ja tietty voittajatittelin. VSP oli Selma-sisko. Kirvalla oli pitkä päivä Pomppa-standilla, mutta tosi hienosti se vielä jaksoi isossa kehässä. Näin tuomari Blaz Kavcic saneli Kipestä: Big male, excelllent type. Very nice head, eyes a bit ?. Compact neck, good topline and body. Well set tail. Deep chest. Well angulated long legs. Balanced movement.

Tämän vuoden näyttelyt on nyt näytelty. Itse kävin ihan ennätysvähän näyttelyissä (ja agilitykisoissakin, mutta se ei ollut oma valinta), mutta Kirva saavutti silti vaikka mitä (JMV-10 BALTV-10 EEJV-10 EEV-10 PMV-10 V-10 EE JMVA) kun hänellä on pari varsin innokasta näyttelyynviejää. Safikin kävi kehässä pariin kertaan sekä Gibsonista tuli kolmen maan (FIN&EE&LV) valio.

Mukavin näyttelypäivä oli ehdottomasti Porvoossa, sinne oli kroatispesialistille ilmoitettu ihan ennätysmäärä koiria, joten kehä ihan vilisi sukulaiskoirista. Kirva päätyi sielläkin rotunsa parhaaksi, ja iltapäivällä vielä nousi suuresta määrästä koiria BIS-3 junioriksi ja pääsi ykkösryhmässäkin jatkoon. Porvooseen oli ilmoitettu myös Safi, joka oli sekin ROP.

Your reward will be in Devon

2010-12-10T10:11:00.002+02:00

Olemme juu treenanneet tälläkin viikolla pariin otteeseen, vaikka alkuviikosta kärsin suuresta surkeuden aiheuttamasta agilityahdistuksesta. Irtisanouduin treeniryhmästäkin kun ei oikein miellyttänyt ajatus treenata liukkaalla matolla ja saada lisää tahmeita agilitykokemuksia.

Tiistaina oltiin hallilla Lotan ja poikien kanssa. Tein ihan liian pitkän treenin, joka ei edes mennyt mitenkään kovin hyvin. Niin ja kappas vain, niitä outoja "rytmihäiriöitä" kepeillä tuli nytkin, tosin nimi vaihtui kyllä ihan oikomiseksi. Lopuksi kaiken liian tekemisen päälle otin pienen tauon jälkeen vielä pari puomia ja kepit. Onneksi otin, ne olivat sen verran hyviä että ei jäänyt ihan kamala maku treeneistä.

Safi teki pari puomia ja keinua. Se oli aivan liian vähän, jos häneltä kysytään. Oli sitten tehnyt autossa häkkiinsä sellaisen vaatimattoman itsensä kokoisen reiän. Eipähän tarvitse enää avata luukkuja kun käyttää tuota häkkiä. Olen koittanut vähitellen alkaa vähentämään agilitytreenausta Safin kanssa, siitä tuloksena pari autossa hajoitettua takkia, pari purtua remmiä, yksi koiraverkon kiinnityshihna ja nyt tuo häkki. Ei kannata suututtaa Safia.

Eilen kävin ottamassa vähän maltillisemmat treenit, Kippe oli jälleen oikein hyvä.

Viikonloppuna messariin, itse olen hommissa, handlerina sekä sunnuntaina Kirvan kanssa kehässä.

Don't tell me the Swiss water polo team lost again!

2010-12-06T19:28:00.005+02:00

Pitkästä aikaa kunnon kisaretki! Kirvan kanssa kahdestaan Turun kautta Seinäjoelle. Aika perus reissu, paluumatkalla kello näyttää ihan liian paljon siihen nähden että navigaattori kertoo matkan pituudeksi kolminumeroisen kolmosella alkavan luvun.

Ensimmäisenä täytynee mainita, että olimme Kirvan kanssa kyllä paljon huonompia mitä olin odottanut ja suorituksemme olivat surkeampia kuin olin osannut aavistellakaan. Nyt on siis vähän hämmentyneet tunnelmat. Olen kuitenkin innoissani, tästä se nyt alkaa!

Lauantaina ATTllä. Eka rata oli aika sujuvaa, mutta hiukan pliisua* menoa. Loppupuolella sain Kirvan muurista ohi, joten siitä kielto. Ennen aata vielä toisestakin hypystä ohi ja siitä suoraan aalle.

Voitaisiin leikkiä, että toista rataa ei ikinä tapahtunut.

Kolmas rata tuntui vähän paremmalta, ainakin alussa. Sitten putkelta kielto ja puomin jälkeen olin valinnut väärän puolen, joten väärään päähän putkea.

Todennäköisiä (teko?)syitä huonouteen:

-Minä jännitin tosi paljon. Olin kyllä menossa ihan innoissani radalle Kipen kanssa, mutta samanaikaisesti oli sellainen tuskainen kylmä hiki päällä. Tämä oli aika uusi juttu minulle. En tiedä, että olisiko Kirva voinut sitten reagoida tähän. Kyllähän koirat hyvin vaistoavat jännityksen, mutta esim. Grecosta tai Safista en ole ikinä huomannut mitään.

-Irtoamisen/radanluvun puutetta mietin kyllä paljon. Mielestäni Kirva on aika etevä noissa mainituissa asioissa nykyään, mutta nuo esitykset kertoivat jotain aivan muuta. Olin myös suunnitellut ohjaukset huonosti, en jotenkin uskaltanut tai osannut tehdä oikeita valintoja juuri Kirvalle.

-En tiedä oliko se jännitys vai mikä, mutta tunsin oloni aika löysäksi. Käskytyskin jäi varmaan vajaaksi, normaalistihan hölötän radalla ihan liikaakin.

-Luotto. Todella kurjaa, että en ollenkaan ollut koirani arvoinen ohjaaja ja luottanut sen osaamiseen. Ja sen jälkeen kun jossain "helpossa" kohdassa tuli takiani virhe, niin tämä vain paheni. Esim. keinu, tein kaikkea todella epäloogista kun jostain syystä minusta näytti siltä että Kippe tekee lentokeinun. Miksi tekisi?

-Yksi seikka, joka ei taatusti vaikuttanut mihinkään, on kisatilanne. Ihan samanlainen monsteri Kirva oli kisoissa kuin omalla hallilla treenatessakin. Huutaa minulle koko ajan ja tyrkyttää leluaan kaikille. Jännitystä en sen puolelta voi juurikaan aistia.

Sunnuntaina ajeltiin sitten Seinäjoelle rotumestiksiin. Rimat oli onneksi "vain" kuudessakympissä. Huh!

Hyppärillä sain heti alkuun todeta, että olin saanut irtoavan koirani takaisin! Alku tuntui tosi hyvältä, yksi rima tosin kyllä tuli alas. Tein ihan liian löysän takaaleikkauksen yhdellä hypyllä, ja kepeillehän pussin sijasta se vei. Kepeillä tuli myös joku rytmihäiriö.

Tokalla radalla tein alun tosi tökerösti, käskin kiertämään kakkosen, mutta olin samalla itse ihan väärään suuntaan, niin Kirva kiersi taitavasti koko kakkosaidan takana olleen putkenkin. Sen jälkeen rata jatkui aika kivasti, kepeillä tosin tuli taas joku rytmihäiriö. En minä näistä ole kuitenkaan ollenkaan huolissani, kyllä Kirva pujotella osaa. Aan kontakti tuntui aika hyvältä, ja sen jälkeen ohjasinkin väärään päähän putkea, hups.

5 rataa, 5 hylkyä. Seuraavissa kilpailuissa kyllä luotan koirani osaamiseen ja suunnittelen radat sille, enkä jollekin vieraalle osaamattomalle koiralle. Ja jos vaikka vähän juoksisinkin ja käskyttäisin.

Huomenna treenaamaan!

*Oikeasti koko viikonloppu tuntui aika verkkaiselta. Plaah.

Zoom. Whoosh. There's two for you.

2010-12-02T11:50:00.002+02:00

Pikaiset sanat vikoista treeneistä ennen ennen viikonlopun kilpailuja.

Oli ihan mahtavaa!

Me ollaan taidettu tehdä ratatreeniä viimeksi viime tosikkotreeneissä, ja nyt tahdoin ottaa pikkupätkät maksirimoilla. Kirva oli ihan mainio! Viime aikoina sen kanssa meneminen on tuntunut niin helpolta ja hallitulta, mutta se on tainnut johtua lähinnä huonosta pohjasta. Nyt kun pystyi kunnolla juoksemaan, niin sittenhän sitä mentiin. Vähän vähemmän ehkä niitä oikeita reittejä, mutta kylläpäs se kulki. Rimoja tuli pari alas. Kontaktit sen verran hyviä, että ei oikeastaan harmita että tuli ilmoittauduttua agiradoille.

Kaksi yötä enää ja sitten päästään Kipen kanssa radalle! Vielä täytyy ladata soittimeen sille omat kisamusiikit, koska eihän Killipertin ratoihin voi tutustua Grecon, Safin tai Ficon lauluilla.

Funk-eh!

2010-11-30T15:10:00.003+02:00

Pakkanen ei oikein tue mun viimehetken paniikkitreenejä, mutta käytiin me kuitenkin pikkuisen tänään harjoittelemassa.

Parit aat (hyviä!), parit puomit (ihan hyviä!) ja vähän putkipuomierottelua (ei niin hyviä!). Lopuksi vielä pätkä missä mentiin A (ei palkkaa), putki, A (ei palkkaa) ja puomikin ilman etupalkkaa ja kaikki kolme kontaktia varsin mainioita. Viikonloppu ei hirvitä ehkä enää niin kovasti.

Meinasi jo käydä hullusti meidän Eckerö-perinteiden kanssa, mutta onneksi asia on nyt hoidossa. Pitkästä aikaan reissuun vanhalla kunnon kokoonpanolla Christa, Meri ja meikäläinen. Hotellien aidatkaan ei tuppaa pysymään pystyssä kun me lähdetään matkaan.

Mr. Scandinavia

2010-11-28T20:19:00.001+02:00

Kippe oli tänään Oslossa näyttelyssä, tulos ROP, SERT, CACIB ja PMV-10.

PS. Tiedän muuten sitten että Pohjoismaat ja Skandinavia eivät ole sama asia.

Samma sak, annan smak, måste prova

2010-11-27T21:26:00.003+02:00

Maanantaina olin tuomaroimassa epiksissä, ja otinpa sitten samalla radan Ficonkin kanssa. Oli kyllä aika älytöntä sähläystä ja lisäksi Fico suti liukkaalla matolla tosi paljon.

Pari kontaktitreeniä Killin kanssa, puomi ilman valmista etupalkkaa alkaa näyttämään aavistuksen paremmalta. Ihan liian pianhan nuo rotumestikset tulee, mutta koitan olla ottamatta stressiä siitä viikonlopusta, sen jälkeen ei sitten taas ole hoppua mihinkään.
Mutta A-este. Pysäytysaahan oli ihan poissa laskuista. Kuinkas olla, vaikka kuinka hoputin herraa juoksemaan (ei olla tehty yhtään aata, ja tahdoin nähdä miltä se näyttäisi) niin Kippehän teki pelkästään hienoja onoffeja. No eihän sitä siitä nyt oikein voinut kieltääkään.
Nyt meillä on siis sekä pysäytyspuomi että a. Ainakin toistaiseksi. Ei tämän kyllä ollenkaan näin pitänyt mennä!

Keskiviikkona myös pikkuiset treenit Ficon kanssa, lähinnä kontakteja ja keppejä. Sen keinu on kyllä tullut paljon paremmaksi! Tästä saa kyllä kiittää ihan vaan Outia.

Tänään oltiin sitten kisaamassa Kouvolassa.
Ekalta radalta nolla. Olipahan taas pelastelua, mutta olen tässä nyt psyykannut itseäni ajattelemaan että nyt on vaan tärkeää saada tehtyä nolliakin. Saa ne treenien flow-radat ehkä vielä hetken odotella. Yksi kieltokin melkein otettiin ennen puomia kun hiukan pyörittiin ylimääräistä.
Toka rata tuntui jo sujuvammalta, yhdessä kohtaa Fico reagoi mun juoksuspurttiin ihan vastakkaisella tavalla kun olin ajatellut ja sain sen sitten yhdestä hypystä ohi. Sen jälkeen vielä yksi ekstraputki, muuten oli oikein mukava ja miellyttävä rata! Taas jäi suuri nälkä päälle uusia kilpailuja varten.

2010-11-21T19:59:00.002+02:00

Pari edellistä päivää ollaan keskitytty lähinnä lenkkeilyyn ja lepäilyyn. Perjantaina käytiin Lotan kanssa Evolla. Nautittiin parin tunnin verran ihanista ja rauhallisista lenkkimaastoista. Safi oli ihan kuollut retkemme jälkeen, kun laukkasi koko ajan meidän ja Visan väliä. Takaisin ajellessa kohdattiin paha ojaanajo, jossa oli ollut mukana kaksi koiraa. Toinen koirista oli päässyt karkuun ja juoksenteli lähistöllä. Omistaja oli siis itse ambulansissa, ja poliiseillakin muuta tehtävää kun jahdata koiraa joten jäätiin hetkeksi koittamaan josko saataisiin se kiinni, mutta ei onnistunut. Jäljet veivät vaan koko ajan kauemmas, eli on luultavasti hieman paniikissa lähtenyt vaan jonnekin juoksemaan. Tuollainen olisi ihan kaamea tilanne!

Tänään käväisin aamulla hallilla ottamassa pelkästään puomia. No jaa, mitäköhän siitä nyt sanoisi. Pari kertaa tuli puolivahingossa palkattua 4offista. Tänään teemana oli nopeat vapautukset. Niitä olen kyllä Killin kanssa harrastanut muutenkin tosi paljon. Ehkä jossain vaiheessa voisi ottaa ihan tarkoituksella pysymistreeniäkin.

Winter Wooskie

2010-11-18T12:11:00.002+02:00

Eilen aamusella käytiin hiukan treenaamassa ja lenkillä Lotan ja poikien kanssa. Kirva treenasi lähinnä (pikku)puomia, ja meni ihan hyvin. Haaveenahan oli siis juoksukontaktit, mutta nyt olen päätynyt luovuttajaksi ja laiskaksi ja alkanut opettaa pysäytyskontakteja. Olen todella pettynyt itseeni! Vakuuttelen koko ajan että kyllä me niitä juoksujakin treenataan, voihan koira ne molemmat oppia.

No, 2o2o-projekti on nyt sillä mallilla että puomin edessä voi olla esim. hyppy ja sen takana lelu ja K useimmiten jää oikeaan asentoon. Jos se tulee tosi kovalla vauhdilla, ei osaa aina arvioida pysähdyspaikkaa, ja pysähtyy kaikki jalat mahan. Mutta eiköhän tämä korjaannu aika nopeasti.

Aika synkeä mieliala koko kontaktiasian kanssa.

Yhdessä kohdassa tehtiin myös välistävetoa kahdella hypyllä, nyt kun oli maksihypyt niin Killi meni tokasta hypystä ali. Hups. Joutunen nöyrtymään siihen että jotakin ehkä tarvitsee treenata maksirimoilla.

Safi teki muutamat kontaktit (mistä lähtien hyvä on ollut vapautussanamme?). Koitettiin myös välistävetoa, huutamiseksihan se meni, sekä mun että Sapun puolelta. Safi ei päässyt viime viikolla kertaakaan treenaamaan kun se vieraili moneen otteeseen siellä Hämeenlinnassa, joten tämänpäiväinen oli sitten aikamoista.

Sitten käytiin vielä metsässä lenkki, on niin mukavaa kun Safikin osaa nätisti juosta Kirvan ja Visan kanssa. Kelpien reitit väsyttivätkin pojat aika mainiosti.

Illalla vielä lyhyet treenit Ficon kanssa. Puomia treenattiin erikseen, ja se ei ole kyllä ikinä ollut noin nopea! Kerran F meni läpi, mutta muuten oikein hyvin. Rataakin tehtiin, yksi suoran putken jälkeinen kohta osoittautui aika mahdottomaksi. Ficolla oli parin viikon tauko takana, ja se paineli ihan kelpo vauhtia. Ensi viikolla toivottavasti päästään tekemään jotain pientä pariin otteeseen.

Katsokaapas tätä!

2010-11-17T11:57:00.002+02:00

Melkoisen mahtava juttu!

Selkä kuvattiin tuossa marraskuun alussa myös, normaalilta näytti.

Hyvät harkat!

2010-11-15T21:58:00.004+02:00

Tänään meillä oli treeneissä 17 esteen rata, jota suoritettiin säkäluokissa pareittain. Jos tuli virhe, niin piti tulla heti radalta pois ja toinen meni vuorostaan yrittämään. Tällä koitettiin saada meitä olemaan täysillä mukana heti alusta asti.

Kirvan kanssa tehtiin heti nolla, mutta pakkovalssia me ei kyllä vieläkään yhtään osattu ja sen jälkeenkin olin valinnut vähän typeriä ohjauksia. Mentiin toisenkin kerran nollalla, ilman pakkovalssia ja oli heti parempi.

Toisella kierroksella tehtiin sama rata peilikuvana, tämäkin mentiin kahteen kertaan nollana. Oli hauskaa päästä tekemään Kirvan kanssa tälläinen vähän erilainen treeni! Videoakin saatiin, kun Jonna oli taas ystävällisesti kuvaamassa. Kiitos!

Minusta on mukava tehdä nollia ja saada täytettä kisakirjaan. Välillä se on ollut vähän niinkin kivaa että tekeminen on siitä kovasti kärsinyt. Mutta nyt täytyy sanoa puolustuksekseni että olen kyllä hyvää vauhtia oppimassa tästä pois! Toivon, että väkisinvääntäminen ei palaa kun alamme Kirvan kanssa enemmän kilpailemaan. Toisaalta, mun ja Geen valtti taisi olla se että osattiin aika monta kertaa vääntää oikeassa paikassa oikeaan aikaan nolla. Taito se on sekin!